Onko demokratiamme kriisissä? Viime aikojen populistien esiinmarssi ainakin kertoo jotakin outoa värinää olevan ilmassa. Olisiko kukaan kymmenen vuotta sitten voinut ajatella, että eurooppalainen kuudenkymmenen miljoonan asukkaan sivistysvaltio olisi mahdollisesti valitsemassa pääministerikseen koomikkoa. Tai että mahdollisesti oman kotikaupunkimme pormestariksi voisi ainakin teoriassa tulla valituksi, kenties jo seuraavissa vaaleissa kansanäänestyksellä, Pertti ”Veltto” Virtanen. Kertooko pellejen esiinmarssi kansan turvattomuudesta tai syvästä pettymyksestä, kun elintason nousu ei ole jatkunutkaan maailman tappiin?

Peppe Grillon taustasta kertoo jotakin se, että missään oikeassa työssä hän ei ole viihtynyt pitkään. Elämä on ollut pikemminkin ajelehtimista työkokeilusta toiseen. Pitkänlinjan esiintyjä hän toki on ja tehnyt stand-up-koomikon töitä kahdeksankymmentä-luvulta lähtien. Politiikkaan hän sai herätyksen 80-luvun puolessa välissä ja alkoi saarnata ympäristöasioita. Hänen puolueensa ”Viiden tähden liike” perustettiin vuonna 2010. Se on siitä lähtien ollut merkittävä poliittinen liike Italiassa.

Italian nykyinen pääministeri Matteo Renzi pelasi Cameron-maista uhkapeliä omasta asemastaan yrittäessään uudistaa maan poliittista järjstelmää. Niin kuin David Cameronille, kansa näytti hänelle ovea ja uudet vaalit ovat edessä. Viiden tähden liike lähti heti vaatimaan pikaisia uusia vaaleja ja se tiedetään jo, että puolue lähtee mukaan ennakkosuosikkina. Viiden tähden liike ei ole mikään perinteinen puolue, jolla olisi rakenteet ja organisaatio. Sillä ei ole edes päämajaa, vaan se toimii erilaisten sosiaalisen median kanavien kautta. Mitä Grillon vaalivoitosta voi seurata, voi vain arvata. Ehkä pankkisekasortoa ja uhoa erota Unionista.

Virtanen on äänestetty useasti Eduskuntaan ja hän on edustanut pääasiassa sielläkin itseään. Näin voi päätellä ainakin hänen äänestyskäyttäytymisestään. Useimmiten hän on äänestellyt tyhjää. Tampereen valtuustossa hän on herättänyt lähinnä kummastusta palkkionmetsästyksellään.

Yleensä äänestäjät ovat vaatineet edustajaltaan tuloksia tai ulos. Velton kohdalle se menee niin, että Veltto sisään ja Veltto ulos, mutta kassan kautta. Mitään järkevää en ole kuullut hänen valtuustossa puhuneen, kuppilassa kyllä näyttää juttua tulevan. Mutta kun kansa tykkää, niin mikäpä siinä on performanssia ja teatteria käydä esittämässä.

Tampereellakin on ihan vakavissaan keskusteltu suoraan kansanvaaliin ryhtymisestä pormestarin valinnan yhteydessä jo ensi vuoden vaalien jälkeen.Veltto voi ihan hyvin ryhtyä ehdokkaaksi.

Sitten tulee suuri kysymys, miten ratkaistaan kansan valitseman pormestarin ja valtuuston enemmistön yhteistyö? Kuka ratkaisee erimielisyydet vai onko pormestari erottamaton? Tarvitaanko valtuustossa 5/6 osan enemmistö erottamaan pormestari vai riittääkö määräenemmistö? Kansanäänestyksen valmistelussa tarvitaan syvää harkintaa.

Elinkelpoisilla yhteiskuntajärjestelmillä on ollut tapana sopeutua muutoksiin. Ehkä tästä populismin aallosta selvitään, ellei joku maailmanluokan pelle aiheuta tsunamia, jonka mukana voi mennä muutakin materiaa kuin Soinin ”kaasugrillimiesten” vehkeet ja valmiit kananjalat.