Lakiesityksellä pyritään torppaamaan välineellistettyä maahantuloa eli tilannetta, jossa Venäjä siirtäisi suuret määrät kolmansista maista olevia ihmisiä Suomen rajalle hakemaan turvapaikkaa. Poikkeuslakia ovat toivoneet muun muassa suomalaiset rajaviranomaiset.

Poikkeuslain perusteena käytetään viranomaistietoa Suomeen kohdistuvasta välineellistetyn maahantulon uhasta. Tieto on turvaluokiteltua, joten sitä ei ole voitu julkisesti arvioida.

LAKIESITYKSEN ytimessä on turvapaikanhakijoiden ihmisoikeussopimusten, EU-oikeuden ja Suomen perustuslain vastainen pakkokäännytys (pushback), jossa itärajalle saapuvien siirtolaisten maahanpääsy estetään tai heidät siirretään pois Suomesta samantien, kun he ovat rajalle saapuneet ilman, että heillä on tosiasiallista mahdollisuutta turvapaikan hakemiseen.

Perustuslakivaliokunta myöntää lausunnossaan avoimesti, että laki on ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja Suomen perustuslain kanssa. Silti valiokunta katsoo, ettei ristiriidoista tarvitse välittää, koska käännytyslaissa on kyse ajallisesti ja maantieteellisesti rajatusta poikkeuslaista.

SUOMEN perustuslaki mahdollistaa poikkeuslakien säätämisen. Toisaalta kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivät salli poikkeuksia esimerkiksi palautuskiellolle, jonka mukaan turvapaikanhakijaa ei voida palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

PeVin lausuntoon jättivät eriävän mielipiteensä vasemmistoliiton Anna Kontula ja vihreiden Fatim Diarra. Eriävää mielipidettä kannatti valiokunnan varajäsen, SDP:n Elisa Gebhard, joka ei osallistunut lopulliseen äänestykseen.

– Lopultahan tässä on kysymys hyvin yksinkertaisesta asiasta. Siitä, että voiko kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja EU-oikeuden yli kävellä kansallisella lainsäädännöllä. Eriävässä on kysymys siitä, että me vastaamme, että ei voi, Kontula sanoi valiokunnan tiedotustilaisuudessa tiistaina.

– Tämä oli myös kaikkien valiokunnan kuulemien valtiosääntöasiantuntijoiden selkeä näkemys. Sanotaan, että seitsemäntoista kohdalla selkeä ja yhden kohdalla vähän tulkinnan varainen.

VALIOKUNNAN puheenjohtaja Heikki Vestman (kok.) oli Kontulan kanssa toista mieltä.

– Se ei ole perustuslain vakiintunut tulkinta, että rajattuna poikkeuksena ei voitaisi säätää lakia, joka on joiltain osin ristiriidassa paitsi kansallisen perusoikeussännöksen myös kansainvälisen ihmisoikeusvelvoitteen kanssa.

– Päinvastoin, Suomessa on säädetty 2001 vuonna nuorisorangaistuksen alueellisen kokeilun jatkamisesta ja valiokunta siinä yhteydessä kiinnitti huomiota siihen, että tämä laki poikkeuslakina säädettynä oli altis ihmisoikeusvalvontaelinten huomioille, Vestman totesi.

KONTULA tähdensi, ettei perustuslakivaliokunnan kannoissa ole kyse vain yksittäisistä laeista, tai edes siitä, sovellettaisiinko käsittelyssä olevaa käännytyslakia koskaan käytäntöön.

– Perustuslakivaliokunnan lausunto säilyy ja toimii ennakkotapauksena myös tulevissa tilanteissa. Se on historiallinen lausunto. Siinä ensimmäisen kerran eksplisiittisesti Suomen valtio tietojeni mukaan sivuuttaa ihmisoikeusjärjestelmän ja EU-oikeuden.

Kahdestakymmenestä valiokunnan kuulemasta valtiosääntöasiantuntijasta seitsemäntoista vastusti hallituksen lakiesityksen etenemistä poikkeuslakina. Valiokunta rakensi puoltavan lausuntonsa eduskunnan oikeusasiamiehen Petri Jääskeläisen, valtioneuvoston oikeuskanslerin Tuomas Pöystin ja valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidénin asiantuntijalausuntojen pohjalle.

SDP:N valiokuntavastaava Johannes Koskinen totesi tiedotustilaisuudessa, että poikkeukset ihmisoikeussopimuksista pyritään PeVin lausunnossa rajaamaan minimiin.

Koskinen kiisti, että valiokunta olisi hyväksynyt käännytyslain ja kertoi valiokunnan vaativan lakiesitykseen merkittäviä muutoksia. Lisää muutoksia voi olla luvassa myös lakiesityksestä mietinnön tekevästä hallintovaliokunnasta, joka voi halutessaan tehdä muutakin kuin PeVin edellyttämät korjaukset. Eräs keskustelua herättänyt asia, johon PeV ei vaatinut muutoksia liittyy eduskunnan asemaan käännytyslain käyttöönotossa. Nykymuodossaan lain voi ottaa käyttöön valtioneuvoston yhteistoiminnassa presidentin kanssa.

Perustuslakivaliokunta velvoittaa hallintovaliokuntaa selkeyttämään maastapoistamisen menettelyä ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä koskevia poikkeuksia.

MYÖS oikeusturvakeinojen sääntelyyn vaaditaan muutoksia. Käytännössä kyse on rajalta käännytettävien ihmisten oikeudesta vaatia oikaisua suomalaisten rajaviranomaisten ratkaisuun. Hallituksen esitykseen tällaista mahdollisuutta ei sisälly. Se miten ja missä oikaisuvaatimus käytännössä tehtäisiin, on yhä täysin epäselvää.

Vaatimuksen ei PeVin mukaan kuitenkaan tarvitse hidastaa millään tavoin henkilön käännyttämistä.

– Henkilö voidaan poistaa maasta siitä huolimatta, että tällaista oikeusturvakeinoa vaaditaan. Valiokunta totesi myös, että sääntelyn poikkeuksellinen luonne huomioiden tällä oikeusturvajärjestelyllä ei tarkoiteta nykyisiä säännönmukaisia valitusteitä. Toisin sanoen jonkinlainen muu oikeusturvakeinokin on mahdollinen, valiokunnan puheenjohtaja Vestman sanoi.

Hallintovaliokunnan tehtäväksi jää Vestmanin sanoin “jonkinlaisen säädöksen” tekeminen, johon Suomen rajalta käännytetty voi ulkomailta turvautua.

– Oikeusturvamenettelyn puuttumista ei ollut perusteltu hallituksen esityksessä. Näin ollen se välttämättömyyden vaatimus, joka poikkeuslain käyttöön liittyy, ei täyttynyt.

RAJAVIRANOMAISIA ei PeVin lausunnon mukaan voida asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen poikkeuslain nojalla tekemistään käännytyspäätöksistä, vaikka ne rikkoisivat rajanviranomaisia normaalioloissa sitovia kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita.

– Maahanmuuton välineellistämisessä on kyse siitä, että kansainvälistä oikeutta käytetään väärin Suomea ja toista valtiota kohtaan. Sen suurin uhri on tietysti välineellistämisen kohteena olevien henkilöiden ihmisoikeudet, keskustan kansanedustaja Petri Honkonen sanoi tiedotustilaisuudessa.

Tullakseen voimaan käännytyslain on vielä läpäistävä hallintovaliokunta, joka tekee hallituksen esityksestä mietinnön. Lain säätäminen vaatii myös perustuslain muuttamista, joka edellyttää kiireellisessä säätämisjärjestyksessä 5/6 -enemmistöä eduskunnassa.

Enemmistön saaminen edellyttää tukea hallituspuolueiden lisäksi myös suurelta osalta oppositiopuolueita. Sikäli, kun vasemmistoliitto ja vihreät vastustavat lakia, keskustan ja SDP:n kansanedustajien pitäisi sitä laajasti kannattaa.