Näin tiivistää Kalevi Sorsa -säätiön vt. tutkimuspäällikkö Ari-Matti Näätänen, jonka selvityksessä ”Globalisaatio. Hyvinvointivaltion tuhoaja, pelastaja vai sivustaseuraaja” tarkasteltiin kansainvälisen kilpailun kiristymisen vaikutuksia hyvinvointivaltioiden julkisten sektoreiden kokoon, sosiaali- ja terveysmenoihin sekä tuloeroihin 14 kansainvälisen tutkimuksen perusteella.

– Tutkimuskirjallisuuden keskeisin tulos on, että markkinatalous ei ole johtanut hyvinvointivaltioiden alasajoon länsimaissa. Väite valtioiden omaehtoisen finanssipolitiikan tilan vähentymisestä ei näy tilastoissa tai saa vahvistusta tutkimuksessa. Väite perustuu 1960-luvulla esitettyyn teoriaan, joka on pahasti vanhentunut, Näätänen sanoo Demokraatille.

– Päinvastoin tilanne on se, että markkinatalouden kasvu johtaa useiden tutkimusten mukaan esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenojen kasvuun, koska toimivat hyvinvoiva väestö on taloudelle tärkeämpää kuin alhainen verotus. Lisäksi markkinatalouden kehitys ei ole yhteydessä esimerkiksi tuloeroihin länsimaissa, sen sijaan Kiinassa ja Intiassa markkinatalous on lisännyt tuloeroja.

Näätänen huomauttaa, että tutkimusten enemmistön mukaan globalisaatiolla ei ole yhteyttä tuloerokehitykseen kehittyneissä hyvinvointivaltioissa. Lisäksi useat tutkimukset kertovat, että sosiaalimenot näyttävät lisääntyvän globalisaation voimistuessa. Näätäsen selvityksen mukaan globalisaation vaikutukset vaihtelevat hyvinvointivaltion eri osa-alueilla sekä suunnaltaan että voimakkuudeltaan. Hyvinvointivaltion kehitykseen vaikuttavat globalisaation ohella maan sisäiset tekijät, kuten esimerkiksi puoluepolitiikka, ay-liike, ikääntyminen, velkaantuminen ja vaalien ajallinen läheisyys.

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Näätäsen mukaan maailmankaupan voimakas kasvu 1980-luvun jälkeen on vaikuttanut yllättävän vähän hyvinvointivaltioiden kehitykseen.

– Tutkimustuloksia voisi selittää se, että oikeiston ja vasemmiston välillä ei ole ideologista yksimielisyyttä hyvinvointivaltion uudistamisesta globalisaation aikakaudella. Vasemmisto on pyrkinyt perustelemaan kansainvälisellä kilpailulla hyvinvointivaltion kasvattamista ja oikeisto sen karsimista. Tämä asia ei näytä muuttuneen juurikaan viimeisen 30 vuoden aikana.

Näätäsen mukaan tulokset kertovat vasemmiston ja oikeiston ideologisten erojen lisäksi käytännön politiikan realiteeteista.

– Poliitikot pyrkivät välttämään epäsuosittua politiikkaa, jota hyvinvointivaltion leikkaaminen tai tuloerojen tietoinen kasvattaminen usein ovat. On hyvin naivia ajattelua, että poliitikot istuisivat laajamittaisesti kansainvälisten sijoittajien polvella. Sen sijaan poliitikot pyrkivät miellyttämään ensisijaisesti äänestäjiään ja edistämään siten poliittista uraansa.

Näätäsen tutkimustulokset tuovat esiin kansainvälisen kilpailun vaihtelevat vaikutukset hyvinvointivaltioissa.

– Julkisten sektoreiden laajuutta tarkasteltaessa kansainvälisellä kilpailulla näyttäisi olevan useimpien tutkimusten mukaan toimintamenoja kaventava vaikutus. Sen sijaan useat tutkimukset kertovat, että globaalin kilpailun kiristyminen lisää sosiaali- ja terveysmenoja länsimaissa. Tuloerojen kehitykseen länsimaissa ei niinkään vaikuta kansainvälisen kilpailun kiristyminen, vaan esimerkiksi verotuksen progressio, tulonsiirrot, työttömyys ja ay-liike.

Näätäsen mukaan globalisaatiosta ei voidakaan tai pidäkään tehdä yhdensuuntaisia yleistyksiä. Hänen mukaansa globalisaatio ei tarkoita sen paremmin ”tiivistettyä uusliberalismia” kuin ”tiivistettyä sosialidemokratiaakaan”. Globalisaatio on vain yksi selittävä tekijä muiden joukossa.

“Narratiivi, jossa globalisaatio nähdän vahvaa sosiaalista koheesiota, yhteiskunnallista luottamusta ja tervettä sekä hyvinvoivaa väestöä edellyttävänä jatkuvana muutosvoimana, on hyvin uskottava – myös monen viimeaikaisen tutkimuksen näkökulmasta. Kannustaisin siis globalisaatiokeskustelussa moniäänisyyteen, samoin kannustaisin eriarvoisuuden vähentämisestä kiinnostuneita osallistumaan keskusteluun”, Näätänen kirjoittaa selvityksessään.

Näätänen tekee Turun yliopistolle väitöskirjaa globalisaation vaikutuksista työvoimapolitiikkaan länsimaissa.