Hän totesi ajankohtaiskatsauksessaan Teollisuusliiton kevätvaltuustossa, että nyt on välitilinpäätöksen aika.

– Mutta vain välintilinpäätöksen. Koska taistelu ei ole ohi. Ei lähimainkaan.

Aalto katsoi jo myös tulevaan syksyyn ja neuvottelukierrokseen työehdoista. Edessä ovat erittäin vaikeat työehtosopimusneuvottelut, hän ennakoi, ja painetta palkankorotuksille on. Hän ei lähtenyt mitään numeroita heittelemään.

SYKSYN neuvotteluissa ei siis ole hänen mukaansa kyse vain palkankorotuksista, vaan myös oikeudenmukaisen ja reilun työelämän edellytysten turvaamisesta sopimusten kautta.

– Esimerkiksi muutosturvan leikkausten vuoksi tavoittelemme neuvotteluissa kompensaatiota muun muassa irtisanomisajan pidentämisen ja korvausten kasvattamisen kautta. Nämä tavoitteet ovat suoraa seurausta hallitusohjelmaan kirjatuista työelämäheikennyksistä.

Teollisuusliitto ottaa neuvottelujen päänavaajana roolinsa hyvin vakavasti, Aalto painotti.

– Tuskin kenenkään toiveissa on sellainen tilanne, jossa joutuisimme turvautumaan järjestöllisiin toimenpiteisiin neuvottelutuloksen vauhdittamiseksi. Mutta valmius ja resurssit toimenpiteisiin meillä on. Sitä ei pidä kenenkään epäillä hetkeäkään.

Hän myös mainitsi sanan, joka ”luultavasti aiheuttaa Etelärannassa närkästystä”.

– Me neuvottelemme tupoa. Palkankorotukset sidotaan ns. yleiseen linjaan. Työnantajat ja yritykset koordinoivat omia tavoitteitaan neuvotteluissa, ja me palkansaajat koordinoimme omia näkemyksiämme.

AALTO KIITTI oman väkensä olleen vastavoima hallituksen epäoikeudenmukaista politiikkaa vastaan.

– Me olemme näyttäneet, että hallituksen hurskaat puheet yhteisistä talkoista ja samoista veneistä ovat olleet vain sitä. Niille, joilla on paljon, maan hallitus antaa lisää. Heiltä, joilla on vähemmän, otetaan siitä vähästäkin pois.

Hallitusohjelman nimeksi olisi Aallon mielestä sopinut paremmin vahvoista välittävä Suomi kuin vahva ja välittävä Suomi – kuten siinä nyt lukee.

SAK:laisten liittojen ponnistelut ovat kuitenkin osoittaneet Aallon mukaan Petteri Orpon (kok.) hallitukselle, ettei suomalaisten työntekijöiden yli voida kävellä ilman vastareaktiota.

Aalto viittasi puheessaan myös työnantajajärjestö Paltan toimitusjohtajan Tuomas Aarron haastatteluun Helsingin Sanomissa, jossa tämä hänen mukaansa syytti ammattiliittoja vanhakantaisuudesta ja vaati liittoja meitä hallitusohjelman työelämäheikennysten päälle lisäjoustoihin.

– Duunarit hiljaa, kun isännät päättävät. Tältä pohjalta pitäisi sitten rakentaa luottamusta. Hieman vaikea on kuitenkin rakentaa luottamusta kaveriin, jonka mielestä sopiminen on vähän sellainen menneen maailman juttu ja jonka mielestä uudenalainen yhteistyö on sellaista, jossa minä sanon ja sinä tottelet.

TYÖNANTAJAPUOLELTA on väitetty, että järjestetyt poliittiset lakot olisivat osoittaneet tarpeen poliittisten lakkojen rajoittamiselle, Aalto totesi huomauttaen, että ennen Orpon hallituksen työelämäheikennyksiä ei poliittisia lakkoja Suomessa viime vuosikymmeninä ollut kuin hyvin harvoin ja nekin harvat ovat olleet lyhytkestoisia.

– Etelärannassa tiedettiin aivan varmasti, että me emme jää katsomaan tumput suorina, kun suomalaisten työntekijöiden asemaa käydään ennennäkemättömällä tavalla heikentämään. Elinkeinoelämä on tämän näytelmän käsikirjoituksen luonut, joten keskinkertaisen harrastelijanäyttelijän uskottavuudella esitetty tuohtuminen on otettava juuri sellaisena mitä se on ollut. Heikkotasoisena teatterina.

Aalto olisi toivonut, että työntekijöiden puolella olisi seissyt laajempi joukko liittoja ja muita tahoja, ja joidenkin mielestä SAK:laiset liitot jäivät yksin puolustamaan työntekijöitä.

– Ainakin me teollisuusliittolaiset voimme puhtaalla omallatunnolla todeta, että olemme tehneet kaikkemme vastustaaksemme epäoikeudenmukaista politiikkaa.

Kun tulevaisuudessa kysytään, miksi työmarkkinoiden rakenteet lyötiin rikki ja miksi sen annettiin tapahtua, voimme pitää päämme ylpeinä pystyssä, hän lisäsi.

– Näin voi tehdä koko SAK:lainen ay-liike. Me emme olleet hiljaa, me toimimme. Muiden ammattiliittojen ja keskusjärjestöjen osalta jätän vastaavan itsetutkiskelun heidän itsensä tehtäväksi.

TAISTELU Aallon mukaan jatkuu, sillä Orpon hallituksella on listallaan vielä useita työelämäheikennyksiä lähtien sairaussakosta ja irtisanomissuojan heikentämisestä.

– Me emme aio olla hiljaa, emmekä voi olla hiljaa samalla kun suomalaista työelämää rikotaan lisää.

Poliittisia lakkoja ei huhtikuun alussa jatkettu, koska työministeri Arto Satonen (kok.) oli julkisesti luvannut, että jos lakot eivät jatku, voidaan paikallisen sopimisen kokonaisuudesta neuvotella, Aalto huomautti.

– Työministerin lupauksesta on kohta kulunut kaksi kuukautta, eikä neuvotteluista ole tietoakaan. Meille ammattiliitoissa on kunnia-asia, että siitä mistä on sovittu, pidetään kiinni. Sanasta miestä, sarvesta härkää, sanotaan.

Ryhtymällä osapuoleksi työmarkkina-asioissa, on Orpon hallitus sotkeutumisellaan politisoinut työelämän, Aalto totesi.

– Työnantajien ja hallituksen yhdistäessä voimansa on kolmikanta rapautunut. Ehkä lopullisesti.

TEOLLISUUSLIITON tie on aina ollut sopimisen tie, puheenjohtaja muistutti. Hän myös korosti, että koko ay-liikkeen on kyettävä nykyistä tehokkaammin vaikuttamaan siihen, että eduskunnassa ymmärretään työntekijöiden asiaa, ja että eduskunnassa on mahdollisimman paljon kansanedustajia, joille työntekijöiden asia on sydämen asia.

Hän otti esille perussuomalaisten toiminnan, kuinka ”vaalien jälkeisen vuoden jälkeen ei kenellekään ole epäselvää, kuinka tärkeää työntekijöiden puolen pitäminen perussuomalaisille on”.

– Olemme pyrkineet jatkuvasti käymään keskustelua perussuomalaisten kanssa, ja tähän pyrimme jatkossakin. Riippumatta siitä mitkä puolueet vallassa ovat, on tärkeää pitää huolta siitä, että Teollisuusliiton viesti tulee kuulluksi vallan käytävillä. Mutta, ja tämä on iso mutta, me emme tule unohtamaan petettyjä vaalilupauksia emmekä sitä, millä vimmalla suomalaista työelämää on lainausmerkeissä uudistettu.