Turva – Hymy

Omakuva: Terttu Mäkinen haluaa vaikuttaa poliittiseen keskustelukulttuuriin

Terttu Mäkinen mielestä valttejamme päätöksentekijöinä ovat mm. kouluttautuminen ja utelias avautuminen ulospäin omat juuret tunnistaen.

Terttu Mäkisen kotikuntana on ollut vuoden 2011 alusta Asikkala. Aiemmat vuodet 1965-2010 koti oli Jyväskylässä.

–  Mieheni Hannun eläköidyttyä Jyväskylän Yliopiston Täydennyskoulutuskeskuksen tehtävistä, hän paneutui uusintamaan ja laajentamaan Asikkalan Vesivehmaan Kopsuolla sijaitsevaa kesämökkiämme ympärivuotiseen asumiseen sopivaksi, ja muutimme mökille vuoden 2010 lopussa. Mökin rakennusprojekti kyllä näyttää olevan ikuinen, mutta silti nytkin joulun 2017 vietimme 14 hengen perhejoukolla mökillä. Lapsia meillä on kaksi, poika ja tytär, lastenlapsia on kuusi, nuorin vuoden ja vanhin 17 vuotta.

Vuosi 2017 oli Terttu Mäkiselle tosiasiallinen muuttovuosi, sillä syyskuussa 2017 hän siirsi vastaanottonsa Jyväskylästä Asikkalaan Vääksyyn. Jäätyään eläkkeelle Jyväskylän kaupungin aluepsykologin työstä hän jatkoi ammatinharjoittajana ja sittemmin yrittäjänä psykoterapeutin/kliinisen neuropsykologin praktiikkaa sekä Jyväskylässä että Asikkalassa. Nyt toiminta on keskittynyt Asikkalaan.

– Jatkan käyntejä yhä myös Jyväskylässä, jonne vetävät potilaiden lisäksi Työväen kulttuuritapahtuma Jyväskylän Talvi Ry:n puheenjohtajuus, tyttären perhe sekä Keski-Suomessa sijaitsevat lähisuvun haudat ja elävät sukulaiset. Yhteys Jyväskylään jatkuu melko tiiviinä, kun muun muassa valmistelemme helmikuun 21.-25. päivien 2018 Jyväskylän Talvi ry:n festivaalia, jossa puheohjelmistossa teemoina ovat vuoden 1918 sisällissodan kokemukset ja olemmeko niistä oppineet, työn käsite ja työn tulevaisuus sekä Eurooppa – onko se kansalaisten yhteiseksi ja omaksi kokema.

Luonto on Terttu Mäkiselle hyvin tärkeä. Hän sienestää, marjastaa ja vain kulkee metsissä. Mäkiset veneilevät perheen ja ystävien kanssa Päijänteellä ja merillä.

Kansainvälisiin oman alansa kongresseihin Terttu Mäkinen osallistuu säännöllisesti, sillä hän edustaa ammatillista yhteisöään maailmanlaajuisessa järjestössä (IFPS, International Federation for Psychoanalytic Societes). Hän on mukana myös Therapeia-säätiön toimitusneuvostossa, joka toimittaa Psykoterapia –lehteä.

Päätöksentekijöinä valttejamme ovat kouluttautuminen, identiteetin avartuminen ja utelias avautuminen ulospäin omat juuret tunnistaen.

– Olen Asikkalan Sosialidemokraatit ry:n puheenjohtaja, kunnanvaltuutettu, hyvinvointilautakunnan jäsen, Salpaus-kuntayhtymän yhtymäkokousedustaja, Hämeen piiri – ja naispiirikokousedustaja sekä naispiirin hallituksen jäsen. Jonkin verran toimin omassa seurakunnassani, esimerkiksi syksyllä 2017 olin mukana vetämässä naisten kasvuryhmää. Lukemiseen ja kirjoittamiseen haluaisin enemmän aikaa, mutta vielä toistaiseksi mummon tärkeät tehtävät ovat prioriteetteja.

Kuntapolitiikka Asikkalassa tuli Mäkiselle osaksi sen vuoksi, että nuorempia demareita puuttui ja ehdokkaita tarvittiin. Jyväskylässä hän oli ollut kuntapolitiikassa mukana monin tavoin. Erityisiä tavoitteita tai pyrkimyksiä Terttu Mäkisellä ei ollut. –  Olin yllättynyt, kun tulin valtuustoon valituksi. Aiemmalla kaudella olin varavaltuutettuna kunnanhallituksessa kaksi vuotta, kunnes johtosääntömuutoksella kunnassa varavaltuutetut rajattiin pois vastaavista luottamustehtävistä.

Puolueeseen olen liittynyt jo 1970 –luvulla. Tulen maanviljelijäperheestä ja siten keskustalais-kokoomuslaisen arvomaailman piiristä, Mäkinen kertoo.   – Ehkä kokemukseni maaseudun naisen asemasta ja tyttönä olemisesta olivat pääsyyt siihen, että Keskustapuoluetta en missään tapauksessa voinut poliittiseksi kodikseni ajatella. Opiskeluaikana minulle em. puolueen jäsenkirjaa kyllä aktiivisesti tarjottiin. Äitini oli syntynyt helmikuussa 1918 – kenties joku säie yhteiskunnalliseen ajatteluuni tulee perintönä häneltä.

Asikkalan kuntapolitiikan haasteet ovat monet. Moniarvoisuus, erilaisuuden sietäminen, avoimuus ja läpinäkyvyys, poliittinen keskustelukulttuuri ja yhteistyökyky sekä –halu ovat asioita, joihin Terttu Mäkinen haluaa vaikuttaa. Lapsuutensa ensimmäiset 11 vuotta hän vietti pienessä maalaispitäjässä sodan jälkeisen uudisrakentamisen köyhyydessä, seuraavat keskikoulu- ja lukiovuodet vasemmistolaisessa tehdaspitäjässä asuen isänsä Hilja -serkulla, joka teki kolmivuorotyötä tehtaassa, sitten alivuokralaisena opiskelemassa Jyväskylässä ilman, että oli varaa joka päivä edes syödä.

– Elämässä ilmiöt ja asiat eivät ole mustavalkoisia tai yksinkertaisia, ne ovat monimuotoisia ja –kerroksisia. Asikkalan historiassa sisällissodalla tuntuu olevan voimakkaasti vapaussodan kaiku. Ehkäpä osaltaan sen vuoksi demareihin sijoittuu vieraus, pelko ja jopa torjunta. Haluan tehdä yhteiskunnallista työtä sen eteen, että demokratia paranee ja niin valkoisten kuin punaisten nykyiset ja tulevat jälkeläiset ovat yhtä arvokkaita ja hyväksyttyjä olemaan olemassa tässä kunnassa tai siinä, joksi se tulevaisuudessa kehkeytyy.

Asikkalalla on hieno sijainti lähellä kasvukeskuksia ja pääkaupunkiseutua. Päijänne on helmenä lähellä. Päätöksentekijöinä valttejamme ovat kouluttautuminen, identiteetin avartuminen ja utelias avautuminen ulospäin omat juuret tunnistaen, Terttu Mäkinen tiivistää.

 

 

 

 

Keskustelua aiheesta

Hämeenlinna on nostanut lasten ja nuorten ääntä kuuluville – kiitokseksi Kotkien lapsitekopalkinto

Kotkien puheenjohtaja Nasima Razmyar luovuttaa ensi perjantaina Vuoden lapsitekopalkinnon.

Sosialidemokraattinen varhaisnuorisojärjestö Nuoret kotkat on myöntänyt Hämeenlinnan kaupungille Vuoden 2017 lapsitekopalkinnon. Se myönnetään henkilölle tai yhteisölle tunnustuksena hyväksi tehdystä työstä.

Palkinto tulee Hämeenlinnalle, koska se on viime vuosina nostanut lapset ja nuoret keskiöön päätöksenteossa. Kaupunki on ansiokkaasti kehittänyt heidän mahdollisuuksiaan osallistua ja vaikuttaa. Lasten ja nuorten hyvinvointia on vahvistettu erilaisin toimin.

Kotka-järjestö kiittää Hämeenlinnaa siitä, että kaupunki on nostanut lasten ja nuorten ääntä kuuluville. Muun muassa harrastusmahdollisuuksia on parannettu, perusopetukseen on lisätty osallisuutta ja vaikuttamista ja lisäksi kaupunki on perustanut nuorten vaikuttajaryhmiä.

Hämeenlinnan kaupunki otti vuoden 2011 alusta käyttöön ”Vaikuttamisen polun”. Sen tavoitteena on antaa kaikille lapsille ja nuorille mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja toimintaympäristöönsä. He ovat saaneet itse rakentaa Vaikuttamisen polun sisältöä. Lisäksi kaupunki on kokeillut ja kehittänyt erilaisia kuulemismenetelmiä.

Nuorten kotkien puheenjohtaja Nasima Razmyar luovuttaa palkinnon, kuvanveistäjä Anneli Sipiläisen valmistaman Simpukan, Hämeenlinnan kaupungin syntymäpäiväjuhlassa ensi viikon perjantaina.

Ensimmäisen Vuoden lapsitekopalkinnon sai Helsingin kaupunginteatteri vuonna 1991. Sen jälkeen palkinnon ovat saaneet muun muassa kirjailija Mauri Kunnas, KiVa-koulu-hanke, näyttelijä Eila Roine, Heinähattu ja Vilttitossu -elokuva sekä Pienperheyhdistyksen mieskaveritoiminta.

Edellisen kerran palkinto on myönnetty vuonna 2015, jolloin palkinnon sai lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

Omakuva: Satu-Maria Hietala-Virtanen toivoo päätöksentekoon avarakatseisuutta

Satu-Maria Hietala-Virtanen toivoo, että päätöksenteossa mietittäisiin asioita useammalta kantilta ennen lopullista päätöstä. Kuvassa hän on kotipihalla Lopella.

Satu-Maria Hietala-Virtanen on kotoisin Hausjärven Oitista. Hän on asunut nyt kymmenen vuotta Lopella ja viihtynyt erinomaisesti. – Olen koulutukseltani lähihoitaja, tällä hetkellä työskentelen alakoulun kuntouttavassa luokassa. Samalla opiskelen yhteisöpedagogiksi.

Hietala-Virtasen perheeseen kuuluvat aviomies ja 13- ja 15- vuotiaat lapset sekä koira. Satu-Maria harrastaa liikuntaa eri muodoissa, leipomista ja sekä kirjallisuutta.

Millainen ihminen on kuntapäättäjäroolin takana?

– En koe että minulla on minkäänlaista kuntapäättäjäroolia. Uskon että juuri tästä syystä minua on äänestetty, että olen aina täysin oma itseni, vahvuuksineni ja heikkouksineni. Olen hyvin ihmisläheinen ja empaattinen, toiset huomioonottava ja rehellinen.

Satu-Mariaa sai kosiskella aika pitkään mukaan kuntapolitiikkaan. Aikaa kului lähes vuoden päivät ja lopulta oma äiti oli se, joka sai pään kääntymään. Satu-Maria mietti asiaa niin pitkään siksi, että ehdokkuus ei ollut hänelle mikään pikku juttu.  – Mietin että jos minut valitaan, onko minusta niin vastuulliseen tehtävään. Lopulta päätin että jos tulen valituksi, lupaan tehdä aina parhaani.

Tuore päättäjä haluaa olla olla avuksi heille, jotka eivät itse tiedä miten asioita voisi viedä eteenpäin. Erityisesti lasten ja nuorten asiat ovat hänelle tärkeitä ja heidän tilannettaan tulisi parantaa entisestään. Kunnan työntekijöiden asiat ovat myös aina olleet hänelle tärkeitä. Hietala-Virtanen on toiminut pari vuotta myös koulunkäyntiavustajien luottamusmiehenä. Vaikuttamisen paikkoja Satu-Maria Hietala-Virtasella on Lopella valtuuston lisäksi kunnanhallituksessa, perusturvalautakunnassa. Ylikunnallisia luottamustehtäviä ovat maakuntavaltuuston jäsenyys ja Hämeen liiton tarkastuslautakunnan jäsenyys.

SDP puolueena on yksinkertaisesti perintöä kotikasvatuksesta, toteaa Satu-Maria.

Keskustellessa kuntapolitiikan keskeisimmästä haasteesta omassa kunnassa, Satu-Maria toteaa olleensa vasta kovin vähän aikaa mukana, mutta jo tällä tiedolla hän sanoo toivovansa avarakatseisuutta ja toisten huomioon ottamista kaikilta kuntapolitiikassa mukana olevilta.

– Teemme kaikki työtä oman kotikuntamme parhaaksi, ja vaikka joskus olemme eri mieltä asioista, toivoisin ihmisten kunnioittavan myös sitä.

Parasta Lopella on Satu-Marian mukaan se, että sinne on helppo tulla ja hyvä asua. Peruspalvelut ovat hyvät ja niiden eteen tehdään koko ajan tosissaan töitä. – Minusta Loppi on niin hieno kunta, että olen itse tämän valinnut perheelleni kodiksi.

Jos Satu-Maria saisi korjata yhden asian päätöksenteossa, hän lisäisi tässäkin avarakatseisuutta, tutustumista eri aloihin ja toimipisteisiin kunnassa, että tiedettäisiin mitä päätetään ja miten se vaikuttaa ihmisiin. Keskusteluja työntekijöiden kanssa ja jalkautumista työpaikoille tarvitaan lisää.  – Tiivistetysti siis mietittäisiin asiaa useammalta kantilta ennen lopullista päätöstä, ettei mentäisi perä edellä puuhun.

Keskustelua aiheesta

Tarja Filatov: Häirintä on häpeällistä vallankäyttöä

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

–  Jokaisella ihmisellä on oikeus kehoonsa, koskemattomuuteen ja ihmisarvoiseen kohteluun. Seksuaalinen häirintä on aina väärin. Sitä ei pidä hyväksyä eikä vähätellä, linjaa kansanedustaja Tarja Filatov.

Jokaisella meistä on vastuumme seksuaalisen häirinnän kitkemisessä. Vastuu on sitä suurempi mitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa olemme. Filatov painottaa, että erityinen vastuu vallanpitäjillä on suojata niitä, joiden on vaikkein pitää itse puoliaan.

Seksuaalisen häirinnän ydin on siinä, että se on tarkoituksellista, ei-toivottua ja yksipuolista seksuaalisväritteistä käyttäytymistä ja sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Tarja Filatov muistuttaa, että häirinnällä ei ole tiettyä muotoa. Se voi olla sanallista tai sanatonta, fyysistä tai psyykkistä.

Kyse on myös vallankäytöstä

Hiljaisuuden muuri on murtumassa seksuaalisen häirinnän ympärillä. – Emme saa palata hiljaisuuteen nyt julkisuuteen nousseiden tarinoiden ja kampanjoiden jälkeen, vaan meidän on kasvatettava tietoisuutta, luotava keskustelulla rajoja ja löydettävä tehokkaampia välineitä ehkäistä ja puuttua häirintään.

Seksuaalisen häirinnän torjunta on vaikeaa, koska uhriksi joutumiseen liittyy häpeää. – Häpeä ei ole uhrin, vaan seksuaalisen häiritsijän häpeää, painottaa Tarja Filatov.

Laki kieltä yksiselitteisesti seksuaalisen häirinnän ja väkivallan. Tarja Filatov nostaa esiin myös mahdollisuuden vahvistaa lainsäädäntöä tältä osin. Hänen mukaansa esimerkiksi seksuaalinen ahdistelu –rikosta tulisi muuttaa siten, että sen piiriin kuuluu myös toistuva, sukupuolen perusteella halventava puhuttelu. – Nykylaki kieltää vain fyysiset teot. Raiskauksen tunnusmerkistöön voidaan lisätä suostumuksen puute, joka vahvistaa näyttöä. Samoin translakia tulee uudistaa, hän linjaa.

Hiljaisuuden muuri on murtumassa seksuaalisen häirinnän ympärillä.

– On myös mietittävä pitäisikö osassa syrjintärikoksia luoda mekanismi, jossa oikeuden hakeminen ei olisi yksin uhrin kontolla. Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimus kertoo, että Suomessa tunnetaan puutteellisesti tasa-arvo ja syrjntätoimijoita. Tämän perusteella voisi olettaa, että moni häirinnän uhri ei tunne reittiä, josta apua voi saada. Siksi tiedottamisella ja kampanjoilla on väliä, Filatov painottaa.

Työelämässä voidaan käyttää jo olemassa välineitä, esimerkisi tasa-arvosuunnitelmaa. Niiden yhteydessä häirintä voidaan ottaa puheeksi ja käydä yhdessä läpi pelisääntöjä, Filatov toteaa ja muistuttaa, että kehittämällä olemassa olevia tasa-arvo ja yhdenvertaisuusvälineitä voidaan ottaa monta askelta eteenpäin.

Koulussa yhdenvertaisuussuunnitelma voi toimia puuttumisen välineenä. Välineitä on jo nyt, kunhan osaamme ja haluamme käyttää niitä.

– Oleellisinta on, että uhrista ei tule kaksinkertaista uhria. Ensin seksuaalisen häirinnän ja sen jälkeen vähättelyn, syyllistämisen ja puuttumattomuuden uhri. Tarvitsemme enemmän keskustelua siitä, miten häirintä kytkeytyy alistamiseen, syrjintään ja väkivaltaan. Pienempi teko johtaa herkästi isompaan.

Kansanedustaja Tarja Filatov perää hyviä käytäntöjä häirinnän kitkemiseksi. Seksuaalisen häirinnän uhrin pitää tietää, kehen ja minne olla yhteydessä, kun häirintää tapahtuu. Aina näin ei ole.  – Tarvitsemme tietoa, mutta myös uusia matalan kynnyksen auttavia kanavia.

Näitä asioita Tarja Filatov olisi nostanut esiin eduskunnan tämänpäiväisessä ajankohtaiskeskustelussa, jos olisi saanut puheenvuoron. En saanut, mutta onneksi moni muu sai, Filatov toteaa.

 

 

Keskustelua aiheesta

Monelle jää vain 50€ viikossa – ”On aiheellista kysyä, millaista elämää sillä voi elää”

Kuva: Getty Images

Esteettömyysdirektiivin valmistelussa EU:ssa on muistettava YK:n vammaissopimus, kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) vaatii.

Suomen kanta ei saa hänen mielestään lähteä lyhytnäköisestä yritys- ja elinkeinopoliittisesta ajattelusta, vaan on aidosti pyrittävä esteettömyyteen niin fyysisissä kuin sähköisissä palveluissa.

– Yhteiskunta, joka on esteetön vammaisille, on hyvä yhteiskunta ikääntyville suomalaisille, Filatov painotti puhuessaan Hämeenlinnan seudun invalidien juhlassa kansainvälisenä vammaisten päivänä.

Filatovin mukaan tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan se mahdollistaa jokaisen kasvamisen täyteen potentiaaliinsa. Tasa-arvosta hyötyy niin yksilö kuin koko yhteiskunta.

– Pienessä Suomessa ei pidä ajatella, että meillä ei ole varaa parempiin vammaisten palveluihin. On ajateltava, että meillä ei ole varaa jättää parempia palveluita toteuttamatta, koska meillä ei ole varaa jättää vammaisia ihmisiä syrjään. Tarvitsemme kaikkien panosta ja osallisuutta, jotta satavuotias Suomi ei kulje taaksepäin vaan ylpeästi eteenpäin.

Meillä on vielä paljon tekemistä, jotta sopimuksen henki on täyttä totta.

YK:n vammaissopimuksen tarkoituksena on taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista.

– Vammaisella henkilöllä on oikeus elää itsenäisesti osana omaa lähiyhteisöään, Filatov korosti.

Sopimuksen mukaan vammaisella pitää olla saatavilla yleisiä palveluja yhdenvertaisesti.

– Sopimuksessa korostetaan itsemääräämisoikeutta, johon kuuluu vapaus tehdä valintoja. Syrjintä vammaisuuden perusteella on kielletty. Syrjintää on se, jos vammaiselta henkilöltä evätään hänen tarvitsemansa kohtuulliset mukautukset.

Kaikille sopivalla ympäristöllä tarkoitetaan tuotteiden, ympäristöjen, ohjelmien ja palvelujen suunnittelua sellaiseksi, että kaikki ihmiset voivat käyttää niitä mahdollisimman laajasti ilman mukautuksia tai erikoissuunnittelua.

– Meillä Suomessa sopimuksen sisältö on kirjattu lakeihin, mutta meillä on vielä paljon tekemistä, jotta vammaissopimuksen henki on täyttä totta, Filatov muistutti.

Hän pitää järjestöjen roolia tärkeänä, jotta sopimuksen henki muuttuu lihaksi.

– Järjestöjä, jotka ajavat vammaisten ihmisten asioita, neuvovat, auttavat ja tukevat ja joissa voi saada arvokasta kokemusasiantuntijuutta ei saa sivuuttaa kuntien eikä maakuntien päätöksenteossa.

Vammaisista 80 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella.

Maailmassa on yli miljardi vammaista henkilöä eli noin 15 prosenttia koko maailman väestöstä. Maailman joka neljännessä kotitaloudessa asuu vammainen, mikä tarkoittaa sitä, että 2 miljardia ihmistä päivittäin on tekemisissä vammaisten kanssa.

Noin 80% vammaisista asuu maissa, joissa terveydenhuolto ja sosiaaliset palvelut eivät ole kaikkien kansalaisten saatavilla.

Vammaisista 80 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Kehitysmaissa 80–90 prosenttia vammaisista on työttöminä. Teollisuusmaissa vastaava luku on 50–70 prosenttia.

Kehitysmaiden vammaista lapsista 90 prosenttia ei käy ja vain joka sadas aikuinen vammainen on lukutaitoinen.

– Suomessa tilanne on monessa mielessä parempi. Meillä terveydenhoito on kaikkien ulottuvilla, yleinen oppivelvollisuus takaa kaikkien pääsyn kouluun. Sosiaaliset tulonsiirrot pitävät huolen, että ihmiset eivät elä absoluuttisessa köyhyydessä, Filatov pohti.

Filatov huomautti, että silti Suomessa vammainen ihminen kohtaa tiellään monta sellaista mutkaa, joita keskivertoihminen ei huomaa porskuttaessaan eteenpäin.

Onko minulla rahaa ostaa lääkkeet vai ruokaa?

YK:n yleissopimus vammaisten oikeuksista astui voimaan 3.5. 2008, kun yli 20 maata oli ratifioinut sen. Sopimuksessa vahvistetaan vammaisille kuuluvia ihmisoikeuksia, kuten liikkumisvapautta sekä oikeutta laadukkaaseen elämään, koulutukseen ja työssäkäyntiin.

YK:n yleissopimus velvoittaa jäsenvaltiot takaamaan vammaisille henkilöille kaikki ne oikeudet, jotka on aiemmissa ihmisoikeussopimuksissa vahvistettu kaikille ihmisille kuuluviksi. Keskeisin ajatus sopimuksessa on syrjinnän kieltäminen ja tasapuolisen kohtelun takaaminen kaikilla elämänalueilla.

Kansainvälistä vammaisten päivänä Invalidiliitto haluaa nostaa esille sosiaalisen ja taloudellisen yhdenvertaisuuden.

– Liian monen vammaisen ihmisen kuukausitulot hipovat köyhyysrajaa. Asumis- ja muiden peruskulujen jälkeen monella jää vain 50 euroa viikossa. On aiheellista kysyä millaista elämää sillä voi elää, Filatov muistutti.

Hän huomautti, että vähävaraisen vammaisen elämä on joka päivä valintojen tekemistä. Useimmiten valinnoista riippuu koko elämä.

– Onko minulla rahaa ostaa lääkkeet vai ruokaa? Pystynkö maksamaan puhelinlaskun vai jätänkö väliin matkan pyörätuolin kanssa kauppaan? Entä jos tulee jokin yllättävä meno: joudun sairaalaan tai jääkaappi hajoaa? Miten valita, Tarja Filatov laittoi jokaisen kuulijan miettimään.

Omakuva: Aila Suikkanen Humppilasta

Aila Suikkanen kesämökillä rakkaan kaveruksen kanssa.

Humppilalainen Aila Suikkanen on jäänyt eläkkeelle sovellustukihenkilön työtehtävistä 9 vuotta sitten. Hän jäi leskeksi 10 vuotta sitten ja nyt perheeseen kuuluvat rakas tytär, unelmavävy ja teini-ikäinen lapsenlapsi, joka on mummon muru.

Eläkepäivät kuluivat alkuun koulua aloittavan lapsenlapsen tukena, mutta kun hän aikanaan totesi, että ”älä mummo tule enää koululle mua vastaan, vaan tavataan kirjastolla” ja lopulta ” mä meen suoraan kotiin”, Aila Suikkanen ymmärsi, että jotain muuta tekemistä on etsittävä tilalle. Pian löytyikin mummon mökki Humppilasta ja samoin sieltä löytyi oma koti.

– Järjestötyö on ollut mieluisa henkireikä. Kesät kuluvat rakkaan harrastuksen puitteissa mökillä, taistelussa rikkaruohoja vastaan, kukkapenkeistä ja kasvimaalta, Aila Suikkanen kertoo. Hän kuvaa itseään sosiaaliseksi ja huumorintajuiseksi, mutta samalla päättäväiseksi ja yhteisistä asioista huolta kantavaksi.

Yksin ei huonetta rakenneta, vaan yhteen hiileen puhaltamalla.

Työelämässä ollessa usein joku kavereista kurkisti työhuoneen ovelta sisään ja kysyi, että onko Leelian lepotuoli vapaana ja usein he uskoutuivat asioistaan. Ailan vahvuutena on kuunnella toisia. – Kuntapolitiikkaan lähdin, kun eläkeläisjärjestöstä, jossa toimin sihteerinä, pyysivät lähtemään mukaan vaaleihin. Vielä en ole katunut lähtemistä mukaan.

Tavoitteet kuntapolitiikassa

Aila Suikkanen haluaa vaikuttaa kuntalaisten ja kunnan hyvinvointiin tasapuolisesti, vauvasta vaariin. Hän tekee työtään luottamustehtävissä maalaisjärjellä ja paljon kokeneena ihmisenä. – Yksin ei huonetta rakenneta vaan yhteen hiileen puhaltamalla, hän toteaa.

Humppila on pieni kunta n. 2500 asukasta ja ikärakenne kunnassa on vanhusenemmistöinen. Tämä tuo toimintaan omat haasteensa. Kunta sijaitsee Kanta-Hämeen lounaisosassa ja Aila Suikkanen toteaakin, että maakunnassa tulisi huomioida myös tämän seudun kasvukäytävät ja niihin tulisi panostaa.

Kunnan asiat tunnetaan paikkakunnalla hyvin ja myös ihmiset tuntevat toisensa hyvin, joskus se on vahvuus, joskus heikkous.  Aila Suikkanen on ollut kuusi vuotta ollut humppilalainen.

Valtuutetun tehtävän lisäksi luottamustehtävinä ovat kunnanhallituksen,  tekniseen lautakunnan, vanhusneuvoston jäsenyydet sekä hyvinvointikuntayhtymän kokousedustajana toimiminen.

Miksi SDP?

SDP on tullut kodin perintönä ja vakaumuksena. – Olen niin sanottu ainainen demari, myös mieheni oli vankkumaton demari ja mukana monissa luottamustehtävissä, Aila Suikkanen kertoo.

Hän toivoisi enemmän yrityksiä kuntaan ja sitä kautta työpaikkoja sekä parannusta kunnan talouteen. Tämän myötä hyvinvoinnin tulosta voitaisiin jakaa tasapuolisesti kaikkien kuntalaisten hyväksi.

Omakuva -juttusarjassa esittelemme kuntapolitiikan toimijoita piirin alueelta.

 

Keskustelua aiheesta