Hallitus esittää ulkomaalaislakia muutettavaksi siten, että puolisoiden perheenyhdistämisessä otettaisiin käyttöön 21 vuoden vähimmäisikä. Lisäksi ehdotetaan, että alaikäisen perheenkokoajan perheenjäsenen oleskeluluvan pääsääntöiseksi edellytykseksi asetettaisiin toimeentuloedellytys. Toimeentuloedellytystä ei kuitenkaan sovellettaisi ilman huoltajaa maassa oleskeleviin alaikäisiin pakolaisiin.

Lisäksi ulkomaalaislakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kansainvälistä suojelua saaneiden perheenkokoajien perheenyhdistämisessä otettaisiin käyttöön vaatimus perheenkokoajan kahden vuoden asumisajasta.

Lakimuutosten tavoitteena on muun muassa kitkeä haitallisia ilmiöitä, kuten lasten käyttämistä maahantulon välineenä sekä pakko- ja lumeavioliittoja.

-  Tavoite suojata pakkoavioliiton uhreja ja ehkäistä pakkoavioliittoja on sinänsä kannatettava. Yhdenvertaisuusvaltuutettu kuitenkin katsoo, että 21 vuoden vähimmäisikävaatimuksen asettaminen ei ole oikeasuhtainen toimenpide pakkoavioliittojen ehkäisemiseksi. Se ei kohdistu nimenomaisesti mahdollisiin pakkoavioliiton uhreihin, vaan ehdottomana edellytyksenä se rajoittaa laaja-alaisesti kaikkien tiettyyn ikäryhmään kuuluvien henkilöiden perheenyhdistämistä (Suomen kansalaisia lukuun ottamatta) riippumatta siitä, onko asiassa viitteitä pakkoavioliitosta vai ei, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman kirjoittaa lausunnossaan.

MOITTEITA saa myös esitys toimeentuloedellytyksen asettamisesta alaikäiselle perheenkokoajalle. Sillä hallitus haluaa ehkäistä lasten käyttöä maahantulon välineinä.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen kummeksuu lausunnossaan sitä, että lakiesityksen perustana ei ole tietoja siitä, kuinka yleistä lasten käyttö maahantulon välineenä on.

-  Lapsiasiavaltuutettu jakaa esitysluonnoksessa esitetyn näkemyksen siitä, että lasten välineellistämistä on syytä ehkäistä. Lapsiasiavaltuutettu pitää kuitenkin lainvalmistelun tietoperusteisen vaikutusarvioinnin valossa hyvin erikoisena, että esitysluonnoksessa esitetyt muutosehdotukset perustuvat ilmeisesti joiltain osin olettamiin. Esitysluonnoksessa muun muassa todetaan, että Suomeen lähetettäneen yksin lapsia tähtäimenä perheenyhdistämiseen perustuva oleskelulupa. Esitysluonnoksesta ei käy ilmi, mikä kyseisen väitteen tietoperusta on, Pekkarinen kirjoittaa lausunnossaan.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu kiinnittää huomiota samaan puutteeseen.

-  Esitysluonnoksessa ei anneta tutkimukseen tai muihin lähteisiin perustuvaa tietoa mahdollisen ilmiön laajuudesta tai olemassaolosta, Stenman kirjoittaa.

Kritiikkiä toimeentuloedellytyksen asettamiselle tulee myös muun muassa kirkkohallituksesta.

-  On kohtuutonta vaatia, että alaikäinen perheenkokoaja pystyisi elättämään yhdistettävät perheenjäsenet, kirkkohallitus kirjoittaa.

HALLITUKSEN esittämä kahden vuoden asumisaikavaatimus saa sekin laajasti kritiikkiä osakseen.

-  Asuminen kaukana läheisistä voi olla hyvin kuormittavaa ja nimenomaan vaikeuttaa kotoutumista. Mahdollisimman nopea perheenyhdistyminen on koko perheen edun mukaista ja edesauttaa uuden arjen rakentamista, Diakonissalaitos kirjoittaa lausunnossaan.

-  Huoli ja epävarmuus läheisten turvallisuudesta yhdistettynä yksinäisyyteen sekä verkostojen puutteeseen vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiin ja voi heikentää maahantulijan henkilökohtaisia resursseja edistää kotoutumista, Diakonissalaitos jatkaa.

Lapsiasiavaltuutettu painottaa lausunnossaan, että lapsen elämässä kaksi vuotta on todella pitkä aika, minkä lisäksi perheenyhdistämisen vaikutukset hyvinvointiin ovat lasten kohdalla korostuneita.

-  Seurakuntien diakoniatyöstä on viestitty siitä, että perheensä yhdistämistä odottavat vanhemmat eivät pysty keskittymään kieliopintoihin eivätkä kotoutumaan, koska huoli muualla olevista perheenjäsenistä vie keskittymiskyvyn. Kotoutumisen kannalta on tärkeää, että perhe yhdistyy mahdollisimman nopeasti, kirkkohallitus puolestaan kirjoittaa lausunnossaan.

OIKEUSKANSLERI Tuomas Pöysti kiinnittää – Suomen Kuntaliiton tavoin – lausunnossaan huomiota lakiesityksen huteriin perusteluihin, kun perusteluina käytetään pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen hallitusohjelmaa.

-  Hallitusohjelman asemasta parlamentaarisen enemmistöhallituksen poliittisena ohjelmana huolimatta lainvalmistelua ei voida yksistään kiinnittää hallitusohjelman antamaan legitimiteettiin, vaan jokainen lakiesitys on tästä huolimatta perusteltava ja myös lakitasoisen sääntelyn vaihtoehdot riittävän seikkaperäisesti selvitettävä. Perustuslakivaliokunta ja oikeuskansleri ovatkin useaan otteeseen todenneet valtiosääntöoikeudellisissa kannanotoissa, että pelkkä hallitusohjelman kirjaus ei riitä hallituksen esityksen pääasialliseksi perusteluksi, oikeuskansleri painottaa lausunnossaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL puolestaan arvioi, että lakimuutokset ovat ristiriidassa hallitusohjelman kanssa.

-  Kuten ehdotuksessa tarkkanäköisesti todetaan, ehdotetut lakimuutokset hillitsevät maahanmuuton vetovoimatekijöitä. THL näkee, että tämä on ristiriidassa muun hallitusohjelman kanssa, jossa Suomen vetovoimaisuutta halutaan vahvistaa muun muassa Suomen tarvitseman lisätyövoiman tänne saamiseksi ja täällä pitämiseksi sekä yhteiskunnan kantokyvyn vahvistamiseksi, THL kirjoittaa pääjohtaja Mika Salmisen allekirjoittamassa lausunnossa.

Tuomas Savonen/STT