Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation on nähty avaavan sosiaalihuollolle uusia kehittymisen mahdollisuuksia. Sosiaalihuollon siirtymisen kunnista hyvinvointialueen yhteiseen budjettiin ja yhteisiin rakenteisiin terveydenhuollon kanssa piti olla parasta, mitä sosiaalihuollolle voi tapahtua.

Toisin kävi.

Hyvinvointialueet ovat talousvaikeuksissa ja menoleikkuri on iskenyt sekä terveys- että sosiaalipalveluihin. Hyvinvointialueiden yhteinen alijäämä vuonna 2023 oli 1,35 miljardia euroa.

KUNTIEN ja kuntayhtymien käyttämä rahoitus sosiaali- ja terveyspalveluihin vuonna 2022 osoittautui vuoden 2023 lopulla kuntien tilinpäätösten valmistuttua merkittävästi suuremmaksi kuin vuoden 2023 talousarviota laadittaessa oli arvioitu. Tuolloin käytettävissä eivät olleet kuntien ja kuntayhtymien vuoden 2022 tilinpäätökset.

Sinänsä hyvinvointialueiden rahoituslaki ottaa huomioon todelliset kulut mutta jälkikäteen. Esimerkiksi vuonna 2025 saadaan rahoitus, joka kattaa vuoden 2023 alijäämän – ei kuitenkaan alueen ”omaa” alijäämää vaan alueen yleistä rahoitusosuutta vastaavan osuuden kaikkien hyvinvointialueiden yhteisestä alijäämästä.

Hyvinvointialueen ei siis tarvitsisi vuoden 2023 alijäämään perusteella tehdä rajuja palvelujen leikkauksia ja talouden supistustoimenpiteitä, ellei alijäämä ylitä selvästi koko maan keskiarvoa. Tärkeintä on tarkastella hyvinvointialueen taloutta koko vuosien 2023-2026 kaudella.

Orpo-Purran hallitusohjelmaan sisältyvät 874 mijljoonan euron kustannusten kasvua hillitsevät ”alueiden itsensä toteuttamat toimenpiteet” ovat epärealistisia, kuten myös osa niistä lainsäädännön muutoksilla tavoitelluista säästöistä, joiden yhteisvaikutukseksi on arvoitu nettona noin 400 miljoonaa euroa.

HYVINVOINTIVALTIOTA romuttavan politiikan vaihtoehtona SDP:llä on rahoituksen nykyistä nopeampi korjaaminen ja tasapainotuskauden pidentäminen.

Palveluiden tehostamiselle löytyy tukea, vaikuttavuus ja peruspalvelujen vahvistaminen ovat SDP:n linjan kulmakiviä. Ihmiset ansaitsevat parempaa politiikkaa. Ainoa vaihtoehto ei ole säästää tavalla, mikä nostaa kokonaiskustannuksia.

Hyvinvointialueilla kokonaisvaltainen kehittäminen on kesken. Sosiaalihuollon tehtävän ja paikan toivoisi olevan selkeä ja näkyvä.

Sosiaalihuolto on lakisääteinen ihmisten auttamisen järjestelmä , joka koskettaa joko suoraan tai välillisesti kaikkia suomalaisia. Se ajatellaan helposti marginaaliryhmän palveluksi joko rahan jakamiseksi tai lastensuojeluksi. Tällöin sen merkitys yksilöille ja koko yhteiskunnalle hämärtyy.

Sosiaalihuollon tavoitteena on edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta tarjoamalla sosiaalipalveluja, jotka vähentävät eriarvoisuutta ja edistävät ihmisten hyvinvointia, toimintaedellytyksiä ja sosiaalista turvallisuutta.

Sosiaalihuolto on ihmisten auttamista ja huolenpitämistä. Sosiaalihuollossa autetaan lapsia, nuoria ja perheitä sekä eri ikäisiä aikuisia erilaisissa tarpeissa. Asiakkaana voi olla esimerkiksi asumispalvelua tai kotihoitoa saava ikääntynyt, arjen sujumisen tukea tarvitseva lapsiperhe, elämänkriisin kohdannut, vammainen henkilö tai päihdeongelmista kärsivä, suuntaansa elämässä etsivä työtön nuori.

Tämä on vain pieni esimerkki tilanteista, joissa sosiaalihuolto toimii. Sosiaalihuollon merkitys on laajempi kuin yksittäisten henkilöiden ja perheiden auttaminen. Se tasaa hyvinvointieroja, lisää ihmisten omia toimintamahdollisuuksia, ja näin ylläpitää myös yhteiskuntamme turvallisuutta.

SOSIAALIHUOLLON kehittämisvelka näkyy selvästi sote-uudistuksen edetessä.

Sosiaalialan osaamiskeskukset vahvistavat alueidensa palvelujärjestelmiin kiinnittyneinä sosiaalialan tieto- ja tutkimusperustaisuutta, kehittävät ja välittävät sosiaalialan osaamista ja asiantuntemusta sekä kehittävät sosiaalihuollon laadukkaita ja vaikuttavia palveluja.

Hallituksen kevään kehysriihen linjaus sosiaalialan osaamiskeskusten lukumäärän ja valtionavustuksen pikaisesta vähentämisestä on otettu alueilla tyrmistyneinä vastaan. Osaamiskeskusten osaamista tarvitaan sosiaalihuollon osaamisen, alueellisen tuntemuksen ja verkostopohjaisen yhteistyön turvaajana hyvinvointialueiden vasta muotoutuvissa TKKI-rakenteissa ja käynnistymässä olevassa yhteistyöaluetoiminnassa.

Millaiseen riskianalyysiin sekä lyhyt- ja pitkäaikaisten vaikutusten arviointiin tämä sosiaalihuollon kehittämistoiminnan pikainen muutos ja resurssien raju alasjajo perustuu?

Uudistuvassa sotessa asianmukaiset ja kestävät sosiaalihuollon kehittämisrakenteet tarvitaan sekä hyvinvointialueilla että yhteistyöalueilla. Sosiaalihuollon TKKI-resurssit tulisi turvata pitkäjänteisesti, säädettyjen tehtävien mukaisesti sekä tasapanoisesti suhteessa terveydenhuollon vastaaviin.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.