Ministerin kaavailuissa toinen yhtiö hoitaisi pakettiliiketoimintaa ja toinen postimerkillisen kirjepostin.

Mallissa valtio tukisi Postia vuosittain sadoilla miljoonilla euroilla, joilla se takaisi yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluvan kirjepostin kulun.

Paatero sanoo, että Postin tulevaisuuden vaihtoehtoja käydään läpi työryhmässä. Avoinna on myös ministerin mukaan kysymys, tuettaisiinko sanomalehtien jakelua valtion varoin.

– Tähän asti näyttää siltä, että Postin on vain edellytetty molemmissa tehtävissä pärjäämistä.

Lindéniltä tuleekin tukea ministerin kaavailulle.

– Minusta nämä tehtävät pitää eriyttää toisistaan, Lindén toteaa.

Organisoitumisen muotoihin hän ei kuitenkaan lähde ottamaan kantaa.

Ensimmäisen tehtävän eli kirjepostin jakelun yleispalveluvelvoitteen mukaisesti tulee kuitenkin Lindénin mukaan perustua yhteiskunnan määrittelemään perusoikeudet toteuttavan tasoon.

– Ja jos sen toteutus edellyttää jossain vaiheessa mahdollisesti verorahoituksen panostusta – siis jos velvoitteen ylläpidon kulut ovat suuremmat kuin toimineen tuotot, esimerkiksi postimaksut – kirje- ja muun vastaavan postin edelleen vähentyessä digitalisaation myötä, hän jatkaa.

Toinen tehtävä olisi sitten Lindénin mukaan puhtaasti liiketoimintaa.

– Voi tietysti kysyä onko syytä sellaisessa olla mukana. Oma vastaukseni on kyllä, koska Postilla on siihen hyvä infrastruktuuri ja toimiva organisaatio ja tähän asti tässä toiminnassa on menestytty. Kyse on kuitenkin kovasti kilpaillusta toiminnasta.

– Strategiset linjaukset kuuluvat toki Postin hallitukselle valtioneuvoston omistajaohjauksen antamien yleisten suuntaviivojen mukaisesti, mutta näkemykseni vastaa tähän asti muodostaani tilannekuvaa, vasta hiljattain hallintoneuvoston puheenjohtajana aloittanut Lindén sanoo.