Esimerkiksi Ilta-Sanomien tentissä ilmeni, että kaikki muut paitsi perussuomalaisten ehdokas Jussi Halla-aho ja valitsijayhdistyksen ehdokas Mika Aaltola pitäisivät asevoimien johtamisen itsellään.

Asiaa kysyi myös Ruotuväki, josta on luettavissa presidenttiehdokkaiden vastaukset.

Lehden mukaan esimerkiksi kokoomuksen presidenttiehdokas Alexander Stubb on ehdoton: hän ei luovuttaisi ylipäällikkyyttä kenellekään muulle.

Sosiaalidemokraattien ehdokas, komissaari Jutta Urpilainen taas arvioisi tehtävän luovuttamista tilannekohtaisesti.

EDELLISISSÄ eduskuntavaaleissa Arkadianmäelle nousi Puolustusvoimien entinen komentaja Jarmo Lindberg (kok.). Lindberg kertaa, miten marsalkka Mannerheim sai sotien aikana ylipäällikön vastuut.

Tällä hetkellä presidentti voisi valtioneuvoston esityksestä poikkeusoloissa luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle määräajaksi tai toistaiseksi.

Ylipäällikkyyden luovuttaminen voitaisiin tehdä paitsi sodan aikana myös aseellisen selkkauksen tai vastaavan poikkeustilan aikana.

Kansanedustaja Lindberg näkee, että tehtävään suhtautuminen on pitkälti kulloisenkin presidentin oma asia.

– Tässä on viime aikoina ollut sellaista tuntua presidenteillä, että he ilmeisesti ovat olleet ehkä sellaisella kannalla, että kaikissa tilanteissa ylipäällikkyys on presidentillä, Lindberg pohtii.

Hän kuitenkin muistuttaa, että on hyvin vaikea ennakoida etukäteen erilaisia tilanteita, joita tasavallan presidentti voisi ylipäällikkönä kohdata, jos jouduttaisiin sodan kaltaisiin oloihin.

– Tietysti sitten voi miettiä, minkälainen roolitus on tasavallan presidentin / ylipäällikön ja Puolustusvoimain komentajan välillä, Lindberg sanoo.

Hän alkaa pohtia esimerkkinä Ukrainan presidentin Volodomyr Zelenskyin asemaa. Zelenskyi johtaa kansansa puolustustaistelua.

Lindbergin mukaan Zelenskyillä on Ukrainassa strateginen rooli. Presidentti hoitaa suhteita ulkovaltoihin ja hankkii resursseja sodankäyntiä varten.

– Hän on kansakuntaa yhdistävä tekijä ja sitä kautta ylipäällikön roolissa. Asevoimien komentaja taas johtaa sotaoperaatioita ja varmasti pitää tasavallan presidentin ja ylipäällikön tietoisena.

LINDBERGILLÄ itsellään ei ole kantaa siihen, miten presidentin tulisi kriisioloissa ylipäällikkyyteen suhtautua. Hän tuo esiin tilannesidonnaisuutta ja painottaa asian riippuvan presidentin henkilökohtaisesta näkemyksestä.

– Tässä on hirveän vaikea mennä arvuuttelemaan, minkälaisia erilaisia tilanteita, jotka sitten ylipäällikkö löytää edestään, kansakunta voi kohdata. Se, että jos minä menisin tässä paaluttamaan kyllä tai ei, niin ei sille ole oikeastaan mielestäni perusteita.

Pidätkö järkevänä sitä, että presidenttiehdokkaat ovat kuitenkin paaluttaneet tätä? Joku sanoo ei, joku kyllä ja joku vähän siltä väliltä.

– Se on kunkin ehdokkaan henkilökohtainen näkemys, miten hän itse sen tällä hetkellä kokee, Lindberg vastaa.

Ylipäällikkönä tasavallan presidentti hyväksyy valtakunnan sotilaallisen puolustuksen keskeiset perusteet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että presidentti saa virassaan merkittävää perehdytystä puolustushallinnolta.

Lindberg arvelee, että tämän vuoksi presidentillä on virkaanastumisensa jälkeen entistä paremmat edellytykset hahmottaa, miten hän suhtautuu ylipäällikkyyteen.

Näetkö merkitystä sillä, mikä on tasavallan presidentin reservin sotilasarvo tai miten hänet on asevelvollisena koulutettu?

– Nyt täytyy siinä mielessä kuitenkin olla rehellinen, että varusmiespalvelus on aika lyhyt palvelus. Siinä joko saa miehistö-, aliupseeri- tai upseerikoulutusta. Silloinhan se tarkoittaa enimmilläänkin reservin joukkueen- tai komppaniatason johtamiskoulutusta.

– Silloin kun puhutaan koko valtakunnan puolustuksesta, varusmiespalveluksesta ei tietenkään haittaakaan voi olla. Mutta ovathan nämä tietysti eri mittakaavan asioita, joita puolustushallinnon johto sitten ylipäällikölle avaa ja perehdyttää, Lindberg muistuttaa.

– Varusmieskoulutuksesta on hyötyä, mutta se ei mene niin pitkälle, että se olisi automaattisesti koko valtion puolustuksen tasoisiin (asioihin) valmentavaa.

Presidenttiehdokkaista kolme on suorittanut varusmiespalveluksen, ja kaikki ovat jo ikänsä takia aiempaa nostoväkeä vastaavassa varareservissä.

Sotilasarvoltaan valitsijayhdistyksen ja keskustan presidenttiehdokas Olli Rehn on reservin luutnantti, Harry Harkimo (liik.) vänrikki ja Alexander Stubb korpraali.

Näetkö siis turhana, että presidenttiehdokkailta kysellään nyt sotilasarvon perään?

– En näe sitä turhana. Mutta kyllähän meillä on Tarja Halonen ollut ylipäällikkönä ja presidenttinä ollut 12 vuotta enkä ole kokenut eikä kukaan ole sanonut, etteikö hän sitä tehtävää olisi voinut hoitaa. Niin kuin sanoin, eihän siitä tietenkään mitään haittaakaan ole, jos on saanut varusmieskoulutuksen. Mielestäni on ihan luontevaa, että se tuodaan esiin.

Vaikka presidenttiehdokas ei olisi saanut varusmieskoulutusta, Lindberg painottaa, että kaikki ehdokkaat ovat lain mukaan Suomen kansalaisina kelvollisia presidenteiksi ja sitä kautta ylipäälliköksi.

Hän nostaa tässäkin esiin tehtävään perehdyttämisen merkitystä.

– Puolustushallinnon johdon velvoitehan – oli kuka tahansa ylipäällikkö – on ymmärrettävällä tavalla kertoa hänelle, minkälaisista asioista ollaan päättämässä, koska siinähän ollaan aika perimmäisten kysymysten äärellä, kun puhutaan valtakunnan turvallisuudesta ja puolustamisesta.

Lindbergin mukaan monessa maassa on yleinen käytäntö, että tasavallan presidentti on asevoimien ylipäällikkö.

Kuningaskunnissakin kuningas saattaa olla ylipäällikkö, mutta kyse voi olla seremoniallisesta asemasta.

Lindberg painottaa, että Suomessa tasavallan presidentillä on sotilaskäskyasioissa suora komentosuhde Puolustusvoimain komentajaan. Siksi ylipäälikkyydellä on käytännön merkitystä.