Tämä käy ilmi palkansaajakeskusjärjestö SAK:n Kantar Publicilta tilaamasta aineistosta, johon vastasi 1 009 suorittavaa työtä tekevää palkansaajaa tämän vuoden helmi-maaliskuussa.

Prosenttiluku tarkoittaa sitä, että suuressa köyhyysriskissä olevia duunareita on vähintään 100 000 ja melko suuressa riskissä noin 300 000.

SAK:n tutkimusasiantuntija Ari-Matti Näätänen, yksi projektin tutkijoista, kuvailee aineistoa hyvin synkäksi.

Tilastokeskuksen mukaan palkansaajien reaaliansiot laskivat viime vuonna 4,4 prosenttia – lasku oli suurinta yli 60 vuoteen. Se selittää osittain duunariköyhyydestä saatuja tuloksia.

YLI 30 VUOTTA eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden parissa työskennellyt sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari löytää taustalta paljon muutakin.

– Vuosikymmenien ajan perusviesti on ollut, että työ suojaa köyhyydeltä Suomessa, palkalla pitää elää. Toinen yhtä tärkeä viesti on ollut se, että jos palkalla elää, niin sosiaaliturvaa ei juurikaan tarvitse ehkä asumistukea lukuunottamatta.

Saari näkee nyt tilanteen muuttuneen:

– Sen sijaan, että elintaso ja elämänlaatu kohentuisivat tasaisesti, toimintaympäristön muutos haastaa perinteiset lähtökohdat. Suomalaisen yhteiskunnan selkäranka ja toimintakyky, suomalaisen duunarin pärjääminen, alkaa olla poliittisen keskustelun huolenaiheena.

Suomessa on pystytty kautta historian rakentamaan yhteiskuntaa, jossa huono-osaisetkin pärjäävät kohtalaisen hyvin. Saari pitää sitä maan vahvuutena. Hän esittää vakavia kysymyksiä.

– Onko tämä käännekohta? Pystymmekö säilyttämään sen arvokkaan, joka on saavutettu? Onko meillä nopeassa muutoksessa sellainen tulevaisuudenkuva kehitettävissä, joka on suomalaiselle duunarille hyvä. Miten Suomen selkäranka kestää, mikä on duunarin paikka 2030-luvun Suomessa? Ne päätökset tehdään näinä aikoina.

VAIKEUDET pärjäämisessä tulevat selkeästi esille SAK:n selvityksessä. Joka neljäs duunari on on usein tai melko usein huolestunut, miten perheen kokonaistulot riittävät elämiseen.

– Yksi mittari on, miten talous kestää yllättävät menot. 31 prosenttia arvioi, että 250 euroa vähemmän kuussa käteen tekisi elämästä käytännössä mahdotonta. Talous ei siis kestäisi yllättäviä menoja, kuten pesukoneen tai puhelimen rikkoutumista, Näätänen selvittää.

Saari nostaa esille pärjäämisessä kolme eri ulottuvuutta: niukkuus, puskuri ja status eli asema yhteiskunnassa.

– Niukkuuden lisääntyminen perheessä alentaa ihmisten toimintakykyä, elämänlaatua ja tekee olon kaikin puolin viheliäiseksi. Sillä on merkitystä, kuinka pystyy suunnittelemaan elämäänsä. Jos rahat on loppu, se on vain yritystä selviytyä päivästä toiseen.

Puskurissa on kyse autonomiasta.

– Jos rahaa jää joka kuukausi tilille, on autonomia päättää, mitä elämällään tekee – käykö ravintolassa syömässä, elokuvissa tai etelänmatkalla.

SAK HALUAA nostaa palkkaköyhyydestä käytävään keskusteluun mukaan sosiaalisen ulottuvuuden. Tutkimustulosten perusteella sosiaalinen status on vahvin suurta köyhyysriskiä ennakoiva tekijä. Mitä arvokkaammaksi ja merkityksellisemmäksi työ koetaan, sitä korkeampi on duunarin sosiaalinen status.

– Me olemme vertailevia elukoita. Silloin on tärkeää kokea, että on arvostettu yhteiskunnassa. Ihmiset ovat tavattoman työteliäitä edelleen, mutta arvostus ei ole parhaalla mahdollisella tasolla, vaikka duunari ei Suomessa halveksi itseään eivätkä muut duunaria, Saari painottaa.

– Jos lähdetään siitä, että yhteiskunta on reilu, kun duunari pärjää, jos lähdetään siitä, että yhteiskunta toimii, jos duunarilla on toimintakykyä ja jos lähdetään siitä, että sosiaali- ja terveyspolitiikka on onnistunutta, jos duunari ei ole köyhä. Kaikki nämä kolme asiaa alkavat tökkiä, professori arvioi.

Saarta kiinnostaa seurata, miten ihmiset pärjäävät tässä tilanteessa ja tästä eteenpäin.

– Nimittäin jos seuraavat neljä vuotta mennään huonolla hapella, meillä on ollut aika paljon kurjuutta ja kärsimystä heikossa asemassa olevien duunareiden elämässä. Emme tiedä vielä, miten tilanne vakiintuu, miten käy esimerkiksi inflaation. Voi olla, että työmarkkinoiden veto parantaa monen ihmisen elämää.

PROFESSORI Saari painottaa, että duunariköyhyyden nostamisella esiin ei ole tarkoitus vähätellä keskiluokan elämäntilannetta. Mutta näiden luokkien tilanteet ovat hyvin erilaisia.

– Keskiluokalla on kyse entisen elämäntilanteen säilyttämisestä, esimerkiksi joutuuko luopumaan kakkosautosta. Mutta duunareilla kyse on selviytymistä, pärjäämisen minimiehtojen täyttymisestä. Meillä tarvitaan melkoinen politiikkapaketti, jossa on erilaisia ratkaisuja eri elämäntilanteessa oleville ryhmille.

Saari toivottaa ”onnea ja menestystä uudelle hallitukselle” monien haasteiden edessä, joista vähäisin ei ole ihmisten pärjääminen arjessaan. Hän arvioi, että hallitusohjelma tulee sisältämään kalliita kompromisseja.

Professori varoittaa vuoden 2015 vaalien jälkeisestä ajasta, jolloin sama ihminen saattoi saada ”molemmille korville”.

– Seuraavalla vaalikaudella keskeistä on päätöksien yhteisvaikutuksen huomioiminen. Voi olla aika paha kohta, jos yhdelle ihmiselle tulee joka kulmalta tulee iskua.

EI OLE VAIN yhtä keinoa, joilla duunariköyhyyttä voi taltuttaa, SAK:n työturvaosaston johtaja Saana Siekkinen korostaa. Hän huomauttaa, että tällä työmarkkinakierroksella palkankorotukset ovat olleet aiempaa korkeampia, mutta ne eivät ole kompensoineet ostovoiman pienenemistä.

SAK on vaatinut pitkään, että kilpailukykysopimuksessa sovitut maksut siirretään takaisin työntekijöiltä työnantajille.

– Se on yksi konkreettinen keino parantaa työntekijöiden tilannetta.

Siekkinen ottaa esille myös esimerkiksi asumistuen, josta jotkut puolueet haluavat leikata.

– SAK:laisissa ammateissa on paljon pienituloisia työntekijöitä, jotka asumistuen avulla selviävät ylipäätään. Siihen ei pidä puuttua missään nimessä.