PAMin mukaan hallituksen päätös kohdentaa uusia toimenpiteitä ravintola-alalle kurittaa jo ennestään äärirajoille ajettuja ravintolatyöntekijöitä. Anniskelu-, aukiolo- ja asiakaspaikkojen rajaaminen yli kolmeksi viikoksi tulee vaikeuttamaan yritysten toimintaan radikaalisti, eikä uusilta lomautuksilta ja irtisanomisilta voida välttyä.

– Ensimmäisistä laajoista lomautuksista on jo ilmoitettu. Tämä ei ole mieluinen joululahja työntekijöille, jotka ovat joutuneet kriisipuskureiksi jo useaan otteeseen, Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen kommentoi huolestuneena tiedotteessa.

PAM huomauttaa, että jo nyt ravintola-alalla kärsitään työntekijäpulasta. Ammattiliiton mukaan toistuva toimeentulon ja työsuhteiden epävarmuus heikentää alan vetovoimaa entisestään. Liitto peräänkuuluttaa kohdennettuja toimia, joilla ravintolatyöntekijöiden toimeentulo voidaan turvata.

Riittävä työttömyysturvan taso rajoitteiden vuoksi lomaututeille ja irtisanotuille tulisi PAMin mukaan myös taata.

”PAM katsoo, että lomautettujen ja irtisanottujen työntekijöiden työttömyysturvan tason tulisi olla 85−90 prosenttia sitä edeltäneestä palkasta, jotta työntekijät eivät ajautuisi kohtuuttomaan tilanteeseen äkillisten lomautusten ja mahdollisten irtisanomisten myötä.”

Liiton mukaan tämä voitaisiin toteuttaa korottamalla ansiopäivärahan laskennassa käytettyä prosenttiosuutta peruspäivärahan ja ansiopäivärahan perusteena olevan päiväpalkan erotuksesta vähintäänkin taitekohdan alittavien palkkojen osalta.

– On todella surullista, että hallitus jatkaa linjalla, jossa työntekijät saavat tyytyä tavanomaiseen työttömyysturvaan, kun aiemmin voimassa olleet työntekijöitä turvaavat muutokset on jo purettu. Yrityksiä on pyritty tukemaan, mutta työntekijät on jätetty selviämään omillaan. Koronapandemian taltuttaminen ei voi tapahtua kurittamalla jo muutenkin heikossa asemassa olevia työntekijöitä, Rönni-Sällinen sanoo.

PAMin tutkimukset pandemia-ajalta osoittavat, että rajoituksilla on pitkäaikaisia vaikutuksia kriisitoimialojen työntekijöiden toimeentuloon, kun merkittävä osa heistä on joutunut purkamaan säästöjään tai velkaantumaan välttämättömien menojen kattamiseksi lomautusten ja irtisanomisten myötä.