Stora Enson toimitusjohtaja Annica Bresky arvioi paperintuotannon ylikapasiteetiksi noin 3,5 miljoonaa tonnia, mikä vastaa noin 15 paperikoneen tuotantoa. Kun Stora Enso lopettaa sellun ja paperin tuotannon pysyvästi Ruotsin Kvarnsvedenin ja Veitsiluodon tehtailla, jää paperintuotannon osuudeksi Stora Ensolla noin 10 prosenttia, loppu on pakkaus-, sellu- ja puutuotetuotantoa.

Hallitus omistaa Stora Ensosta noin 10 prosenttia. Sillä osuudella ei yksin pysty vaikuttamaan kansainvälisen pörssiyritykseen hallintaan. Ja tässä tapauksessa se ei ehkä olisi ollut viisasta. Stora Enson hallituksen puheenjohtaja on Antti Mäkinen, joka on myös valtion omistaman sijoitusyhtiö Solidiumin toimitusjohtaja. Mäkinen totesi Kauppalehden haastattelussa, että tappiollisten tehtaiden alasajolle ei löydetty vaihtoehtoa, joka olisi ollut taloudellisesti järkevä. Mäkisen mukaan alalla ei kukaan usko paperinkulutuksen toipumiseen.

PAPERITUOTANNON ahdingosta huolimatta Veitsiluodon tilanne herätti hallituksen talouspolitiikan kriitikot, niin poliitikot kuin talouselämän edustajat. Osa kommenteista oli puhdasta populismia. Ne veivät syrjään Suomen teollisuuden ja talouden todellisista ongelmista.

Tehtaiden lopettamisista ja ay-liikkeen roolista puhuttaessa pitää myös muistaa, että Suomessa tuotannon lopettaminen on halvempaa kuin monissa Keski-Euroopan maissa, joissa muun muassa eroraha ja alueelliset korvaukset nostavat irtisanomisen kustannuksia.

Esimerkiksi emeritusprofessori Matti Pohjola lähestyi vähän tuoreemmin kilpailukyvyn Suomi-Ruotsi-vertailua. Talouselämän haastattelussa Pohjola sanoi Suomen talouden viime vuosien heikon kasvun yhdeksi syyksi aiemmat päätökset vähentää tutkimus- ja kehitysinvestointeja sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. ”Suomalaiset yritykset tekevät parempaa tulosta kuin ruotsalaiset, mutta ruotsalaiset investoivat tulevaisuuteen, kun suomalaiset jakavat voitot ulos osinkoina”, Pohjola huomautti jutussa.