Nämä iskulauseet kuuluivat Narinkkatorilla, kun arviolta 3  000-4  000 ihmistä osoitti perjantaina mieltään Helsingin keskustassa osana kunta-alan työtaistelua.

Akavalaisen Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön Jukon, SAK:laisen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton sekä STTK:laisen Ammattiliitto Jytyn mielenilmaus kulki nimellä Palkkapäivä.

Tiistaina alkanut kunta-alan lakko on sulkenut muun muassa kouluja ja päiväkoteja eri puolilla Suomea. Kaikkiaan lakossa on mukana noin 80  000 kunta-alan työntekijää kymmenessä kaupungissa. Lakko on päättymässä maanantain jälkeen.

Emmi Thompson.

Emmi Thompson toimii Espoossa varhaiskasvatusyksikön johtajana eli käytännössä päiväkodin johtajana. Palkkapäivä ei nykyään anna suurta juhlan aihetta hänen edustamassaan akavalaisessa Opetusalan ammattijärjestö OAJ:ssa.

– Palkkapäivä on hieman surullinen päivä, kun vertaa palkan tasoa työn vaativuuteen ja koulutukseen, jota varhaiskasvatuksessa vaaditaan, hän pohti Narinkkatorilla.

Viisi lakkopäivää on mennyt Thompsonilla lakkovahtina ja tietoisuuden levittämisessä siitä, miksi kunta-ala lakkoilee.

– Itselleni ei ole tullut mitään ihmeempää palautetta, kun lasten vanhempia on nähnyt aika vähän. Mutta peukkua on nostettu pystyyn, kun olemme tavanneet. Emme tietenkään halunneet lakkoa jo lasten takia, mutta valitettavasti nyt piti mennä tähän pisteeseen asti.

Opetusala vaatii kuten muukin kunta-ala monivuotista palkkaohjelmaa ja hyviä prosentuaalisia korotuksia pohjapalkkaan.

– Varsinkin varhaiskasvatuksessa ne ovat laahanneet perässä, vaikka kaikki olemme korkeakoulutettuja kandidaatteja ja maistereita. Kyllä arvostuksen pitää nyt näkyä palkassa, Thompson perusteli.

Alan vaihto ei ole tullut hänen mieleensä vaikka välillä on kiukuttanut. Työ lasten parissa on kuitenkin hänelle niin rakasta.

Thompson naurahti harjoittelevansa nyt lakkoilua.

– Emme ole opetusalalla kovin lakkoherkkää porukkaa olleet, koska haluamme aina pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Viimeksi sellainen oli, kun olin pikkulapsi.

Hänellä on lakkohaluja niin pitkään, kunnes tyydyttävä ratkaisu tulee sovittelulautakunnasta.

– Kompromissinkin pitää olla tarpeeksi hyvä, sillä ammattilaisten pitää nyt viimein saada, mitä he ansaitsevat.

Minna Alanko, Matilda ja Kirppu.

Helsinkiläinen Minna Alanko oli tullut mielenosoitukseen 13-vuotiaan tyttärensä Matildan ja Kirppu-koiran kanssa. SAK:laista JHL:ää edustava Alanko on työskennellyt yli 20 vuotta Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitoksessa Starassa. Talvet menevät raittien kunnossapidossa ja kesät puistojen hoidossa.

Palkkapäivästä hän tokaisi:

– Se tulee ja menee. Olen harkinnut muuttoa pois Helsingistä, sillä minun palkallani eläisi helpommin jossain muualla. Tilanne on aika kestämätön.

Hän on katsellut asuntojen hintoja Helsingin ympäristökunnissa ja ne ovat aivan toista luokkaa kuin pääkaupungissa. Alangon mukaan asuntolainan lyhennyksen jälkeen ei käteen jää paljon ylimääräistä.

Alanko on koulutukseltaan puutarhateknikko ja hänellä on myös ammattiajokortti. Vaihto kunnalta johonkin muualle on käväissyt mielessä. Erityisesti ammattilaisen ajokortti antaa mahdollisuuksia vaikka mihin.

Palkankorotustoiveista hän totesi, että olisi hyvä, jos “saisi edes sen kaksi prosenttia tänä vuonna”.

Alanko pelkää pahoin, että kunnan työt kiinnostavat entistä harvempaa, kun yksityisellä puolella saa parempaa palkkaa.

– Sen huomaa jo siinä, että ennen oli tunkua kesätöihin kaupungille, mutta nyt tilanne on aivan toinen. Onneksi meillä on Starassa uskollisia kausityöläisiä, jotka tulevat vuodesta toiseen.

Alanko pohti, että yksi syy siihen, että Helsingin kaupungilla on vierähtänyt pitkä aika on se, että työnsä jäljen näkee heti.

– Hiekoitin ja aurasin lunta viime talven ja sama työn jäljen näkeminen pätee puutarhanhoidossakin – sitä jaksan harrastaa vielä kotonakin.

Tytär Matilda voisi kulkea äitinsä jalanjälkiä, jos “saisi hyvää palkkaa ja olisi työ, josta pitää”.

Sonja Peschkow ja Helena Andersson.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko neuvottelee myös Akavan Erityisalojen työehdoista. Espoon kirjastossa esimiehenä työskentelevä Helena Andersson totesi, ettei edusta alan ihan alinta palkkaryhmää, mutta taistelee kaikkien kirjastolaisten puolesta.

Työtoveri, kirjastopedagogi Sonja Peschkow huomautti, että erityisesti kirjastonhoitajilla on todella surkea palkka korkeasta koulutuksesta huolimatta. Hänelle palkkapäivä ei ole mitään riemun juhlaa.

– Kyllä lähinnä itkettää, kun nettopalkasta menee 50 prosenttia asumiskustannuksiin, ja mitä elinkeinoministeriin on uskomista, niin kohta menee viidennes ruokaan. Mutta hän ei puhu ainakaan kirjastolaisista, koska minulla on mennyt niin paljon siihen jo pitkään. Eli ei palkkapäivä pahemmin naurata.

Andersson korosti, että erityisen vaikeaa on kirjastoalan palkoilla eläminen yksinhuoltajilla.

Peschkowin mielestä kirjastoalan ammattilaisten palkka pitäisi lähestyä edes muiden alojen keskipalkkaa. Hän kertoi jutelleensa edellisessä lakkotapahtumassa erään opettajan kanssa, joka oli haaveillut vaihtavansa kirjastoon.

– Mutta hän totesi, ettei hänellä ole siihen varaa.

Peschkowia kismittää, että usein unohdetaan, että kirjasto tukee varhaiskasvatuksen ja koulujen työtä. Nyt on noussut suuri huoli lukutaidon rapautumisesta.

– Me edistämme kirjastoissa lukutaitoa emmekä vain kirjoilla vaan meillä on muun muassa medikasvatustyöpajoja ja kirjavinkkauksia, joilla innostamme lapsia.

Ja kirjaston merkitys tuli selville korona-aikana. Andersson muistaa sen ilon, kun ne avattiin pitkän tauon jälkeen.

Juko hakee korkeakoulutetuille kunta-alan ammattilaisille tälle vuodelle kahden prosentin palkankorotuksia ja lisäksi monivuotista palkkaohjelmaa. Peschkow laski, että kaksi prosenttia on “plus miinus nolla”, koska on povattu kovaa inflaatiota.

– Teemme kauheasti töitä pysyäksemme edes paikoillamme, saati että saisimme palkkakuoppaa täytetyksi. Ja kuinka tärkeitä kunta-alan palvelut ylipäänsä ovatkaan koko yhteiskunnalle. Tärkeys on vain vaikeammin mitattavissa kuin paperimiehellä, joka tekee selkeää materiaalia.

Sekä Andersson että Peschkow arvioivat kunta-alan yhteishenkeä ihan hyväksi.

– Tässä ollaan yhteisessä rintamassa, samassa liemessä. Edustamme naisvaltaisia aloja, ja näillä palkoilla emme saa miehiä mukaan.

Molemmat myöntävät joskus miettineensä alanvaihtoa, mutta se on jäänyt, kun työ itsessään on niin mielekästä.

He ovat myös seuranneet lakon aikana, mitä on tapahtunut muilla lakkopaikkakunnilla. Peschkowin mukaan Espoossa on toimittu oikein, mutta hän on kuullut, että Helsingissä kirjastoja on pidetty auki ja niissä on tehty lakonalaista työtä.

Antti Pajala.

Ammattiliitto Jyty Metropolin pääluottamusmies Antti Pajalasta on ollut lakkoviikon aikana hieno huomata, miten eri järjestöjen yhteistyö on sujunut hienosti.

Pajala edustaa helsinkiläisiä kunnan kulttuuri- ja vapaa-aikatoimessa työskenteleviä toimihenkilöitä. Lisäksi hän työskentelee Oodi-kirjastossa noin kerran viikossa.

– Palkkapäivässä on se ihan kivaa, että pääsee laskunipusta eroon, mutta ei se meinaa riittää nykyisellään, kun asumiskulut ja ruoan hinta vain nousevat.

Hän laskee, että kuukausipalkan pitäisi alkaa kolmosella ja monivuotista palkkaohjelmaa hän pitää aivan välttämättömänä.

– Siinä tulisi uutta uskoa ja luottamusta parempaan. Muuten menee ihan mahdottomaksi tämä homma, hän huomautti viitaten inflaatioon.

Pajala arvioi, että kunnat painivat pian kovenevassa työvoimapulassa. Hän pelkää, että se tietää kuntien kurjistumista.

– Kaikki kehittäminen jää, kun kaikki kynnelle kykenevät lähtevät pois kuka minnekin. Kuntien vahvuutena on ollut pitkäjänteinen kehittäminen, ja se on edesauttanut pitkiä työuria. Se murenee kyllä.

Häntä tyydyttää itse työ – “kirjastotyö on ihan parasta” – mutta nuoret kollegat eivät tahdo enää jäädä kuntaan töihin. Pajala pitää sitä erityisen huolestuttavana, jos syy on palkkataso.

Muutakin huolta kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen jytyläisillä riittää Helsingissä.

– Toimialalla on koko ajan muutoksia. Ja ihmiset ovat epätietoisia, miten ne koskettavat itseä. Isoin asia tänä keväänä on ollut taidemuseo HAMin säätiöittämissuunnitelmat. Näihin päiviin asti on ollut aika paljon epävarmuutta siitä, mitä se tarkoittaa, mutta nyt asioihin on tulossa jo selvyyttä, Pajala kertoi.