Lipponen kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.

”EU:n perustajajäsenet esittävät, että niille jäsenmaille, jotka haluavat, annettaisiin mahdollisuus edetä yhteistyössä muita pitemmälle. Tällaista eriytymistä edustavat jo nyt muun muassa talous- ja valuuttaunioni Emu sekä Schengen-yhteistyö. Eritahtisuus voitaisiin ainakin aluksi toteuttaa nykyisen perussopimuksen puitteissa.”

”Perustajamaat katsovat aiheellisesti, että EU ei voi jäädä paikalleen, vaan yhteistyötä on tiivistettävä monella alalla. Tätä näkemystä edustaa pääministeri Juha Sipilän (kesk) mukaan myös Suomi (HS Vieraskynä 3.3.). Sipilä kuitenkin katsoo, että eri nopeuksien sijasta unioni tulisi pitää yhtenäisenä ja siltä pohjalta tiivistää yhteistyötä eri aloilla, kuten puolustuksessa.”

Lipponen katsoo kuitenkin, ettei Suomi käytännössä voi välttää joutumista valintatilanteeseen Saksan ja Ranskan johtaman tiiviimmän ryhmän ja kakkosvyöhykkeen välillä.

”Lähtökohdan on oltava selkeä: Suomi haki EU:n täysjäsenyyttä, emmekä voi tyytyä vähempään. Paikkamme on lähellä Saksaa ja Ranskaa sekä muita nyt tiiviimmässä yhteistyössä, kuten eurossa, mukana olevia maita.”

Lipposen mukaan ”suin surminkaan emme voi jäädä kakkoskehälle Itä-Euroopan maiden kanssa”.

”Suomi on yhtä kehittynyt kuin EU:n perustajajäsenet, monessa suhteessa kehittyneempi kuin monet niistä. Emme saa päästää syntymään vanhojen jäsenmaiden sisäpiiriä, joka saattaisi muodostua muita poissulkevaksi. Se voidaan torjua parhaiten menemällä mukaan. Realistisesti pitää ottaa huo­mioon sekin skenaario, että lähdössä myöhästyneille ei olekaan helppoa päästä myöhemmin mukaan sisärenkaaseen.”