– Olen niin onnekas, kun olen saanut toimia näin upean järjestön johdossa näin kauan. PAM on upea järjestö. Organisaatiolla pitäisi aina olla kasvot, sanotaan. Osaltani se on saattanut onnistua melko hyvin. Vuosien varrella kaduilla on kulkenut ihmisiä vastaan katsoen minuun ja kysyen: ”Oot sä se PAMi”. Joskus joku on vahingossa esitellyt minut Pam Selininä, Selin nauratti liittokokousväkeä viimeisessä puheessaan puheenjohtajana.

Selin muistutti, että maailma on muuttunut siitä, kun hänet valittiin puheenjohtajaksi vuoden 2002 lopulla. Muun muassa uusliberalistiset ja nationalistiset voimat ovat saaneet lisää jalansijaa.

– Ilmiö on kansainvälinen, mutta kotimaassakin olemme näitä tuulia saaneet tuntea. On ollut yksittäisillä työntekijöillä, jos koko ay-liikkeelläkin tekemistä, että olemme pystyneet puolustautumaan näissä myrskyissä. Koville on välillä ottanut ja olemme näyttäneet myös joukkovoimaa.

– Olemme saaneet laajalti kiitosta siitä, miten olemme onnistuneet yhdistämään vakaan ja turvallisen toimintaympäristön yrityksille ja vaikkei täydellisesti, niin paremmin kuin monet muut yhteiskunnat, olemme onnistuneet myös pitämään kansalaiset suurelta osin mukana.

Selin ihmetteli, että nykyisin kuulee toistuvasti väitettävän, että ay-liikkeellä – tai korporaatioilla – on liikaa valtaa. Jotkut sitä pyrkivät myös systemaattisesti heikentämään.

– Ay-liike, keskusjärjestöt tai ammattiliitot eivät tarvitse tietenkään valtaa itseisarvona. Tapanani on ollut kysyä, että kun ay-liikkeeltä halutaan valtaa pois, niin keneltä sitä valtaa silloin vähennetään? Olisi nimittäin monille varmasti vähän vähemmän helppoa sanoa, että haluaa työntekijöiltä, palkansaajilta, äänen, kokonaan pois. Sitä varten on ay-liikkeen vaikutusvalta. Sitä varten, että työntekijöillä on ääni.

Hänen mielestään pitää myös tunnistaa, mistä vaikutusvalta syntyy.

– Pitää ymmärtää yhteiskunnan toimintaa. Pitää myös verkostoitua laajasti ja tietää miten asioihin voidaan vaikuttaa. Erittäin monet pamilaisten arkeen vaikuttavat asiat päätetään EU:ssa, eduskunnassa tai kunnanvaltuustoissa. Siksi on välttämätöntä osata toimia ja vaikuttaa myös näillä areenoilla, jotta jäsenten etu tulee laajasti huomioitua.

Selin painotti, että pitää tietenkin tuntea myös työnantajaliitot sekä yritysten edustajat.

– Neuvottelupöydissä ei pärjää, jollei tunne vastapuoltaan. Pitää myös osata neuvotella, pelkkä vaatiminen kun ei tuota tulosta. Pitää luonnollisesti kuulla ja tuntea jäsenten tarpeet huolella. Haluan kuitenkin alleviivata, että puheenjohtaja ei ole vain jäsenten viestin välittäjä, lähetti.

Puheenjohtajan tehtäväksi hän nostaa koko muun PAMin porukan kanssa analysoida jäsenten toiveita, asettaa ne kulloiseenkin toimintaympäristöön, pohtia mitkä ovat eri seikkojen syy-seuraus suhteet ja sitten tehdä valistuneita valintoja kokonaiskuva kirkkaana.

– Olen julkisestikin hiukan turhautuneena joskus sanonut, että työnantajaliittojenkaan ei kannattaisi laittaa neuvottelupöytään vain näitä lähettejä. Silloin ei synny neuvottelua, syntyy vain tavoitteiden vaihtoa ja niistä ei sopimuksia tuppaa syntymään.

Hänen mukaansa pitää panostaa neuvottelutaitoihin ja pitää olla päätöksentekokykyä.

– Pitää olla aloitteellinen, pitää osata perustella omat tavoitteet ja kuulla toisen puolen tavoitteet. Aktiivinen kuuntelu on tärkeä osa neuvottelua. Pitää yrittää tosissaan
ymmärtää mitä vastapuoli tahtoo ja miksi. Vain siten voi pyrkiä löytämään uusia mahdollisia ratkaisukeinoja. Näin saa neuvottelupöydässä ja muutoinkin sitä kuuluisaa vaikutusvaltaa.

Selin nosti esille muutamia PAMin saavutuksia, joista hän on ylpeä. Jo 2000-luvun alkupuolella PAM oli ensimmäinen liitto, joka onnistui sopimaan palkallisesta isyysvapaasta. Se tuli
kiinteistöpalvelualan tessiin. Todella tuskaisaksi hän mainitsi kauppojen aukioloon liittyvää neuvottelua 2000-luvun puolivälissä.

– Olin silloin aloitteellinen Kaupan liiton suuntaan ja aloitimme prosessin, jossa lain muutoksen rinnalla neuvottelimme tuhdin tes-paketin, jolla pyrimme helpottamaan niitä pulmakohtia, joita vapaammat
aukioloajat toisivat. Olin varma, että silloin oli aika tehdä tämä. Tämän riskin ottaminen mielestäni kannatti. Saimme todella monta asiaa työehtosopimukseen.

Selin kannusti liittokokousväkeä olemaan lannistumatta.

– Jos epäonnistuu, siitä voi aina oppia ja yrittää uudelleen. Jos päästää itsensä lannistumaan, on peli enemmän tai vähemmän menetetty. Ei siis lannistuta.

Hän muisteli, kuinka jäsenten aktiivisuus on vaikuttanut. On ollut ulosmarsseja ja on organisoitu joukot osoittamaan mieltä.

– Ikimuistoisin meille monelle on varmasti Helsingin rautatientorin miekkari edellisen hallituksen alkutaipaleella. Vettä satoi ja harmitti, mutta korkealla sykkeellä asiaamme uskoen halusimme näyttää, että meitä ei kohdella miten sattuu.

Selin korosti luottamusta, joka lähtee siitä, että toisten osaamista arvostetaan ja toista kunnioitetaan.  Siitä syntyy yhtenäisyys.

– Uskon, että vaikka uuden keskusjärjestön perustaminen ei mennytkään viime yrittämällä maaliin, tulee yhteistyö tiivistymään tavalla tai toisella. Palkansaajilla ei vaan ole varaa olla hyödyntämättä yhteisyyttä ja siitä saatavaa voimaa. Meidän on syytä kunnioittaa toisiamme ja uskoa, että kaikki toimimme sydämestämme työntekijöiden parhaaksi.

Selin kiitti puheessaan niitä lukuisia ihmisiä, jotka ovat kulkeneet hänen rinnallaan vastoinkäymisten kohdattua.

– Erityisen paljon sain tukea kahden vaikean sairauden aikana. Vuonna 2011 jouduin aivoleikkaukseen, kun yllättäen löytyi aivovaltimon pullistuma. Vielä hankalampi kohta osui vuosille 2016–17, kun syöpääni hoidettiin. Haluan vielä sydämestäni kiittää kaikista niistä viesteistä ja tuesta, jota silloin sain.

Ann Selin paljasti myös, mitä aikoo tehdä lähitulevaisuudessa. Hän jatkaa PAMissa toistaiseksi hoitaen erilaisia luottamustoimia loppuun.

Selin sai myös mieluisan yhteenoton Minerva-kustantamosta. Kustantamo on kiinnostunut tekemään pitkäaikaisesta PAMin puheenjohtajasta elämäkerran. Selinin mukaan hän ryhtyy töihin kirjoittajien Pirkko Vekkelin ja Ismo Loivamaan kanssa jo ensi viikolla. Kirja ilmestyy noin vuoden päästä.

Selin kertoi ottavansa innostuneena projektin, jossa hän voi ryhtyä edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta.

Ann Selin pohti, mistä ihmiset innostuvat.

–Ilmeisesti sellaisesta, joka saa aikaan jonkin tunnetason reaktion. Pitää siis uskaltaa unelmoida suuresti, uskaltaa nähdä mahdottomalta tuntuva tulevaisuus. Se, että saavuttaa lähes mahdottoman vaatii kovaa työtä, vaatii yhteistyötä ja sydäntä, hän kannusti liittokokousväkeä.