Eloranta perustelee esitystään sillä, että nopeasti kohonneet energian ja ruoan hinnat, korkea inflaatio ja nousseet korot iskevät kovimmin tavallisiin työntekijöihin, erityisesti SAK:laisiin palkansaajiin.

– Palkansaajat tulivat pääministeri Sipilän kaudella työnantajia vastaan suomalaisen kustannuskilpailukyvyn palauttamiseksi. Kirosananakin tunnettu kiky merkitsi käytännössä sosiaaliturvamaksujen kahden miljardin euron vuosittaista siirtoa työnantajilta palkansaajien maksettavaksi, hän muistutti puheessaan SAK:n edustajiston kokouksessa Helsingissä.

Elorannan mielestä nyt on työnantajien vuoro tulla palkansaajia vastaan.

LAMALÄÄKE, kikysopimus, vuonna 2016 oli Elorannan mukaan palkansaajille karvas, mutta se pelasti yrityksiä.

– Mutta miten asianlaita on nyt, kun palkansaajat ovat vuorostaan vaikeuksissa. Onko työnantajilla puolestaan tarpeeksi solidaarisuutta tulla palkansaajia vastaan?

Hänestä ainakin tähän mennessä työnantajien vastaukset ovat olleet vähintään vältteleviä, elleivät sitten jyrkän kielteisiä.

– Maksujen siirto kuitenkin keventäisi palkankorotuspaineita. Yhdessä palkankorotukset ja maksujen siirto kohentaisivat myös palkansaajien ostovoimaa.

Eloranta huomautti, että ostovoimakuoppaa ei yhdellä palkankorotuskierroksella lapioida umpeen, mutta “sitä ei saa päästää räjähtämään kraateriksi, joka ammottaisi vuosikymmenen ajan avoimena”.

SAK:N puheenjohtaja kuvaili ajankohtaista neuvottelutilannetta erittäin vaikeaksi.

– Teollisuusliiton lisäksi useiden muidenkin SAK:laisten ammattiliittojen pitäisi neuvotella työehtosopimustensa toisen vuoden palkankorotukset tämän vuoden puolella, mutta vaikeaa tuntuu olevan.

Hän nosti esimerkiksi Palvelualojen ammattiliitto PAMin ison sopimusalan kaupan, jonka palkankorotukset piti neuvotella joulukuun puoliväliin mennessä, mutta yllättäen työnantaja ilmoittikin kieltäytyvänsä neuvotteluista.

– Omistajille rahaa tuntuu riittävän, mutta omat työntekijät jätetään nuolemaan näppejään ja kärsimään kutistuvasta ostovoimasta ja taloudellisen toimeentulon huolista.

Useimmat Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n ja Suomen elintarviketyöläisten SEL:n työehtosopimukset päättyvät puolestaan ensi vuoden tammikuun lopulla.

– Näyttääkin nyt siltä, että sopimukset sumppuuntuvat, kun teknologiateollisuudessa ei ratkaisua saada aikaan ja yksikään muu työnantajaliitto ei uskalla tehdä omaa ratkaisuaan omista lähtökohdistaan.

JARKKO Eloranta pitää todella kummallisena, että työnantaja luopui keskitetymmästä sopimisen mallista perustellen sitä alakohtaisilla tarpeilla.

– Nyt kun alakohtaisia sopimuksia pitäisi ja voisi tehdä, niin uskallusta ratkaisuihin ei ole, vaan piiloudutaan toinen toistensa selän taakse. Kantakaa vastuunne omista työntekijöistänne ja heidän työn tekemisen ehdoista ja tulkaa pois teknologiateollisuuden taskusta, on viestini työnantajaliitoille.

Eloranta arvioi, että työnantajapuoli pyrkii toteuttamaan työehtoneuvottelumallia, joka on “vielä jäykempi kuin sen kovin kavahtamansa keskitetty palkkasopiminen, jossa siinäkin palkankorotusvara mitoitettiin viennin kilpailukyvyn mukaan”.

– Nykyinen neuvottelulogiikka ontuu pahasti. Selvää on, että EK:n tarjoama sopimisen malli oli lähtökohtaisesti tuomittu kaatumaan. Nyt se kaatui kolmannella liittokierroksella.

SAK:n puheenjohtajan mielestä on palattava yhteisempään pöytään ja mietittävä malli, jolla suomalainen sopiminen ja siihen pohjautuva työmarkkinamalli palvelisi kaikkia.

– Eikä niin, että olemme jatkuvassa taistelutilanteessa työmarkkinoilla. Uskon, ettei kukaan Suomessa halua, että kaikkien muiden vaikeuksien keskellä työmarkkinatilanne kriisiytyisi niin pahaksi, että väki olisi toreilla ja yhteiskunnan rattaat olisivat enemmän tai vähemmän jumissa. Se ei olisi kenenkään etu, mutta sekin keino ammattiyhdistysliikkeellä on käytettävissään, jos järkipuhe ei auta.

ELORANTA muistutti myös kevään eduskuntavaalien tärkeydestä erityisesti SAK:laisille palkansaajille.

– Iso tavoitteemme on, että eduskuntaan tulisi valituksi mahdollisimman paljon palkansaajien ja työttömien sekä heidän perheidensä elämää ja elinoloja ymmärtäviä edustajia eri puolueista. Tätä kautta myös tulevan hallituksen kokoonpano ja tuleva hallitusohjelma voisi olla meidän näkökulmastamme myönteinen.

Perinteisesti SAK:lainen työväki on äänestänyt eri vaaleissa koko väestöön verrattuna laiskemmin.

– Jos SAK:laisten äänestysaktiivisuutta saataisiin nostettua viime eduskuntavaaleihin verrattuna vaikka viisi prosenttiyksikköä, se tietäisi palkansaajaystävällisille ehdokkaille noin 40 000-50 000 lisä-ääntä. Sillä puolestaan voisi olla merkitystä eduskunnan voimasuhteisiin ja tulevan hallituksen kokoonpanoon.