– Nyt näyttää, että olemme ristiaallokko-tilanteessa, Kantola luonnehti tasavallan presidentin Kultaranta-keskustelut tänään päättäneessä paneelissa.

Keskustelun aiheena oli Politiikka murroksessa, kestääkö demokratia?

Kantola piirsi karkein vedoin, miten 1930-luvulla vallalla oli oikeisto. Sotien jälkeen ongelmia paikattiin vasemmistovetoisesti 60–70-luvuilla. 80-luku oli jälleen markkinapolitiikan aikaa, jota demarit pehmentelivät 90-luvulla. 2008 finanssikriisin jälkeen nationalistinen populismi on saanut myös jalansijaa.

– Onko ihan sattumaa, että demarit onnistuivat nousemaan pinnalle, vaikka se tietysti Petteri Orpoa harmittaa. Näyttäisi, että on tällaisia vireitä, Kantola pohdiskeli ja katsoi yleisössä istuvaa kokoomuksen puheenjohtajaa Orpoa.

Kantola totesi myös, että toisaalla ovat myös oikeistopopulistit ja vasemmisto sekä liberaalit toisaalla.

1930-luku johti maailmassa ikäviin aikoihin, sotaan. Kantola totesi, ettei usko, että nyt maailmassa eletään 30-lukua uudelleen. Yhteiskunnat ovat niin paljon kehittyneempiä kuin aikanaan muun muassa lukutaidon ja koulutuksen ansiosta.

Muut panelistit olivat ministeri, entinen kansandustaja Seppo Kääriäinen (kesk.), Suomen Atlantti-Seuran puheenjohtaja, entinen SDP:n europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari sekä Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski.

Aittokoski peesasi Anu Kantolaa ja totesi, että on trendikästä puhua, että eläisimme “Weimarin hetkeä”. Weimarin tasavalta päättyi aikanaan Hitlerin valtaannousuun.

Aittokosken mukaan Weimarin hetki -puheet ovat lopun ajan synkistelyä. Hän painotti, että Euroopan demokratian pohja ja erilaiset instituutiot ovat niin vakaita, että puheet tämän ajan vertailusta 20– 30-lukuihin ovat liioiteltuja.

Liisa Jaakonsaari oli hivenen pessimistisempi. Hän painotti, että globaali demokratia on vaikeuksissa. Siihen vaikuttaa esimerkiksi YK:n heikkeneminen. 

Positiivisena valonpilkkuna viime vuosilta Jaakonsaari nosti kuitenkin esiin kauppapolitiikan etenemisen ja sen, että kauppapoliittisiin sopimuksiin on otettu mukaan myös yhteiskunnallista ulottuvuutta.

Jaakonsaaren mukaan on tärkeä miettiä, jatkuuko poliittisen järjestelmän pirstoutuminen ja miten kansalaisten tyytymättömyys kanavoituu. 

– Totisesti synkkää aikaa elämme. 

Seppo Kääriäinen kertoi yhtyvänsä paljolti Jaakonsaaren kuvailuun. Hän nosti esiin myös sen, että eri puolueiden sisällä on paljon vastakkainasetteluja, vaikka Kääriäisen mukaan tämä ei ole välttämättä negatiivinen asia.

Kääriäinen nosti esiin myös puoluekentän pirstoutumisen. Tämä johti Suomessa ”tasaiseen” vaalitulokseen. Kääriäinen kuitenkin ennakoi, että jatkossa on mahdollista, että jokin puolue nousee vielä yli 20 prosentin kannatukseen.

Kääriäinen kiinnitti huomiota siihen, että Suomeen syntyi uudesta tilanteesta huolimatta nopeasti enemmistöhallitus.

– Demokratia toimi tässäkin tilanteessa niin kuin on toiminut muutoinkin vaalituloksesta riippumatta, hän summasi.

Liisa Jaakonsaari muisteli vielä tasavallan presidentin Sauli Niinistö vaalikampanjaa, jossa tällä oli sloganina Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. 

Jaakonsaaren mukaan slogani pitää osin paikkansa. Esimerkiksi oikeiston ja vasemmiston välillä vastakkainasettelu ei tulkitse todellisuutta samalla tavalla kuin aiemmin. Esimerkiksi yrittäjän ja työntekijän vastakkainasettelu on sekin vanhaa aikaa. 

Jaakonsaaren mukaan nyt vastakkainasettelut ovat konservatiivisen ja liberaalin, humanistisen ja antihumanistisen sekä nationalismin ja globalismin välillä.

– Luulen, että poliittinen järjestelmä ja demokratia kestävät nämäkin mutta minun kysymys on, kestävätkö arvot, Jaakonsaari eritteli.

Hän suri etenkin Britannian ja USA:n poliittista tilannetta. USA:ssa republikaanit ja demokraatit kaivautuvat yhä syvemmälle omiin poteroihinsa.  

Ylipäänsä Jaakonsaari näkee, ettei ole huono asia, että poliittiselle kentälle tulee uusia haastajia. Hänen mukaansa on parempi, että pinnan alla oleva protesti tulee esiin uusina haastajina kuin että koko poliittinen järjestelmä lamaantuu.

Paneelikeskustelun jälkeen tasavallan presidentti Sauli Niinistö päätti tämän vuoden Kultaranta-keskustelut.

Hän antoi erityisen kiitoksen nuorille keskustelijoille. Eräs heistä oli muistuttanut, kun nuorista puhuttiin tulevaisuuden ääninä, että he ovat myös nykyisyyden ääniä.

Kultaranta-seminaarissa puhuttiin paljon optimismista. Niinistön mukaan se on hyvä asia.

– Näkemykset täällä ovat olleet realistisen optimistisia, se on erinomainen lähtökohta, Niinistö sanoi ja painotti, ettei tämä ole tarkoittanut siitä, ettei myöskin pahoja asioita olisi käsitelty.

Niinistö maisteli puheenvuorossaan myös Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltolan käyttämää termiä “ulkopolitiikan kudelma”, jolla Aaltola viittasi ilmeisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa harjoitettuihin monenlaisiin yhteistyökuvioihin.

Niinistö sanoi, ettei ole kuullutkaan termiä.

– Täytyy nyt kuitenkin miettiä, ettei se mitenkään sotkeudu tekeleeseen, hän nauratti yleisöä.

Hän mainitsi erikseen myös Seppo Kääriäisen useaan kertaan käyttämän sanaparin “kriittinen kansalainen”.

– Sellaisia meidän pitää kaikkien olla, Niinistö sanoi.