Ivan Puopolon, Twitterissä vahvan oikeistolaisilla mielipiteillään tunnetun uutisaamun juontajan, haastateltavana uutisaamussa oli tietokirjailija Katleena Kortesuo. Hän on kommentoinut median uutisointia Sanna Marinista ”henkilöpalvontana” ja ”kritiikittömänä”. Kortesuo esittää uusimmassa kirjassaan, että ”mediasta on tullut feminismin sylikoira” ja että ”toimittajat Suomessa ovat liian homogeenisiä”, suosien vasemmistoa ja vihreitä.

KUN uutisointia on viime vuodet seurannut, en voi jakaa Kortesuon näkökulmaa. Sanna Marin on mediaa toki kiinnostanut valtavasti, eikä pelkästään kotimaan mediaa, vaan myös kansainvälistä. Hänestä tekee poikkeuksellisen muun muassa hänen nuori ikänsä: hänestä tuli maailman nuorin istuva pääministeri joulukuussa 2019, vain 34-vuotiaana.

Marin on myös valovoimainen, uudistusmielinen ja rohkea sanomaan mielipiteitään, mikä ei ole jäänyt medialta huomaamatta. Iso osa häneen kohdistuvasta uutisoinnista on kuitenkin ollut tarkoitushakuista virheiden etsintää.

Lehdille on ollut tärkeämpää kirjoittaa jotain shokeeraavaa ja huomiota herättävää, kuin esimerkiksi tarkistaa sitä, mistä lähteistä villeimmät huhut ovat peräisin ja onko niissä mitään totuudenmukaista.

VIIMEISIMMÄSSÄ kohussa media meni niin pitkälle, että epäili pääministeriä päihteidenkäytöstä täysin olemattomin perustein. Mediaan vuotaneen videon taustanauhalla jonkun kuultiin puhuneen ”jauhojengistä”, tosin kukaan ei pystynyt aukottomasti todistamaan, että tätä sanaa olisi edes videolla käytetty.

Jauhojengi -sana oli peräisin verkon anonyymilta keskustelupalstalta, josta se oli syötetty someen tarpeeksi monta kertaa, jotta se alkoi trendaamaan eli esiintymään yleisesti aihetunnisteena.

Kohu on huomioitu myös ulkomaisessa mediassa ja ihmisten välisissä keskusteluissa. Valtaosa keskustelusta on ollut ihmettelevää – miksi pääministerin juhlimisesta edes ollaan kiinnostuneita? Kun muualla johtajat joutuvat keskelle skandaalia, on kyse esimerkiksi korruptiosta, rasistisista lausunnoista tai salaisten valtion tietojen hallussapidosta. Suomessa poliittinen kohu nousee siitä, että pääministeri on tanssinut ja laulanut yksityisasunnossa.

VOIDAANKIN kysyä, onko suomalainen media liian haavoittuvainen? Jos netin keskustelupalstalta alkuun laitettu juoru saa median sekaisin ja luopumaan eettisistä periaatteistaan, kuinka vahvasti se pystyy tunnistamaan ja torjumaan hyökkäystarkoituksessa käytettävää informaatiovaikuttamista? Viime viikon uutisointi on saanut minut epäilemään kotimaisen median, eikä suinkaan pääministerin toimintakykyä.

Pääministeristä vuodettu video on poikinut myös kanteluita useista medioista Julkisen sanan neuvostoon. Nähtäväksi jää, tuleeko median edustajille mitään seuraamuksia hakuammunnastaan.

Tämän valossa Kortesuon kommentit pääministeristä ”median lemmikkinä” kuulostavat jo täysin perusteettomilta. Päivästoin näyttää siltä, että media itse asiassa kohtelee Marinia ankarammin kuin muita poliitikkoja.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin Kortesuon kanssa samaa mieltä: Suomessa on vaarana median polarisoituminen ja neutraalin otteen menetys. Kenen tehtävä on valvoa median toimintaperiaatteita, jos median edustajat eivät siihen itse pysty?

Kirjoittaja on sosiaaliohjaaja ja kaupunginvaltuutettu Vaasasta.