Turva – Hymy

Kolumni

Emma Kivikangas

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Kauhavalta

Pääsykoeuudistus – uhka vai mahdollisuus?

Viime kuukausina voimakkaasti keskusteluun noussut toisen asteen pääsykoeuudistus jakaa ihmiset karkeasti kahteen kastiin, puolesta ja vastaan. Itse lukeudun jälkimmäisiin.

Pääsykoeuudistuksessa on siis kyse keväällä 2018 voimaan astuvasta korkeakoulujen pääsykoejärjestelmän keventämisestä ja tavoitteesta, että tulevaisuudessa ylioppilastodistuksesta tulee pääsykoetta yleisempi valintatapa.

Syksyllä 2016 korkeakoulut lupasivat opetus -ja kulttuuriministeriölle, että ne luopuvat pitkää valmentautumista vaativista opiskelijavalinnoista vuoteen 2018 mennessä. Korkeakoulut julkaisivat ensi kevään valintaperusteensa lokakuussa, mutta siltikään ei ole vielä tiedossa, miten uudistukset tulevat näkymään kevään haussa. Ministeriö haluaa, että korkeakoulut alkavat valita opiskelijansa ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella, minkä seurauksena ylioppilaskokeiden tulokset määrittelevät nuorten tulevaisuutta yhä enemmän.

Muutosta halutaan, koska nykyinen alakohtainen pääsykoejärjestelmä on korkeakouluille kallis ja hakijoille raskas. Uudistus on seurausta hallituksen leikkauksista, sillä esimerkiksi tällä vuosikymmenellä tutkimuksen ja tuotekehityksen valtion rahoitusta on leikattu 267 miljoonaa euroa. Lisäksi pääsykoejärjestelmän uudistuksilla halutaan kitkeä eriarvoistavana pidettyä valmennuskurssibisnestä, mutta en kuitenkaan usko, että uudistuksella saadaan bisnestä kitkettyä, sillä valmennuskurssit siirtyisivät lukioon valmennuksina ylioppilaskirjoituksiin korkeakoulujen pääsykoevalmennuksien sijaan.

Uudistusta vastustetaan, koska taustalla on pelko siitä, että lukio kolmiosaisena yleissivistävänä oppilaitoksena muuttuu kolmivuotiseksi valmennukseksi ylioppilaskirjoituksiin. Heikko ylioppilastodistus sulkee ovia aidosti kiinnostuneilta nuorilta, muutos lisää painetta ylioppilaskirjoituksiin ja lisäksi korkeakoulujen pääsykoekiintiö säilyy, mutta pienenee. Jatkossa korkakouluihin pääsee ainoastaan ylioppilaskirjoituksissa menestymällä ja soveltuvuuden mittaaminen alalle jää toisarvoiseksi, sillä ylioppilaskirjoitukset eivät mittaa alalle soveltuvuutta. Koulutus ja osaaminen ovat Suomen avainsanat menestykseen. Jääkö aloille soveltuvimmat nuoret seulan ulkopuolelle?

Valintakoe mittaa soveltuvuutta alalle, motivoituneisuutta sekä on turva lukiossa alisuoriutuneelle. Uudistuksen tavoitteena on myöskin saada nuoret välttämään välivuoden pitäminen ja nopeamman valmistumisen seurauksena on nopeampi työllistyminen. Nuorille on annettava mahdollisuus välivuoden pitämiseen. Yhteiskuntamme korostaa markkinakelpoisuutta, tehokkuutta, tuottavuutta ja loputonta itsetarkkailua ihan liian paljon.

Pääsykoeuudistuksen toteutuminen tarkoittaisi myös sitä, että lukio-opintojen aloittavien nuorten on tiedettävä, mille alalle haluaa opiskelemaan lukion jälkeen ja kurssivalinnat olisi tehtävä sen mukaisesti. Monelle lukio on paikka ja aika miettimiselle ja omien mielenkiinnonkohteiden  ja soveltuvuusalueiden etsimiselle. Tämä saattaisi vähentää lukio-opintoihin hakeutuvia nuoria, jos jatko-opintolinja tai mielenkiinnonkohteet eivät ole selvillä.

Opiskelijaterveydenhuoltoon on lisätty resursseja, sillä 60 % lukiolaistytöistä kärsii koulu-uupumuksen aiheuttamasta väsymyksestä viikoittain. Haluammeko tämän luvun lisääntyvän? Mielestäni koulutus on ehdottoman tärkeä asia, mutta tärkeää on myös nuoren jaksamisesta huolehtiminen ja mielenterveyden tasapaino.

Jotta uudistuksesta saataisiin toimiva ja kaikille tasapuolinen, uudistus tulee toteuttaa siten, että se tarjoaa jokaiselle yhtäläiset mahdollisuudet saavuttaa parhaimpansa. Korkeakoulujen pääsykoeuudistuksessa ei toteudu tasa-arvo, on muistettava, että se kuitenkin luo hyvinvointivaltiomme perustan.

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Martti Suomi

Kirjoittaja on puolueosaston puheenjohtaja Mustasaaresta.

Työttömyystilastoja yritetään kaunistella aktiivimallilla

Tasavallan hallitus tavoittelee 72 prosentin työllisyysastetta. Työllisyysaste onkin lähiaikoina parantunut. Työvoimasta on onneksi alkanut tulemaan lisäkysyntää, hyvä niin. Toteutunut 5000 pitkäaikaistyöttömän siirto eläkkeelle vähensi myös työttömyyttä ja nosti työllisyyttä. Suunnitellun työllisyysasteen saavuttaminen ei kuitenkaan välttämättä onnistu.

Hallituksessa on päätetty työttömän aktiivimallista, jonka ensimmäinen vaihe tuli voimaan jo vuodenvaihteessa. Aktiivimallin seurauksena on osalle työttömistä tuleva työttömyyskorvauksen alentaminen. Näin voi jo etukäteen todeta, koska kaikki työttömät eivät voi tavoittaa aktiivimallissa vaadittavaa 18 viikkotuntia. Työnsaanti on myös kiinni työnantajasta, jolle ei tässä järjestelmässä ole annettu mitään velvoitetta. Tällä vähennyksen osalla työttömiä ei katsota työttömäksi ja työttömyys näin ollen näennäisesti pienenee, vaikka työtön on koko ajan työtön.

Hallituksen suunnitelmissa on myös lisätä ns. aktiivimallia toisella osalla, jossa työtön saa rangaistukseksi 60 päivän karenssin ellei hän tee työhakemusta joka viikko. Tai onko tulossa jotain vielä pahempaa? Tämän seurauksena osa työttömistä joutuu tähän karenssiin ja työllisyysaste näyttää taas paranevan, vaikka työttömyys ei muutu käytännössä mitenkään. Työtön on kahden kuukauden ajan vailla päivärahaa, mutta edelleen työtön.

Aktiivimallin ensimmäisessä ja toisessa osassa toimenpiteet kohdistuvat yksinomaan työttömään. Tilastoja täten kaunistellaan, vaikka tältä osin ei mitään oikeaa työllisyyttä tapahdu.

Aktiivimallin suunnittelijoilla on unohtunut työelämän perusasiat. Työelämässä on työnantaja ja työntekijä. Työpaikka syntyy aina kahden osapuolen toimesta, työnantajan ja työtekijän työsopimuksella.  Toimenpiteet kohdistuvat nyt vain toiseen tekijään, työttömään. Jos työnantaja ei anna työtä, niin työttömän työnhakeminen on turhaa ja turhauttavaa. Työhakemukset ovat kyllä arvokkaita tekemisiä kunhan ne ovat kohtuullisia ja silloin kun ne tuovat työpaikkoja. Maassa oleva työttömyysasteen vaje ei ratkea lisäämällä työhakemuksia. On huomioitava myös toinen osapuoli, työnantaja.

Olisi hyödyllistä kokeilla toimenpiteitä, jossa työnantaja tarjoaa työtä jokaiselle työttömälle. Tässä mallissa työnantajalle ei ole annettu mitään tekemistä. Voi käydä niin, että lisääntyvät työhakemukset turhauttavat myös työnantajaa.

Työttömän työllistämisessä käytettiin joskus järjestelmää, jossa jokaiselle työttömälle taattiin työpaikka tai koulutus määräaikavälein. Työpaikka järjestettiin yrityksissä työnvälityksen toimenpiteillä. Jos yrityksissä työpaikkaa ei löytynyt, työvoimatoimisto takasi työllisyystyön tai koulutuksen. Pitkäaikaistyöttömyys, joka nyt on työttömyyden ongelmallisin muoto, voitaisiin täten katkaista.

Toteutetussa ja suunnitellussa tulevassa aktiivimallissa annetaan rangaistuksia kansalaisille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Työllisyysasteen parantamisen nimissä ollaan nyt luomassa kahden kerroksen väkeä.

Martti Suomi

Kirjoittaja on puolueosaston puheenjohtaja Mustasaaresta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Joanna Silver

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

Mitä sinulle kuuluu nuori?

Pääasiassa hyvää, mutta nuoret kokevat, että heidät nähdään joko menestyjinä tai ongelmanuorina. Tämä on osaltaan totta, tällaista viestiä me aikuiset nuorille annamme. Suurin osa nuorista on kuitenkin ihan tavallisia, opiskelevia ja unelmoivia nuoria.

Nuoret toivovat, että he saavat olla mukana heitä koskevissa päätöksissä. He ymmärtävät, että laivat kääntyvät hitaasti, eivätkä juuri he ehdi käyttämään palvelua, jota itse ovat olleet suunnittelemassa. Palveluista pääsee nauttimaan seuraavat nuoret. Nuoret ovat tulevaisuudessa yksi suurimmista kunnallisten palvelujen käyttäjäryhmistä. Nuorten toiveissa on myös se, että palvelut löytyvät kunnissa keskeisiltä paikoilta, johon kaikilla nuorilla on mahdollisuus liikkua. Palvelut tulee olla paikassa, johon voi vain mennä, eikä palvelua tarvitse etsiä. Yksi tärkeimmistä toiveista on se, että työntekijä, joka nuoren kohtaa, on aidosti kiinnostunut hänestä ja on ammattitaitoinen aikuinen. Nuoret toivovat, että heidän kotikuntansa on elinvoimainen ja sinne olisi hyvä palata opiskelujen jälkeen.

Suomessa on toimintaa, joka on tarkoitettu kaikkien nuorten asioiden hoitopaikaksi, ilman minkäänlaista statusta tai taustaa. Nämä paikat ovat Ohjaamoja. Ohjaamo on paikka, josta alle 30 -vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset saavat apua työhön, koulutukseen ja arkeen liittyvissä asioissa. Ohjaamot eri puolilla Suomea tarjoavat tietoa, neuvontaa ja ohjausta nopeasti ja tarpeiden mukaan. Ohjaamoissa työskentelee laajasti monialainen ohjauksen toimijoiden tiimi saman katon alla, jokaisen kunnan tarpeen ja tilanteen mukaan. Ohjaamotoiminnan perusteena on nuorisotakuun toteuttaminen.

Vuonna 2017 Suomessa toimi noin 40 Ohjaamoa sadan kunnan alueella. Tämän vuoden aikana Ohjaamoja tulee olemaan jo noin 60. Ohjaamo on brändi, joka on yksi hallituksen kärkihankkeista ja toiminta vakinaistetaan. Ohjaamoja kehitetään eri ministeriöiden yhteistyönä. Mukana ovat työ- ja elinkeinoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Ohjaamoista tehdään jatkuvasti tutkimusta, joka sisältää prosessi- ja tulosarviointia. Siinä seurataan palvelujen kehittämistä, kattavuutta ja käyttöä, analysoidaan nuorten aikuisten sekä sidosryhmien palautetta palvelusta sekä toiminnan tuloksia.

Etelä-Pohjanmaalla Ohjaamo-verkostossa on mukana 13 kuntaa, joiden alueelle on syntymässä 7seitsemän Ohjaamoa. Hyvä me eteläpohjalaiset! Ensimmäinen Ohjaamo käynnistyy Ilmajoelle, onnea Ilmajoki!

Muista kysyä kuulumisia keneltä tahansa läheiseltä ja muista äänestää!

Joanna Silver

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

Valinnanvapausmalli yskii ja hallituksen aika käy vähiin

Sipilän hallituksen asiakkaan valinnanvapautta sosiaali- ja terveydenhuollossa koskeva lakiesitys on viimeisteltävänä. Julkisen sektorin työehtosopimusneuvottelut ovat solmussa. Kuntien huoli sote-palvelujen tulevaisuudesta kasvaa. Palvelujen kokonaisulkoistuksia tehdään. Myös työmarkkinakeväästä ennakoidaan levotonta. Hallituksen työttömyysturvaan sitoma aktivointimalli ja työttömien aseman kurjistaminen eivät helpota tilannetta.  Ammattijärjestöt ja kansalaiset aktivoituvat, mielenilmaisut lisääntyvät ja poliittiset paineet kasvavat.

Myös sote- ja maakuntauudistuksen valinnanvapauteen tehdään korjauksia paineessa.  Toimivan valinnanvapauden mallin rakentamiselle tulee jälleen kiire. Hallituksen yritykset suitsia lainsäädäntöä tiukentamalla sote-palvelujen ulkoistamisia ovat epäonnistuneet. Näyttää siltä, että suuryritykset vievät sotea.

Mitä tapahtuu verotuotoille, jos terveyspalveluissa tehdään yksityisten suuryritysten markkinoita vahvistavia ratkaisuja? Lisääntyvätkö veroista maksettavat kulut soten seurauksena samalla, kun itse verotulot vähenevät veroparatiisisiirtojen, palkkatulojen muuttamisen alemmin verotettavaksi pääomatuloksi ja muiden verokikkailujen vuoksi? Onko kokonaisuus enää kenenkään hanskassa?

Lausuntoyhteenvedossa hallituksen esitysluonnos valinnanvapaudeksi sai kriittisen ja varauksellisen vastaanoton. Enemmistö lausunnonantajista arvioi, että sote-uudistuksen keskeiset tavoitteet, kuten palvelujen yhdenvertainen saatavuus, matala kustannuskehitys ja kustannustehokkuus eivät toteudu.  Eduskuntaan uuden lakiesityksen valinnanvapaudesta on tarkoitus tulla maaliskuun alussa.

Valinnanvapauden lisääminen on oikeansuuntainen kehitystavoite nykyiseen sote-järjestelmään. Hallituksen mallissa sote-uudistuksella tavoitellut säästöt, palvelujen tasa-arvoisuus ja asiakkaiden aito valinnanvapaus ovat kuitenkin kyseenalaisia. On ajauduttu yhä kauemmaksi kustannusten hillintää ja perustason sote-palvelujen parantamista ja sote-integraatiota alun perin tavoitelleesta uudistuksesta.

Sotesta on tulossa sekava ja suuryritysten asemaa vahvistava hallintohimmeli.  Uudistuksen tavoitteet eivät asiantuntijoiden mukaan toteudu. Vaarana on, että suomalaisen soten korkea laatu palveluissa menetetään, kustannukset ja eriarvoisuus yhteiskunnassa kasvaa. Kulisseissa kuohuu.

Esitettyä valinnanvapausjärjestelmää on luonnehdittu taloudellisesti kestämättömäksi ylläpitää (Sovala & Aronkytö 2018). Se vaarantaa asiakkaiden sujuvat palveluketjut pirstoessaan toimivat, asiakaslähtöiset sote-palvelut.  Muutosjohtajat ovat tuoneet esiin painavia perusteluja: ”Maakunta ei voi käynnistää sellaista valinnanvapausjärjestelmää, jota se ei kykene taloudellisesti ylläpitämään”.

Julkisesti rahoitetussa järjestelmässä vahva järjestäjä, kuten maakunta on tapa päästä eroon tarjontavetoisuudesta ja asiakkaiden kerman kuorinnasta.  Miksi järjestäjän ei anneta aidosti edustaa maakunnan asukkaiden tahtoa ja asiantuntija-arvioita palvelutarpeesta?

Hallituksen esitysluonnoksessa on annettu runsaasti painoa asiakasseteleille. Jotkut asiantuntijat ovat arvioineet niiden olevan jopa miljardien rahanreikä (esim. Lehtonen 2017). Maakunnan antamilla asiakasseteleillä asiakas voi hankkia sote-palvelunsa haluamaltaan palvelujen tuottajalta. Asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti siirtävät palveluja yksilövastuun suuntaan.  Kaikilla ihmisillä ei ole voimavaroja, tietoa, eikä osaamista perusteltujen valintojen tekemiseen.

Järjestelmästä on tulossa monimutkainen. Toteuttamisen ongelmia ei korjaa pelkästään se, että hallitus rajasi subjektiivisen asiakassetelin käyttöä erikoissairaanhoidossa. Asiakasseteli on ratkaisuna liian laaja, eikä se anna maakunnalle riittäviä ohjaus- ja vaikuttamismahdollisuuksia järjestämisvastuun toteuttamiseksi.

Hallituksen tekemät korjaukset eivät ole riittäviä toimivan valinnanvapausmallin rakentamiseen, eikä lain järkevään toimeenpanoon. Kun kustannukset kasvavat terveydenhuollossa, on suuri riski, että joudutaan leikkaamaan lisää sosiaalihuollon palveluja kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, paljon palveluja käyttäviltä, monisairailta ja kuormittavissa elämäntilanteissa eläviltä ihmisiltä.

Asiakassetelien käytön merkittävä rajaaminen turvaisi maakunnalle mahdollisuuden käyttää parhaiten tarkoitusta vastaavia keinoja palvelujen järjestämiseen esimerkiksi kilpailuttamalla (vrt. Sovala & Aronkytö 2018).  Myös yksityisten sote-keskusten markkinoille tuloa pitäisi säädellä. Yksityisten palveluntuottajien  ei tulisi voida perustaa maakuntien rahoittamaa sote-keskusta mihin paikkaan tahansa.

Julkisella toimijalla, maakunnilla tulee olla riittävä päätösvalta turvata se, että palvelut ovat yhdenvertaisesti asiakkaiden saatavilla. Talouteen ja työmarkkinoille tarvitaan myös sotessa vakautta ja ennakoitavuutta. Siten on mahdollista vahvistaa pienyritysten kilpailukykyä, parantaa työllisyyttä ja turvata myös palkansaajien tulevaisuutta. Miljardien rahareikää ja ennakoimatonta sote-sotkua ei kannata tehdä. On tehtävä ratkaisuja, jotka ovat kestäviä ja oikeudenmukaisia tuleville sukupolville.

 

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

Kaikki Suomen työttömät liittykää yhteen

Nyt tekee mieleni sanoa: paneppa omalle kohdallesi herra ministeri. Kun työ kaatuu alta, kaatuu koko elämä.  Sinusta tulee hyljeksitty luuseri, joka olet tahallasi saattanut itsesi halveksittavaan tilaan, josta syystä sinulla ei itseasiassa ole enää oikeutta ihmisarvoon.

Tähän on Suomessa tultu.

Työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Näin sanotaan perustuslaissa. Työtön sitävastoin ei ole kenenkään suojeluksessa. Hän on erilaisten toimenpiteiden ja kokeilujen alaisena. Mikäli hän ei pysty osallistumaan toimenpiteisiin tai kokeiluihin, viedään elämisen ehto. Näin käy, jollei saa työtä 18h/3kk, polkaise pystyyn yritystä tai ei pääse työnsaantia edistäviin toimenpiteisiin tai koulutukseen.

Törkeintä asiassa on se, että maan hallitus ei edellytä valtiovallalta toimia, jotka mahdollistaisivat kokeiluihin tai toimenpiteisiin osallistumisen. Esimerkiksi työ-, työharjoittelu- tai koulutuspaikkaa ei työttömälle tarvitse tarjota. Hallitus tuntuu olevan tyytyväinen, kun työttömälle tarjotaan sanktioita ja karensseja.

Jos työtön haluaisi aloittaa omaehtoisen koulutuksen, ei sitä lasketa, korvaukset katkaistaan ja opiskelu on pystyttävä itse rahoittamaan. Lainaa ei saa, koska luottotiedoton on kelvoton. Siispä ammattikoulun, ammattikorkean tai yliopiston ovet pysyvät työttömältä lukossa. Vaikka opiskelu sinänsä on maksutonta, oppimateriaalit ja oppikirjat eivät ole.

Perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden perusteella. Laki on hyvä ja yksiselitteinen.

Tätä perustuslain kohtaa nakerretaan jo toisen kerran tänä vuonna. Ensin aktiivimalli tämän kuun alussa, nyt esitys työpaikan hakemisesta väihintään kerran viikossa.

Herää epäilys, miten hyvin ministerit tuntevat uuden esityksensä. Aktiivimallin tuntemuksessa näkyy aukkoja olevan. Esimerkiksi ministeri Mykkänen sanoi taannoin, että aktiivimallin sanktioilta välttyy, jos osallistuu vapaaehtoistyöhön ja ministeri Lintilä väittää, että työn hakeminen ja oleminen työvoimana käytettävissä pelastaa sanktioilta. Palturia molemmat. Väittämät kertovat sen, että ministerit eivät tiedä, mitä ovat päättäneet. Vapaaehtoistyö ei riitä ja työn hakemista ei lasketa, jollei työtä saa.

Uusi viikottainen työn hakemisen pakko on kummallinen. Jos ei hae työtä, tulee sanktioita 60 päiväksi. Jos hakee, mutta ei pääse töihin, astuu aktiivimallin 60 päivän päivärahan pienentäminen voimaan. Voisiko ministeri Lindström avata uutta mallia ja vastata seuraaviin kysymyksiin:

Miten uusi sääntö toimii silloin, jos on onnistunut pääsemään työnhakua edistäviin toimiin tai saanut 18h/3kk töitä? Onko tällöin haettava viikoittain palkkatyötä? Tai mitä tapahtuu, jos on onnistunut saamaan 0-työsopimuksen, mutta ei saakaan työtunteja? Hallitushan laati säännöt 0-tuntisopimuksille ennen joulua. Säännöissä ei edellytetä, että 0-sopimuksella pitäisi antaa myös palkallisia työtunteja.

Kehoitan edelleenkin ministereitä harjoittamaan empatiaa ja laittamaan tämän kaiken omalle kohdalleen ja miettimään, miltä tuntuu.

Minulle tästä kaikesta nousee mieleen vain yksi sana. Niskalaukaus. Jokainen, joka mielensä tästä pahoittaa, voi vapaasti vetää karvalakin syvälle päähänsä.

 

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Aira Helala

Kirjoittaja on JHL:n pääluottamusmies Vaasasta.

Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt

Tulee mieleen tämä vanha sananparsi, kun seuraa oikeistopuolueiden ulostuloja ja linjauksia, esillä olevien uudistusten osalta. Tahtotila näyttäytyy hyvinkin vahvana, eikä arastella tehdä rajujakaan uudistuksia, kunhan ne ajavat omia ideologisia päämääriä.

Mitä tulee poliittiseen vastuuseen – esim. sote- ja maakuntauudistusta tehtäessä – otetaan valtavia riskejä, kuuntelematta asiantuntijoita. Tajutaanko kuinka kauaskantoiset seuraamukset milläkin päätöksillä saattaa olla?

Työttömien aktiivimallissa ollaan tekemässä yhtä hölmöjä päätöksiä.  Nyt  uutisoidaan, että työllisyys olisi hyvässä kasvussa. Hyviä työllistämiskeinoja ovat asiat, jotka oikeasti vaikuttavat siihen, että työntekijöille maksetaan työstä  palkkaa jolla tultaisiin toimeen. Nykysuuntaus pätkineen, silppuineen ja 0-sopimuksineen ei sitä ole. Samaan aikaan, kun vastuuta toimeentulosta sysätään yhteiskunnan ja yksilön harteille, ollaan vähentämässä taloudellisia resursseja.

Eikä tämä huoli ole pelkästään valtakunnallinen, myös kunnalliset päättäjät toimivat lähellä omia verkostojaan ja intressejään. Myös siellä saattaa unohtua kuntalaisten etu.

Eletäänkö Suomessa  aikoja, ettei heikompiosaisten tai ylipäätään kansalaisten oikeudenmukaisia ja yhdenvertaisia perusoikeuksia tarvitse turvata ? Meneekö meillä niin hyvin? Löytyykö politiikan vasemmasta kentästä voimaa ja halua tehdä yhteistyötä. Nyt sille olisi tarvetta.

Aitoa demokratiaa ei ole pelkästään vaaleilla valittu eduskunta, kyllä kansalaisten pitäisi myös vaalien välissä pystyä aidosti, valitsemiensa edustajiensakin välityksellä, vaikuttamaan yhteiskunnassa tehtäviin päätöksiin. Eikä se tarkoita, että meidän palveluiden käyttäjien pitäisi mm ”valvoa”, että ylikansalliset sote-palveluita tarjoavat firmat hoitaisivat verotusvelvollisuutensa Suomeen, etenkin kun laki antaa mahdollisuuden aggressiiviseen verosuunnitteluun.

Pohjantähden kraatari Halmeen sanoilla…kysymys on siitä, annetaanko valta kansalle, vai ottaako se sen väkisin.

 

 

Aira Helala

Kirjoittaja on JHL:n pääluottamusmies Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta