Päätoimittajalta
22.4.2020 19:47 ・ Päivitetty: 23.4.2020 10:04
Pääekonomisti ennakoi, että tukia tullaan todennäköisesti maksamaan liian vähän, liikaa tai väärille yrityksille – rahan tekemisen lisäksi sen jakaminen on taitolaji
Rahan tekemisen lisäksi sen jakaminen on taitolaji. Viime viikonloppuna syntyi kohu, kun Suomen Kuvalehti uutisoi Business Finlandin yrityksille myöntämistä koronarahoista. Tuli uutisjuttujen vyöry siitä, minkälaiset, minkäkokoiset ja miten pärjäävät yritykset ovat tukea saaneet, minkälaista ja kuinka paljon.
Aluksi tikunnokkaan nousivat vain pari henkeä työllistävät ja julkisuudesta muutoinkin tutut yritykset. 100 000 euron tuen sai muun muassa europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok.) vaimon Sari Helinin voitollinen ja menestynyt blogiyhtiö. Suurimman osan tuista saivat it-alan ohjelmisto- ja konsultointiyhtiöt. Yli 37 000 euroa kuukaudessa tienaavan Postin toimitusjohtajan Turkka Kuusiston sivubisneksellekin heltisi 100 000 euroa.
Hämmästystä herätti myös kansanedustaja Ano Turtiaisen (ps.) yrityksen ely-keskukselta saama yli 70 000 euron koronatuki. Turtiainen on yrityksen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja, muttei osannut kertoa Helsingin Sanomille edes sitä, millaista liikevaihtoa tai tulosta yrityksensä tekee. Kaiken kukkuraksi ely-keskus velkoo Turtiaisen toiselta yritykseltä 14 000:ta euroa.
Paremmin tietäjiä vilisee ympärillä.
SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta kirjoitti kaukoviisaasti maaliskuussa, että tukia tullaan todennäköisesti maksamaan liian vähän, liikaa tai väärille yrityksille. Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus moitti tänään, että kiireessä tulee virheitä mutta näin surkeaa ei silti voi hyväksyä.
Tuen nopeus ja helppous ovat jokseenkin eri asia kuin tarveharkintaisuus, johon liittyy tietty hitaus, tarkkuus ja byrokraattisuus. Nyt yrittäjät ovat, ymmärrettävästi, odottaneet saavansa tukea nimenomaan nopeasti ja helposti, etenkin ravintoloitsijat.
On haluttu käyttää olemassa olevia rahanjakokanavia, koska uusien rakentaminen on hitaampaa. Nopeus lisää kaikessa erheiden ja Brotheruksen mainitsemien “Vilunki-Villejen” mahdollisuuksia. Kriisitilanteessa on usein valittava vähiten huono tie vauhdilla, kun vain erinomaisista valikoiminen syvällisesti punniten ei ole mahdollista. Jälkikäteenkään emme saa varmasti tietää, miten olisi kannattanut toimia, koska emme saa koskaan tietää, mitä joku toinen valinta olisi tarkoittanut juuri käsillä olleessa tilanteessa. Historiaa ei voi kirjoittaa uudelleen.
Lisää aiheesta
Päättäjän asema ei ole helppo, ja paremmin tietäjiä vilisee ympärillä. Konkursseja, työttömyyttä ja inhimillistä hätää on tietenkin estettävä niin tehokkaasti kuin suinkin. Ja kaiken pitäisi olla valmista mieluiten heti.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.