Silti tässä piilee riski. Päätös saattaa jäädä mustaksi pisteeksi Suomen historiassa, jos emme samalla pidä rajojamme auki Putinin hallintoa ja laitonta sotaa vastustaville venäläisille.

Itärajan sulkeminen ja kauttakulun epääminen vertautuu pahimmillaan tilanteeseen, jossa toisessa maailmansodassa Sveitsi olisi sulkenut rajansa Saksaan. Kun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Halla-aho kovistelee, että turvapaikkaa ei pitäisi myöntää yhdellekään venäläiselle liikekannallepanoa pakenevalle, niin hän ei puhu valiokunnan nimissä.

Venäläinen sodan vastainen oppositio on kehottanut länttä tukemaan entistä voimakkaammin Ukrainaa ja vaatinut lisäpakotteita Kremlin hallintoa vastaan. Yhdessä sodanvastainen Venäjä kuitenkin varoittaa: älkää evätkö venäläisiltä turistiviisumeja.

Valtaosa EUn jäsenmaista ei halua estää venäläisiltä matkustusoikeutta. Saksa on sitoutunut antamaan suojaa pakkovärväyksistä kieltäytyville. Eurooppa neuvoston presidentti Charles Michel on sanonut, että ovet pitäisi avata pakeneville venäläisille.

SAMANAIKAISESTI KREML koventaa rangaistuksia värväyksestä kieltäytymisestä ja sotilaskarkuruudesta sekä estää maasta poistumisen potentiaalisilta rekrytoitavilta. Halla-ahon ukaasit, ettei yhdellekään venäläiselle pakkovärväystä pakenevalle pitäisi myöntää turvapaikkaa, ovat kuin Putinin käskyjä ja työntävät Suomea reunavaltiomarginaaliin Euroopassa.

Osittaisen liikekannellepanon jälkeen kasvava joukko venäläisiä pakenee maasta. Kaikki ulkomaille suuntautuvat lennot on myyty hetkessä viikoiksi loppuun. Viisumivapailla maarajoilla on valtaisat ruuhkat.

Myös Suomen itärajalla turistiviisumien avulla pyritään Venäjältä ulos niin pian kuin mahdollista. Pelätään ainoan avoimen maarajan Venäjältä Eurooppaan sulkeutuvan – ei Suomen hallituksen, vaan Kremlin toimesta.

Jotkut maat, kuten Puola ja Viro, ovat valinneet jyrkimmän tien. Ne ovat linjanneet kaikki venäläiset turvallisuusuhaksi. Ilman yksilöllistä tarkastelua tällainen johtopäätös on ihmisoikeuksien ja läntisen oikeuskäsityksen vastainen.

Ihmistä ei voida syyttää eikä tuomita syntyperänsä, kansalaisuutensa, etnisen tai uskonnollisen taustansa vuoksi. Yksilö ei kanna kollektiivista vastuuta ilman yksilöityjä perusteita. Oikeusvaltiossa ei hyväksytä kollektiivista rankaisua.

Presidentti Trump laati 2017 ympärimaailman tuomitun asetuksen maahantulokiellosta useiden muslimimaiden kansalaisille. Tämä ei vastannut eurooppalaista eikä amerikkalaistakaan oikeuskäsitystä.

Myönnettävien viisumien määrää voidaan säädellä, mutta yksittäistä uskontokuntaa, etnistä ryhmää tai kansalaisuutta ei sinällään voida diskriminoida. Tuvallisuusriskiä arvioitaessa tarvitaan yksilöllinen tutkinta, mitä viisumihakuprosessi juuri on.

VENÄJÄN SOTATOIMIEN johdosta kiristyneet viisumikäytännöt Euroopassa huolestuttavat ihmisoikeusjärjestöjä. Ne uhkaavat estää sodanvastustajien, toisinajattelijoiden, ihmisoikeuksien puolustajien, aseistakieltäytyjien ja kriittisten toimittajien maasta pääsyn.

Nyt tarvitaan kahta asiaa. Ensinnä yleisviisumiin (turistiviisumi) sisään olisi rakennettava erityiskategoria, humanitaarinen viisumi. Tällainen on jo käytössä Ranskassa ja Saksassa. Hallitus voisi olla aloitteellinen, että koko Schengen-alueella otettaisiin käyttöön humanitaarinen peruste myönnettäessä turistiviisumeja.

Toiseksi Venäjän hyökkäyssodasta kieltäytyvien asevelvollisten oikeus turvapaikkaan olisi mahdollistettava. Heitä uhkaa 10 vuoden vankeusrangaistus.
EU on Ukrainan sodan alusta asti kannustanut venäläisiä sotilaista kieltäytymään sotimasta. Pakkovärväyksistä pakeneminen ja sotilaskarkuruus ovat oikeutettuja brutaalissa sodassa, jossa Venäjän epäillään syyllistyneen sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Oikeusvaltion, kuten Suomen velvollisuus on antaa suojaa vainotuille, kansainvälisoikeudellisesti laittomasta sodasta kieltäytyville venäläisille.