Seppo Mölsä kertoo legendaariseksikin kutsutussa artikkelissaan Näin Suomi homehtui – hyvä rakentamistapa sai aikaan pahaa jälkeä (Rakennuslehti 2016) miten Suomessa on tutkimusten mukaan home- ja kosteusongelmia 55 prosentissa 1950-1980 rakennetuista taloista. Ne ovat täynnä huonoa ilmanvaihtoa, rakenteellisia virheitä ja sisäilmaongelmia. Toki kaikenlaisessa rakentamisessa voidaan virheellisellä rakentamisella tai korjaamisella altistaa rakennukset riskeille ja ongelmille, mutta miten saisimme kansakuntana siirrettyä vanhat viisaudet nykypäivän rakentamiseen?

Nykyään rakennusteollisuudessa kestävien ja ekologisten ratkaisujen merkitys korostuu entisestään, kun pyritään vastaamaan ympäristöhaasteisiin ja edistämään kestävää kehitystä. Tässä kontekstissa perinnerakentaminen nousee esiin houkuttelevana vaihtoehtona, joka yhdistää perinteisen osaamisen ja nykyaikaisen tarpeen.

Perinteisten rakennustapojen käyttömahdollisuuksia tulisi edistää ja suosia nykyrakentamisessa enemmän. Toivottavasti uusi rakennuslaki huomioi paremmin sen mahdollisuudet niin rakenneosien kierrätyksessä kuin uudisrakentamisen tavoissa. Perinteiset rakenteet ovat käytön aikanakin energiatehokkaampia kuin mitä laskelmat osoittavat, sillä perinnerakenteiden toimivuutta on vaikea mallintaa aukottomasti.

Museoviraston sanasto määrittelee massiivirakenteen siten, että kaikki rakennusosat kantavat kuormitusta. Massiivirakenteita ovat esimerkiksi lamasalvosrakenne eli hirsiseinä sekä paikalla muurattu täystiiliseinä. Massiivirakenne on ymmärrettävä, vikasietoinen, toipumiskykyinen ja helposti korjattava. Sen rakennusfysikaalinen toiminta on selkeää ja varmaa. Massiivirakenne pystyy varaamaan lämpöä, se on esteettisesti kaunis ja sopii siis myös suomalaisen silmään ja maisemaan.

Tuijottamalla rakenteen pelkkää U-arvoa tai nopeaa toteutusta ei saada koko rakenteen todellisia taloudellisuuden ja ekologisuuden mittareita esiin. Perinteiset rakennusmateriaalit ovat usein lähellä tuotettuja ja niiden valmistaminen kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja huomattavasti vähemmän, kuin nykyaikaiset metodit.

Toivoisin suuresti, että nykypäivän uudisrakentamisessa annettaisiin paremmat mahdollisuudet erilaisille perinnerakentamisen tavoille ja materiaaleille. Niitä edelleen kehittämällä voimme tulevaisuudessa rakentaa Suomessa rakennuksia, jotka ovat parempia ja kestävämpiä, kuin koskaan aiemmin.

Kirjoittaja on Tyykikylän Demarit ry:n puheenjohtaja ja rakennusmestari (AMK).