Puheessaan Eloranta muistutti, että Suomi tarvitsee varoja maan puolustuskyvyn kasvattamiseen ja Ukrainan tukemiseen. Elorannan mukaan promillen tai kahden varallisuusvero yli 100 000 euron varallisuudesta olisi oikeudenmukainen konsti kerätä osa tarvittavista rahoista.

– Leikkauksia ja heikennyksiä on perusteltu julkisen talouden tasapainotuksella. Nyt vyön kiristystä samalle joukolle tullaan pian perustelemaan puolustusmenojen kasvattamisella. Hyvinvointivaltiosta pitää leikata, jotta puolustukseen on rahaa. Suomessa poliitikot ovat olleet hiljaa asiasta, mutta eteen tämäkin keskustelu tulee, Eloranta sanoi.

Elorannan mukaan iso osa Suomen puolustuksen lujuutta on vahva puolustustahto.

Eloranta huomauttaa, että promillen, kahden varallisuusvero on pieni kulu verrattuna vaikkapa varainhoidon kuluihin, joita varakkaat maksavat rahastoyhtiöille, pankkiiriliikkeille ja vastaaville.

– Tavallista palkansaajaa varallisuusvero ei juuri koskettaisi, koska rajaisin sen ulkopuolelle perheen asunnon, auton ja kesämökin. Silti veron odotettu tuotto olisi noin sata miljoonaa euroa per veropromille. Näin kaikki osallistuisivat maanpuolustuksen vahvistamiseen.

Elorannan mielestä samalla voitaisiin toteuttaa yleishyödyllisten yhteisöjen, rahastojen ja ulkomaisten sijoittajien osinkotuottojen lähdevero, jota SAK on jo aiemmin esittänyt.

MUUN muassa ekonomisti Vesa Vihriälä on aiemmin nostanut esiin ajatuksen puolustusverosta, joka olisi yksi vaihtoehto puolustusmenojen kattamiseen.

Käytännössä puolustusvero tarkoittaisi Vihriälän mukaan eri kanavia pitkin syntyvien verokertymien korvamerkitsemistä puolustusbudjetin kasvattamiseen. Koska lisämenoja katettaisiin veronkorotuksilla, se nostaisi myös Suomen kokonaisveroastetta.

Demokraatti kysyi aiemmin keväällä puolueilta, joko nyt olisi puolustusveron aika. Eduskuntapuolueista neljä voisi kokeilla puolustusveroa – muiden vastaus on jyrkkä ei.

Ajatus puolustusperusteisista veronkorotuksista sai SDP:ltä varovaista vihreää valoa.

– Näihin miljardiluokan tarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan laajaa keinovalikoimaa, joten myös erilaiset verotukseen liittyvät ratkaisut on varmasti tarpeen selvittää muiden vaihtoehtojen lisäksi, SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen sanoi.

– Turvallisuusympäristömme muutos arvioidaan pitkäkestoiseksi, joten myöskään puolustusmenoihimme kohdistuvat paineet eivät ole tilapäisiä. Siksi tarvitsemme pitkäjänteisiä ratkaisuja, Tuppurainen sanoo.

ELORANTA summasi puheessaan myös kuluvaa neuvottelukierrosta. SAK:n liitot ovat koordinoineet neuvotteluja – se on tarkoittanut yhteistä valmistautumista, yhteisiä toimintatapoja ja yhteistä tahtoa taata kaikille oikeudenmukaiset työehdot. Neuvotteluihin lähdettiin 10 prosentin palkankorotustavoitteella ja Teollisuusliitto päänavaajana naulasi yleisen linjan 7,8 prosenttiin.

– Työnantajat kauhistelivat neuvottelujen aikana tavan mukaan palkkapyyntöä. Vaikutti myös siltä, että ay-liikkeen keskinäinen koordinaatio hiersi työnantajia melkoisesti. Toivottavasti pääsevät ahdistuksestaan eroon, sillä työntekijäpuolen neuvottelukoordinaatio jatkunee tulevaisuudessa.

– Sen on jatkuttava, sillä muuta vaihtoehtoa pärjäämiselle ei ole. Työnantajien koventuva linja ja tiukentuva koordinaatio vaativat tiivistyviä toimia palkansaajilta. Palkansaajat pärjäävät, jos pelaavat yhteen.

Eloranta toivoo, että yhteistyötä tiivistetään niin SAK:n sisällä kuin myös eri keskusjärjestöihin kuuluvien liittojen kesken.

ELORANTA nosti puheessaan esiin myös työmarkkinamallin valuviat. Elorannan mukaan nykymallissa, jossa valtakunnansovittelija on sidottu yleisen linjan mukaisiin korotuksiin, asiat monimutkaistuvat, jäykistyvät ja hankaloituvat sovittelijan toimistossa.

– Työnantajat ovat tavoitelleet joustavuutta ja lakkojen vähentymistä toimialakohtaisella sopimisella. Lopputulos on päinvastainen. Jäykkyys ja lakot ovat lisääntyneet. Millään palkansaajaryhmällä, sopimusalalla ei ole varaa, eikä kannustetta jäädä piiruakaan jälkeen yleisestä linjasta. Näin on, koska nykyisessä mallissa on mahdotonta ottaa toisia sopimusaloja kiinni, jos ja kun joskus jälkeen jää, Eloranta kiteyttää.

– Käynnissä olevat neuvottelut vaikkapa Finnairissa kuvaavat myös tätä ongelmaa. Eri henkilöstöryhmät tekivät vaikeina aikoina säästösopimuksia, jotta firma pääsee niistä yli. Mutta nyt, kun tilanne on kohentunut, niin mitään kompensaatiota aikaisemmista säästöistä, eduista ja palkankorotuksista luopumisista ei ole näköpiirissä.

Eloranta kannusti puheessaan työmarkkinajärjestöjä vakavasti pohtimaan onko nykyinen malli sittenkään se kaikista optimaalisin tapa vai löytyisikö toimivampaa mallia.

– Parisen viikkoa sitten julkaistiin kovan luokan asiantuntijaraportti palkanmuodostuksesta Pohjoismaissa. Siinä arvioitiin myös työnantajien ja hallituksen kehumaa Ruotsin mallia. Raportin johtopäätös on, että se on jäykkä eikä huomioi riittävällä tavalla taloudessa ja työvoimatarpeissa tapahtuvia muutoksia.

Suomeen tarvitaan Elorannan mukaan tiettyä joustavuutta palkanmuodostukseen ja työehtojen kehittämiseen. Muutoin ongelmia ei voida ratkaista ja ne vain kärjistyvät ajan kuluessa.

– Joustavuutta tarvitaan, oli kyse sitten palkkojen ja työehtojen jälkeenjääneisyyden korjaamisesta, työvoimapula-alojen tarpeiden huomioimisesta, palkkatasa-arvon edistämisestä tai alakohtaisten muiden ongelmien ratkaisemisesta. Eteläranta, reilusti käsi ylös virheen merkiksi. Ja hommiin uuden paremman työmarkkinamallin rakentamiseen. Nykyinen malli on susi ja johtaa vain pysähtyneisyyteen ja jäykkyyteen.

TIISTAINA Teollisuusliiton valtuuston kokouksessa kuultiin kannanotot Gazan tilanteeseen sekä liiton puheenjohtajalta Riku Aallolta että varapuheenjohtajalta Turja Lehtoselta. Myös Jarkko Eloranta tuomitsi Israelin toimet puheessaan.

– Uutiskuvat Gazasta saavat aikaan välillä toivottomuuden, välillä kauhistuksen ja välillä raivon tunteita. Kuinka kansainvälinen yhteisö voi hyväksyä sen, mitä Israel Gazassa on tehnyt, tekee ja aikoo tehdä.

– Inhimillisen kärsimyksen määrä ylittää kaiken ymmärryksen ja suunnitelmat tyhjentää Gaza ja pakkosiirtää väki toisaalle on sotarikos. Israelin toimet, jotka täyttävät monet kansanmurhan tunnusmerkit, on tuomittava yksituumaisesti ja päättäväisesti.

Elorannan mukaan EU:n on kovennettava linjaansa suhteessa Israeliin, jotta humanitäärinen apu saadaan perille välittömästi, aikaansaadaan molemminpuolinen tulitauko ja jotta rauhanneuvottelut kahden valtion mallin pohjalta voidaan aloittaa.

– Ilman voimakasta kansainvälistä painostusta näin ei tule tapahtumaan ja siksi EU:n ja Suomen EU:n jäsenenä on toimittava sen puolesta välittömästä ja voimakkaasti. Hamasin on vapautettava panttivangit välittömästi.

– SAK:n hallitus linjasi jo viime syyskuussa, että Suomen on tunnustettava Palestiinan valtio. Nyt on korkea aika tehdä tämä päätös.