Toki aivan jokainen rivissä oleva toivoi tulevansa valituksi kärkipäässä. Mutta vain viimeisten joukossa seisovat tunsivat huonommuutta. He olivat siinä rivissä muiden arvioitavina ja ehdolla, halukkaina tekemään oman osuutensa joukkueen eteen. He tiesivät viimeisinä seisoessaan, etteivät he olleet joukkueen kärkipelaajia.

Pahinta oli kuitenkin olla näkymätön joukkueelle, johon kuului. Aidosti mukaan ottaminen olisi saanut unohtamaan jopa viimeisenä valituksi tulemisen. Joukkueen kärjessä oli kuitenkin jo niin kova kiire pelaamaan, ettei viimeiseen kiinnitetty enää mitään huomiota.

Ehdokas on myös valmis antamaan aikaansa ja panostaan yhteisten asioiden hoitamiseen. Vaalien jälkeen moni pettyy. Se, ettei tule valituksi voi olla jopa pienempi pettymys kuin se, että vaalien jälkeen ei löydä enää aktiivista toimintaa, jossa voisi vaikuttaa.

Kunpa puolue käyttäisi yhtä paljon aikaa ja tarmoa ehdolla olleisiin myös vaalien jälkeen. Moni uusi ehdokas ei tule valituksi valtuustoon, muttei myöskään vedetyksi mukaan puoluetoimintaan.

Ennen vaaleja ehdokkaita koulutetaan ja viedään kädestä pitäen mukaan erilaisiin tapahtumiin vaalityön merkeissä. Kun vaalit on käyty, ei ole enää tilaisuuksia minne mennä, eikä mukaan toimintaan vedetä yhtä tarmolla kuin vaalityöhön.

Monelle ehdokkaalle syntyy samanlainen tunne kuin koulun liikuntatunnilla joukkuetta muodostettaessa –joukkueen johtajilla on niin kiire suunnittelemaan tulevaa peliä, ettei viimeiseksi tulleisiin kiinnitetä enää mitään huomiota.

Viime eduskuntavaalien jälkeen puhuin muutamien eri puolueiden kansanedustajien kanssa, jotka eivät tulleet uudelleen valituiksi. Yksi asia nousi useamman puheissa esiin.

Vaalipäivää seurasi häpeä. Järjellä selittämätön häpeä oli toisille lyhytaikaista, mutta toisia se jopa eristi omaan kotiinsa. Kun häpeä laimeni, tilalle tuli pettymys siitä, että yhtäkkiä kaikki se oma osaaminen ja tietotaito ei ollut enää tärkeää edes puolueelle. Valituksi tulemista tärkeämpää olisi ollut aidosti joukkueen mukana oleminen.

”En voisi koskaan lähteä ehdokkaaksi vaaleihin, sillä pääni ei kestäisi itseni alttiiksi laittamista muiden arvioinnille äänestyksessä”, sanoi eräs mies, kun ohimennen mainitsin hänen potentiaalistaan politiikkaan. Heti perään hän sanoi arvostavansa meitä, jotka niin uskaltavat tehdä.

Poliitikkoja paremmin tietävien parjaamisen, kansanedustajista pilkallisesti vitsailevien tai välinpitämättömästi yhteisistä asioista päättämiseen suhtautuvien joukosta tämän miehen sanat pysäyttivät minut. Hänellä oli syvempi ymmärrys siitä, mille kaikelle alttiiksi ihminen itsensä asettaa lähtemällä ehdolle vaaleihin. Vaaleissa moni ehdokas joutuu kohtaamaan myös syvimpiä tunteitaan peloistaan ja hyväksytyksi tulemisesta.

On aivan eri asia arvostella sivusta päättäjiä kuin hakea kannatusta omille ajatuksilleen ja mielipiteilleen vaaleissa. Mielipiteidensä lisäksi siinä laittaa alttiiksi myös itsensä persoonana.

Onneksi näitä rohkeita miehiä ja naisia kuitenkin löytyy ehdolle. Jos vaaleissa ei tule valituksi, siitä ei pidä kokea huonommuutta. Päinvastoin voi olla ylpeä siitä, että niin monista muista poiketen uskalsi uskaltaa. Ja jos puolueyhdistyksissä ollaan yhtään hereillä, jokainen ehdokkaana ollut koukutetaan mukaan poliittiseen toimintaan. Sillä jokainen ehdokas on puolueen tulevaisuudelle tärkeä myös vaalien jälkeen.