Friedman väitti, että julkiset palvelut pystytään toteuttamaan esimerkiksi palveluseteleillä laadukkaampina ja edullisempina kuin julkisesti tuotettuina, ja samalla niillä maksimoidaan käyttäjän “valinnanmahdollisuus.” Friedmanin sanotaan olleen ”huolissaan” köyhien lasten koulutuksen tasosta. Palvelusetelit olivat hänen mielestään ratkaisu myös köyhien lasten koulutustason nostamiseen.

Milton Friedman ehdotti palveluseteleitä jo vuonna 1955 ja perusti myöhemmin hyväntekeväisyyttä harjoittavan säätiön ajamaan hanketta. Siirtämällä koulutuksen yksityisten toimijoiden käsiin Friedman katsoi voivansa murtaa valtion oikeuden määritellä sen, mitä ja kuinka kouluissa opetetaan. Esimerkiksi USA:ssa onkin paljon yksityiskouluja, joissa muun muassa uskonto on suuressa roolissa. Valtion valvonta on niissä olematonta.

Thatcher oli politiikassaan tunnettu kovista ja häikäilemättömistä otteistaan. Äskettäin Ylestä irtisanottu politiikan toimittaja Jari Korkki kirjoitti Ylen artikkelissaan joku aika sitten: “Margaret Thatcherilla (kons.) oli pakkomielteenä lakkauttaa Lontoon kaupunginvaltuusto, koska siellä piti valtaa työväenpuolue eli labour. Thatcher pilkkoi Lontoon väkisin yli kolmeenkymmeneen pikkukuntaan, joista itse olen asunut Barnetissa, joka oli Thatcherin oma vaalipiiri ja Brentissä. Lontoon valtuusto palautettiin vasta, kun Tony Blair (työv.) voitti vaalit ja nousi pääministeriksi.”

Niin sanottua ”Chicagon poikia” tai koulukuntaa edustaneen Milton Friedmanin oppeja on osin sovellettu muun muassa Virossa ja Uudessa-Seelannissa. Ensimmäinen Milton Friedmanin oppien kokeilu tapahtui Augusto Pinochetin sotilasjuntan hallitsemassa Chilessä, jossa Friedman oppilaineen toimi konsulttina. Vaikka Chile ajautui talousromahdukseen 1982–1983, niin muun muassa Margaret Thatcher piti Chilen mallia esikuvana omalle talouspolitiikalleen ja vapaalle markkinataloudelle. 

Filosofi ja kirjailija Noami Klein kertoo kirjassaan “Tuhon kapitalismin nousu”, kuinka chileläiset valitsivat vuoden 1970 vapaissa vaaleissa vasemmistolaisen presidentin Salvador Allenden Yhdysvaltojen vastustuksesta huolimatta. Presidentti Richard Nixon määräsi avustajansa ”pistämään Chilen talouden kirkumaan”.

CIA:n tuella kenraali Augusto Pinochet suoritti sotilasvallankaappauksen 11. syyskuuta 1973. Pelottelun, kidutuksen, mielivaltaisten vangitsemisten ja teloitusten avulla šokkiin ajettu kansakunta hyväksyi vastaan panematta talousneuvonantajina toimineiden Milton Friedmanin ja “Chicagon poikien” rankat talousreseptit: valtion menoja leikattiin, valtion yrityksiä ja sosiaaliturvaa yksityistettiin, finanssikeinottelulle avattiin portteja, verotusta kevennettiin ja ammattiyhdistysliike kiellettiin. Tämä on lyhyesti se, mitä Chicagon koulukunta “Chicagon pojat” sai aikaan. Nyt nämä talousopit tunnetaan jo laajasti lähes kaikkialla maailmassa. Myös meillä Suomessa.

Unelma “maksimaalisesta vapaudesta”, “valtion holhouksesta irti pääsemisestä” elää Suomen oikeistossa juuri nyt vahvana. Tämä itsekkyyden oppi ei leviä meillä vain oikeistossa. Sille on ymmärtäjiä myös vasemmiston piirissä. Opin kannattajat puhuvat mielellään yksilön valinnoista yhteisöllisyyden vastakohtana tai tuovat “eettistä taloutta” kapitalismin valekaavussa ratkaisuksi yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Yleiseksi mantraksi on tullut se, että on jokaisen oma asia määrittää, mitä oma elämä vaatii ja jokaisen oma asia on keksiä keinot omien päämääriensä saavuttamiseksi ja toimia valitsemiensa itsekkäiden arvojen mukaisesti. Ei yhteiskunnan eikä muunkaan yhteisön tai puolueen pidä puuttua yksilön elämään.

Tätä unelmaa maksimaalisesta vapaudesta EK :n toimitusjohtaja Jyri Häkämies rakensi Talous ja Tekniikka-lehdessä näin: ”Jos maahan tulee uusi porvarihallitus, niin hallitus tekisi päätökset työmarkkinauudistuksista ja ay-liike vikisis.”: ”Matsi kannattaa ottaa alussa.”

Nämä omaan erinomaisuutteensa ihastuneet vallanpitäjät inhoavat kaikkea etäisestikin kollektivismiin, yhteisöllisyyteen tai yhteisvastuuseen viittaavaa ajattelua. Heille puhuminen ”yhteiskunnan edusta” on moraalittomuutta. Moraalista on sen sijaan kannattaa äärimmäistä itsekkyyttä ja yksilön vapautta.

Hyvää tässä Häkämiehen ulostulossa on se, että se kertoo palkansaajille etukäteen, mitä tulevaisuudessa on odotettavissa, jos oikeiston komento saa jatkua! Thatcherilainen uusliberalismi on jo Suomessa. Se ei ole enää nurkan takana.