Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kolumnit

Onko työttömillä enää ihmisarvoa?

Hallitus tekee työttömien olon entistä tukalammaksi. Sen sijaan, että ihmiset saisivat mahdollisuuden lisätä taitojaan, kouluttautua uudelleen tai tukea työnhaussa, hallituksen toimet ovatkin päinvastaisia.

Perinteinen ihmisten holhoaminen onkin taas nostettu yhdeksi keinoksi työttömien kurittamisessa. Työttömien tulee ilmoittaa työvoimaviranomaisilla verkkopalvelussa omista tekemisistään vähintään kerran viikossa. Vielä ei tietenkään ole tiedossa, millainen sähköisestä palvelusta tulisi. Tärkeämpää on nähtävästi se, että yli puolta miljoona ihmistä voidaan nyt kontrolloida tehokkaasti ja byrokratian määrä saadaan räjäytettyä pilviin.

Työttömille ei myöskään tehdä enää työllistymissuunnitelmaa ja haastatteluja. Se vähäinenkin tuki työnhaussa poistuu. Tästä eteenpäin ihminen joutuu itse pitämään huolen työnhaustaan. Toki sitten, jos työttömyys kestää pitkään tai henkilö epäonnistuu, holhoaminen on taattu erilaisten haastattelujen ja karenssien muodossa, mutta ennakoivaa apua ei tule.

Oman mielenkiintoisen lisänsä antaa myös työvoimapalvelujen siirtyminen maakunnille vuonna 2019. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, että maakuntia ei vielä ole oikeasti olemassa ja niiden toiminnasta on vain arvailuja.

Maakuntien velvollisuutena olisi järjestää työttömyyspalveluja ja etenkin aktivoida pitkäaikaistyöttömiä. Tämän voi tulkita siten, että palkkatuettuun työhön ei varmaankaan lisätä resursseja vaan entistä suurempi osa ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan, käytännössä siis orjatyöhön.

Tällä hetkellä TE-toimistot tekevät työttömien kanssa henkilökohtaisen työllistymissuunnitelman. Kieltäytyminen työpaikasta tai muu työvoimapoliittisesti moitittava teko aiheuttaa työttömyysturvan menetyksen 15–90 päiväksi. Työtön on siis tässäkin virkailijan armoilla, koska käytännöt vaihtelevat erittäin paljon.

Ehkäpä kuitenkin kaikkein julmin uudistus on se, että työttömien tulee hakea kolmen kuukauden aikana vähintään 12 työpaikkaa. Mikäli näin ei tapahdu, työtön menettää työttömyyskorvauksensa 60 päivän ajaksi.

Pikaisesti laskettuna työttömien armeija tuottaa kuukaudessa vähintään kaksi miljoonaa hakemusta näihin 20 000 työpaikkaan.

Tämä ”uudistus” on monella tapaa kyseenalainen. 12 työpaikan hakuvelvoite johtaa siihen, että työttömät pääsevät tehtailemaan näennäishakemuksia, koska eivät saa viranomaisilta tarvittavaa palvelua vaan ovat oman onnensa varassa.

Työttömien ja työnantajien kohtaamispaikaksi on tarkoitus luoda sähköinen Työmarkkinatori, jonne työttömät loisivat profiileja itsestään. Tällainen järjestelmä on jo nyt olemassa. Sen nimion mol.fi mutta ah, tämähän on vielä julkisen TE-keskuksien oma palvelu. Oma veikkaukseni on, että nyt ollaan yksityistämässä soten rinnalla työpalveluita ja tässähän on hyvä mahdollisuus tehdä paljon rahaa moraalisesti hyvin arveluttavasti.

Lähetettävien hakemusten määrä tarkoittaa käytännössä tätä: työttömät 500 000 ihmistä lähettävät vähintään yhden työhakemuksen kerran viikossa näihin 20 000:een avoimeen työpaikkaan, joissa on keskimääräisesti noin kuukauden hakuaika.

Pikaisesti laskettuna työttömien armeija tuottaa kuukaudessa vähintään 2 miljoonaa hakemusta näihin 20 000 työpaikkaan sekä kaksi miljoonaa ”mitä olen tehnyt” -raporttia, jotka jonkun pitäisi käsitellä TE-keskuksissa tai tulevissa maakunnissa.

Yritykset tai viranomaiset eivät yksinkertaisesti pysty käsittelemään tällaisia määriä hakemuksia tai raportteja.

Käsitykseni onkin se, että tämä työ siirretään välitysfirmoille, joille on jopa budjetoitu rahaa. Työpaikkailmoituksia ei enää kannata ilmoitella julkisesti, koska näin valtavien hakemusmassojen käsittely ei ole mahdollista.

Summa summarum, työttömillä tullaan tekemään raa’asti rahaa.

Hallituksen esitys on lottopotti erilaisille rekrytointifirmoille. He voivat välittää työpaikat eteenpäin kenelle parhaaksi näkevät. Tämä on myös hyvin linjassa sen kanssa, että rekrytointifirmat tulevat suorittamaan työttömien haastatteluja ja voivat pitää rekistereitä työttömistä sekä heidän taidoistaan. Toisin sanoen, rekrytointiyrityksillä tulee olemaan erittäin suuri vaikutus työnsaantiin.

Tässä muistutan vielä siitä seikasta, että rekrytointiyritykset eivät toimi virkamiesvelvollisuuden alaisena ja niitä eivät myöskään sido samat lait, jotka yrityksen täytyy ottaa huomioon palkatessaan ihmisiä. Rekrytointifirmat vain suodattavat hakemuksista ”sopivimmat”.

Summa summarum, työttömillä tullaan tekemään raa’asti rahaa. Rekrytointi ei ole tietenkään ilmaista. Yhden työntekijän rekrytointi maksaa keskimäärin haettavana olevan paikan kolmen kuukausipalkan verran. Tämä asettaa ihmiset suoraan eriarvoiseen asemaan.

Rekrytoinnit painottuvat tietenkin sellaisiin henkilöihin, joista saadaan hyvä hinta. Tämä on markkinoiden suhteen luonnollista, mutta sosiaalisesti tässä ei ole mitään oikeudenmukaisuutta.

Lopulta näyttääkin vain siltä, että hallituksen tavoitteena on tehdä ihmisten hädällä rahaa.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE