Vaalikampanjat alkoivat, ja puolueet julkistivat eduskuntavaaliohjelmansa komeine iskulauseineen.

Eteenpäin, sanoo keskusta lumessa. Kokoomuksen mielestä nyt on oikea aika – ja varmaan se onkin sitä heille juuri nyt. Nyt on oikea aika luvata vaikka mahdottomia ja pelotella velkapeikolla, koska vaalien jälkeen puolue voi itse olla hallitusvastuussa lisävelkaa ottamassa.

Perussuomalaisille oikea aika oli 1950-luku, koska ennen oli kaikki paremmin. Ehkä siksi yhteisten asioiden ajamisen sijaan he käskevät kannattajiaan ajattelemaan kotiinpäin.

Vasemmistoliitto vaatii reilumpaa huomista kaikille, ei harvoille, mikä on sinänsä kaunista. Perinteisestihän kansandemokraatit ovat toivoneet ainakin ökyporvaristolle kurjistumista, mutta nyt porhoillekin olisi jaossa reiluutta.

KAMPANJALAUSEET ovat silti vain sivuseikka, eräänlaista politiikan kielen pintakohinaa. Lauseen valitsemisessa on työ ja tuska, koska sloganin pitäisi olla paitsi puolueen henkeen sopiva, myös sellainen joka ei ärsytä omia saati muita. Ainakaan sen ei pitäisi taipua roiseihin sananmuunnoksiin.

SDP:n lauseesta saa toki väännettyä verotusaiheisen version ”Rohkeutta olla sinun lompakollasi”, mutta luultavasti puoluejohto on sen verran tottunut alituiseen verokettuiluun, ettei tämä heitä hetkauta.

KOVIN moni tämän vuosituhannen vaalilause ei olekaan jäänyt ihmisten mieliin. Muutamankin vuoden takaisten mainosten muisteluun joutuu käyttämään Googlen apua.

Ei liene ihme, että SDP:n vanhoista kampanjoista eniten hakukonetuloksia saa vuoden 1947 ”Jo riittää”-kiertue.

Harva muistaa, että tuo oli vain kampanjan otsikko. Koko vaalilausehan oli pitkä litania asioista, jotka Neuvostoliiton vasallien ajamina uhkasivat demokratiaamme sisältäpäin:

”Jo riittää hinnankorotukset, valhelupaukset, mielipideterrori, pakkodemokratia. Vain järjestys turvaa tulevaisuuden.”

PITÄISIKÖ myös demarien kevään 2023 vaalisloganiin tehdä samanlainen, tarkentava jatko?

Rohkeutta olla sinun puolellasi – puolustaa sinua pölhöpopulismia vastaan, rohkeutta olla heikompien tukena ja pitää kiinni hyvistä päätöksistä. Rohkeutta päästää irti fossiilisista polttoaineista, vastustaa diktaattoreita – ja rohkeutta olla leikkaamatta Suomea henkitoreisiin kuin 1990-luvun lamassa.

Rohkeutta olisi myös puhua avoimesti omista hallituskauden virhearvioista, koska silloin myös aitoja onnistumisiaan voi mainostaa uskottavammin.

Joka tapauksessa vain rohkeus turvaa meille paremman tulevaisuuden – ei menneisyyden haikailu tai itsekäs pelottelu.