Valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkö, ylijohtaja Mikko Spolander on kuvannut talouden rakenteellisen kilpailukyvyn muodostuvan osaavasta ja hyvinvoivasta työvoimasta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta, kyvystä kohdentaa pääomia ja työvoimaa tehokkaasti, energia-, tieto-, liikenne- ja työmarkkinainfrastruktuurista, yhdyskuntasuunnittelusta, kaavoituksesta ja asuntomarkkinoista, kilpailusta markkinoilla, rahoituksesta, verotuksesta, avoimuudesta kansainväliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön sekä yhteiskunnan ja sen instituutioiden vakaudesta, luottamuksesta ja resilienssistä.

Moniin näistä asioista vaikutetaan aivan keskeisellä tavalla myös kunnissa ja hyvinvointialueilla.

Viimevuotisen Declining fertility, human capital investment, and economic sustainability –tutkimuksen (Myrskylä et al.) keskeinen tulos oli se, että jos maamme investoisi pienenevien ikäryhmien koulutukseen, tuottavuuden kasvu ja pidempi työssäoloaika tasaisivat tehokkaasti alenevan syntyvyyden tuottamaa kuoppaa julkisessa taloudessa.

SOTEUUDISTUKSEN tavoitteena puolestaan oli terveyserojen kaventaminen ja palvelujen yhdenvertaisuuden parantaminen. Sen toteuttamiseksi on tehtävä pitkäjänteistä hyvinvointipolitiikkaa vahvistamalla perustason palveluita, nopeuttamalla hoitoonpääsyä ja parantamalla hoidon jatkuvuutta.

Avainasioita juuri nyt ovat omalääkäri- ja omahoitajamallin kehittäminen, 14 päivän hoitotakuuseen sitoutuminen sekä mielenterveyspalvelujen saavutettavuuden parantaminen.

Hoidamme edelleen liikaa sairautta ja pahoinvointia terveyden ja hyvinvoinnin sijaan. Ennaltaehkäisevät ja maksuttomat matalan kynnyksen palvelut sekä hyvinvointialueiden saumaton yhteistyö kuntien ja järjestöjen kanssa ovat pienentyvien ikäluokkien Suomessa myös perhepolitiikan punainen lanka.

Perheiden voimavaroja on vahvistettava ja tarjottava riittävän varhaista tukea, jotta saamme yhä dramaattisemmin oireilevan pahoinvoinnin taltutettua.

EI PIDÄ AJATELLA, että sijoitamme koulutukseen ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon vasta joskus sitten, kun siihen on paremmin varaa. Emme voi myöskään tehdä yhteiskunnallista koetta, jossa testaamme, miten eriarvoistavaa politiikkaa ihmiset sietävät ennen kuin vakaus ja toivo paremmasta tulevaisuudesta murenevat.

Keskinäinen luottamus, laadukas ja tasa-arvoinen koulutus sekä perusteltu usko siihen, että kaikista huolehditaan ja kaikki saavat elämässä reilun mahdollisuuden, ovat suomalaisen yhteiskunnan kantavia voimia ja samalla myös kasvun eväitä.

Kirjoittaja on kunta- ja aluevaaliehdokas (sd.)