Onhan niitä puskutraktoreita korisparketeilla nähty ajan saatossa ennenkin. Jo 60-luvulla bulgarialainen, 201-senttinen Ilja Mirtshev antoi esimakua siitä, kuinka vastustaja pusketaan kumoon, vaikka tämä olisi tilanteessa kuinka oikein sääntöjen mukaisesti sijoittautunutkin.

Kun pelin fyysisyyden jatkuvasti kasvaessa kenttään piirrettiin korin alle ns. törmäysvapaa alue, niin puskutraktoreita alkoi ilmaantua yhä lisää, koska sillä tontilla saa pallollinen hyökkääjä mellastaa melko surutta.

Liigan yksi ahkerimmista puskijoista törmäysalueen ulkopuolisessa tilanraivaamisessa on KTP:n Sherman Gay. Ja kappas vaan, hän saa erotuomareilta silti palkintona ylivoimaisesti eniten vapaaheittoja koko sarjassa. Gay on heittänyt 6,9 vaparia per matsi, kun yksikään toinen pelaaja ei ole päässyt edes viiteen vapaaheittoon ottelua kohden. Osa vapareista on ihan ok, koska mies on pelote korin alla, mutta osa tulee myös löysin perustein.

Tiedän omasta kokemuksestani, ettei erotuomaritoiminta ole niitä maailman helpoimpia juttuja. Virheratkaisuja tulee väistämättä, mutta niiden minimoimiseen silti on pyrittävä. Kaiken tämän jälkeen voidaan kuitenkin todeta, että nämä ovat pelin sisällä suuria asioita, mutta pelkkiä tuloksia seuraavalle yleisölle pikkujuttuja.

Pelin suurista asioista puhuttaessa kirjattiin liigan keskiviikkokierroksella superyllätys, kun siipirikkoinen Kouvot upotti viime aikoina lentoon nousseen Salon Vilppaan. Miten se sitten oli mahdollista?

Ei siihen tarvittu kuin Kouvojen valmentajan Pieti Poikolan taktinen veto: paikkapuolustus. Tätä puolustusmuotoahan käytetään Suomessa nykyisin jopa turhan säästeliäästi, mutta nyt se puri murhaavasti. Tietysti voittoon tarvittiin puolustuksen lisäksi Kouvojen kova heittopelikin, kolmoset 16/32, pääpommittajina Osku Heinonen ja Rakeem Buckles.

Vilppaalle Kouvolan Mansikka-aho on muuten pelikenttänä varsinainen sudenkuoppa. Vuodesta 2005 alkaen se on käynyt siellä 16 liigaottelua ja voittanut niistä ainoastaan yhden!