Kolumnit
2.2.2023 09:00 ・ Päivitetty: 2.2.2023 09:55
On aivan “no-no” sanoa, ettei velkasuhdetta tarvitse alentaa
Vuosi käynnistyy eduskuntavaaleihin valmistautumalla. Vaaliväittelyjä oli jo ennen joulua, mutta tahti kiihtyy huhtikuuta kohti.
Vaalikeskustelujen tärkeintä teemaa on jo veikattu mediassa. Se ei voi olla enää sotu, sote eikä sota, eikä jengitappelutkaan. Luulenpa, että se on velka ja leikkauslistat.
Ehdokkaiden välillä alkaa kilpailu, kuka vähentäisi julkista velkaa kiivaimmin. Kuoroon kannattaa yhtyä. On aivan no-no sanoa, ettei velkasuhdetta tarvitse alentaa. Siltikään emme jaksa huolestua muiden EU-maiden velkaantumisesta, kunhan saamme oman talouden kuntoon. Muiden jäsenmaiden ylivelkaantuminen on kuitenkin suuri uhka myös meidän kansantaloudellemme ja veronmaksajillemme.
Tuoreessa muistissa on koronataantuman pysäyttämiseen yksimielisesti sovittu 750 miljardin euron EU-elvytyspaketti. Jäsenmaiden nuuka viisikko ajoi paketin lainapainotteisuutta ja muut maat tukipainotteisuutta.
Enpä tiedä, onko sillä viime kädessä paljoakaan väliä, onko elvytyspaketin raha lainaa vaiko tukea – yhteisvastuullisesti se joka tapauksessa kuitattiin ja päätettiin jakaa, eikä mentaliteetti ole yhtä velkavastainen niissä maissa, jotka lainaa saivat. ”Velka on veli otettaessa – veljenpoika maksettaessa”.
SUOMEN julkisen talouden velkasuhde kasvoi kesällä äkkiarvaamatta kuudella prosenttiyksiköllä ilman, että lisävelkaa otettiin senttiäkään. Hokkus pokkus. Ja nyt julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen onkin jo 72 prosenttia.
Tämä huima kasvu velkasuhteessa johtui Tilastokeskuksen tekemästä muutoksesta velan raportointiin. Aiemmasta käytännöstä poiketen ARA-lainat lasketaankin tästä lähtien ja takautuvasti julkiseen velkaan. Kenen idea tämä oli?
Velkaa vääntelemällä ja kääntelemällä voi löytää itselleen sopivan ja valheettoman tulokulman keskusteluun.
Jos velkasuhde alkaa seiskalla, sillä alkaa olla suuri merkitys paitsi EU:n meihin kohdistamaan talouskontrolliin, mutta myös ennen kaikkea psykologisesti. Vertaamme itseämme aina muihin. Tilastointitavan muutoksen takia Suomen velkasuhde ampaisi heittämällä ohi Saksan. Tosin koronan ja sodan vuoksi EU joutuu joka tapauksessa höllentämään vakaus- ja kasvusopimuksessa määritellyn velkasuhteen 60 prosentin kontrollirajaa.
SITÄ paitsi Suomen velkasuhde on edelleenkin noin 20 prosenttiyksikköä euromaiden keskiarvoa alempi, mutta toki melkein tuplat verrattuna Ruotsiin ja Tanskaan. Toisaalta yksityistä velkaa meillä on paljon vähemmän. Suomen kotitalouksilla on velkaa 70 %, mutta Ruotsissa 97 ja Tanskassa 117 % suhteessa BKT:hen.
Velkaa vääntelemällä ja kääntelemällä voi löytää itselleen sopivan ja valheettoman tulokulman keskusteluun. Velkakriisistä ylösnousussa tärkeää olisi saada talous ja työllisyys pyörimään ilman julkista tukea.
Kokoaikaisella työnteolla pitäisi pärjätä ilman tukia ja etuuksia. Yritysten pitäisi pystyä kannattavaan liiketoimintaan ilman yritys- ja verotukia. Ja jokaisen kynnelle kykenevän pitäisi tehdä työtä toimeentulonsa eteen.
Alkaa kuulostaa ruudin keksimiseltä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.