Ei sitä aikaisemmin edes osannut kuvitellakaan, mikä merkitys yleisöllä tosiaan on tapahtuman ilmapiiriin. Nyt senkin aistii, tietää.

Koriksen Suomen cupin finaalit viikonvaihteessa antoivat sen ankean vaikutelman, että finaalit muistuttivat fiilikseltään enemmänkin lasten hiekkalaatikkoleikkejä kuin jännitystäyteisiä kisailuja arvopystistä. Ja kun tällä viikolla sarjatoiminta jatkuu liigapeleillä ilman yleisöä, niin edessä on tietenkin sama apatia.

Juhlaahan sekin tietysti oli, että miesten cupin finaali pelattiin 50. kerran ja Seagulls otti kolmannen perättäisen finaalivoittonsa. Lokkien peli-ilme oli muuten sellainen, että se repi niin Lahtea kuin Saloakin vastaan usein selvän hajuraon, mutta laiskotteli sitten aikansa ja antoi kaverilla vielä mahdollisuuden.

LEHTIKUVA / MIKKO STIG

ONNEKSI esimerkiksi maajoukkuekapteeni Shawn Huff on huippuvireessä ja hän pistikin joukkueen asiat päiväjärjestykseen. Myös Lokkien Joseph Lawson, jolle loppuvuodesta olin jo ollut valmis tarjoamaan lentolippua kotiin, osoitti selviä piristymisen merkkejä.

Naisten finaalissa taasen Torpan Pojat nukkui onnensa ohi. Kaukaa ei tarvitse hakea pelin ratkaisua Peli-Karhujen voittaessa.
Näin karua se oli kun loppupiste-ero oli 13 pointsia: Torpalla 31 vaparia, joista peräti 14 harakoille eli sihti vain 55 %. Suurin tuhluri oli ToPon Erika Davenport, 14 heittoa vapariviivalta ja vain neljä pussiin. Kotkalaiset kiittivät ja kumarsivat kun heidän vapareistaan vain yksi livahti ohi, tarkkuus hieno 90 %.

Kyllähän eroa oli muussakin, esimerkiksi kolmosissa järkyttävä, PeKan sihti 38 % (Roosa Lehtoranta 67 %) ja Torpan vain 15 %.
Naisten cupfinaali todisti jälleen kerran sen, että koris on prosenttipeli!