Haavisto ei ole lukenut Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra -kirjaa (Into), joten hän on lehtitietojen varassa. Hän pyörittelee kysymystä siitä, miten uskottavana hän pitää presidentti Niinistön taustavaikuttamista Fortum-asiassa.

– Se kertomus, joka kirjassa esitetään että Suomen ja Venäjän suhteet olivat Etyj-kokouksen jälkeen aika lailla aallonpohjassa ja sitten tuli tämä Venäjän ja Rosatomin kysymys, tietysti tällaisen teorian olen aikaisemmin itsekin kuullut. Tämähän kuuluu teemoihin “kaupungilla puhutaan”, Haavisto sanoo Demokraatille.

– Mitä sielä kulissien takana kukin on vaikuttanut, niin en pysty sanomaan juuta enkä jaata mikä on ollut eri toimijoiden rooli, hän kuitenkin jatkaa viitaten ministereihin, pääministeriin ja presidenttiin.

Haavisto oli kehitysministeri ja omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä vuosina 2013–2014 Kataisen ja Stubbin hallituksissa, ennen kuin vihreät jätti hallituksen juuri Fennovoima-periaatepäätöksen takia syksyllä 2014.

Kun elettiin jo vuotta 2015, jolloin Fortum lähti mukaan hankkeeseen, vihreät eivät siis olleet enää hallituksessa. Mörttisen ja Nurmen tuoreen kirjan mukaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö teki tuolloin pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) ja Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille “tiettäväksi tilanteen vakavuuden”. “Suomen ja Venäjän valtiolliset suhteet olisivat vahingoittuneet, jos Fortum ei olisi pelastanut Fennovoima-hanketta”, kirjailijat toteavat.

Ydinvoimaväännössä oltiin ajauduttu eri vaiheiden jälkeen vuonna 2015 tilanteeseen, jossa venäläisen Rosatomin ja Fennovoiman hanke mahdollistuisi, jos valtion enemmistöomistama Fortum tulisi siihen mukaan osamistuksella. Näin kävikin elokuussa 2015, kun Fortum lähti mukaan 6,6:n prosentin osuudella. Eduskunta oli asettanut hankkeen kotimaiselle omistukselle 60 prosentin rajan.

Kirjan piirtämän kuvan mukaan presidentin toiminnan taustalla oli toinen vaikea tilanne: Suomi oli kieltänyt duuman puhemiehen Sergei Naryshkinin ja viiden venäläisparlamentaarikon osallistumisen heinäkuussa 2015 Helsingissä pidettyyn Etyj-kokoukseen. Tämä oli suututtanut Venäjän. “Sovinnoneleeseen kytkeytyi presidentin vaikutusvallan ulottuminen Suomen valtion energiayhtiö Fortumin päätöksentekoon”, kirja väittää.

Tasavallan presidentti kirjoitti asiasta eilen presidentin kanslian verkkosivuilla.

– Väitetyn painostuksen tasavallan presidentin taholta ovat tällä viikolla kiistäneet sekä pääministeri Juha Sipilä että Fortum, joka on ilmoittanut tehneensä Fennovoima-päätöksen omista lähtökohdistaan laajan harkinnan perusteella ja yhtiön edun mukaisesti. Näistä lausunnoista huolimatta väite painostuksestani on esiintynyt julkisuudessa vielä tänäänkin. Sanottakoon selvästi: en ole painostanut mitään tahoa tai henkilöä Fortumin Fennovoima-päätökseen liittyen, Sauli Niinistö kirjoitti painottaen oikaisevansa julkisuuteen levinneitä väitteitä.

Haavisto katsoo Niinistön reagoinnin merkitsevän sitä, että todistustaakka siirtyy kirjan kirjoittajille.

– Itselläni ei ole todistusaineistoa suuntaan eikä toiseen. En ole ollut piirissä, että tietäisin siltä ajalta, Haavisto toteaa kirjan presidenttiin kohdistamista väitteistä.

Mörttisen ja Nurmen kirjassa ei varsinaisesti suoranaisesti esitetä, että presidentti olisi painostanut Fortumia.

– Jokin käänsi Fortumin pään. Se jokin oli tietoisuus, jonka presidentti oli tuonut keskusteluun. Sekin on vaikuttamista, ei sitä tarvitse kutsua painostamiseksi, Lauri Nurmi kommentoi eilen A-studiossa.

Tänään presidentti Sauli Niinistö on julkaissut Facebookissa runon Kalajuttu, jonka on myös tulkittu olevan kannanotto kirjan jälkeen syntyneeseen keskusteluun.

Jo Fortumin päätöksen jälkeen elokuussa 2015 kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr.) sanoi pitävänsä mahdollisena, että valtio olisi painostanut energiayhtiö Fortumia osallistumaan Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen.

– Kyllä tässä sellainen käänne on tapahtunut jo kesäkuunkin jälkeen, jolloin Fortum ilmoitti, että ilman näitä vesivoimaosuuksia Venäjällä se ei lähde mukaan. Kyllä tässä painostusta tai omistajaohjausta on tapahtunut hallituksen puolelta, Haavisto sanoi elokuussa 2015 Ylen A-Studiossa.

Tänään Haavisto sanoo Demokraatille, että omistajaohjausministerinä hän seurasi Fortumin strategiaa siihen hetkeen asti, kun vihreät 2014 syksyllä jätti hallituksen.

– Siihen strategiaan, jota Fortum omistajaohjausministerin kanssa käsitteli ei tällaista ydinvoimalainvestointia kuulunut.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

– Siitä seuraa tavallaan, että ulkopuolista vaikutusta on Fortumiin ollut. Mutta mistä se on tullut, en pysty tarkemmin sanomaan. Varmaan hallituksen toimijat ovat olleet aktiivisia. Stubb (kok.) ja Vapaavuori (kok.) osaavat tähän vastata, hän sanoo viitaten Stubbin hallituksen pää- ja elinkeinoministereihin.

Haavisto palaa vielä ajassa taaksepäin voimalahankkeen historiaan ja toteaa, että jo aikanaan oli kiinnostavaa seurata kokoomuksen eduskuntaryhmää, kun ydinvoimalahanke kääntyi saksalaisesta, läntisestä voimalasta Rosatomin hankkeeksi.

– Kiinnostuneena seurasin edustajia Stubb ja Zyskowicz. Jollakin tavalla tuli tuntua, että rivit on puhallettu suoriksi ja kritiikkiä ei tullut.

Long Play kirjoitti vuonna 2015, että Haavistolta olisi vuoden 2014 lopulla pimitetty tietoja Fortumin mahdollisesta lähdöstä mukaan Fennovoima-hankkeeseen. Haaviston tietämättä Stubb ja Vapaavuori olisivat neuvotelleet Fortumin kanssa asiasta.

– Vaikea sanoa jälkeenpäin olisiko jotenkin näin, että omistajaohjausministerillä ei olisi ollut kaikkea tiedossa. Olin valtioneuvoston omistajaohjausyksikössä virkamiesten informaatiosta riippuvainen…Itselleni tuli käsitys, ettei virkamiesten taholta ollut piilottelua, ehkä yhtä yllättävä käänne saattoi olla heille. Tunne tuli, että siinä on poliittista vaikuttamista, Haavisto sanoo Demokraatille.

Kataisen ja Stubbin hallituksissa ympäristöministerinä toiminut Ville Niinistö on todennut Iltalehdelle, ettei hänellä ole sisäpiirin tietoa presidentin tai hallituksen toiminnasta.

– On selvää, että hankkeella on geopoliittinen merkitys Venäjälle. Sitä ei voi kukaan kiistää. Fortum itsekin sen ymmärsi. En silti usko, että presidentti olisi toiminut vastoin toimivaltuuksiaan, hän sanoi Iltalehdelle.

– Hanke ei ollut syksyllä 2014 vielä Venäjälle poliittisesti välttämätön ja olisi voitu pysäyttää arvokkaasti. Sitä Stubb ja Vapaavuori eivät tehneet, vaan veivät päätöksen läpi väkisin eduskunnassa. Se oli selkärangaton ja surullinen hetki Suomen politiikassa, Ville Niinistö jatkaa.

– Hallituksen kuvioltahan se näytti, Pekka Haavistokin sanoo Ville Niinistön spekulaatiota kommentoiden.

Jos olisi niin, että presidentti olisi asiaan puuttunut, toimisiko hän väärin?

– Jos ikään kuin tällainen teoria pitäisi paikkansa, jota kirjassa kerrotaan, että hankkeella olisi ollut voimakas idänsuhdekytkös ja voimakas ulkopoliittinen dimensio, kyllä kai presidentti hoitaesaan ulkopoltiiikkaa näitä pohtisi ja toisi esiin asianomaisille ministeriöille. Viime kädessä päätös on hallituksen, siinä mielessä hallitus on päätösvastuun kantaja, Haavisto vastaa.

Presidentin rooliin tai normaaleihin valtaoikeuksiin kuuluvaksi Haavisto ei kuitenkaan näe sellaista, mikäli presidentti painostaisi tai ohjaisi yritystä.

– Presidentin ulkopoliittinen vallankäyttö tapahtuu yhteistoiminassa valtioneuvoston kanssa. Se on reitti, jota kautta toimitaan. Jos kyse on tiedonhankinnasta, että tarvitsee taustatietoa yritykseltä päätösentekoa varten, se on toinen asia.

Mörttisen ja Nurmen kirjassa on myös tarina Kultarannan saunasta, kun Sauli Niinistö saunoi kesällä 2016 läheistensä kanssa. Presidentin läheinen kertoo tällöin Niinistön miettineen toista kautta siitäkin näkökulmasta, kuka tulisi hänen seuraajakseen, jos hän luopuisi yhden kauden jälkeen.

Kirjassa tulkitaan, että Niinistö ei luottanut todennäköisten seuraajanimiensä kykyihin. “Niinistö pelkäsi, että vuoden 2018 vaaleissa presidentiksi nousisi joku hänen mielestään virkaan soveltumaton poliitikko”, Mörttinen ja Nurmi tulkitsevat.

Pekka Haavisto olisi ollut Niinistön poisjäädessä yksi isoista suosikeista. Kirjasta voikin tehdä myös tulkinnan, ettei Niinistö olisi luottanut muun muassa Haavistoon. Jättääkö tämä varjon yllenne?

– En osaa sanoa, sitä täytyy häneltä kysyä. Mielestäni meillä on ollut korrektit välit ja toimin ministerinä Niinistön ollessa presidenttinä. Minun tiedossani ei ole mitään erityistä tähän liittyen, Haavisto vastaa.