Nyt kun uutiset ovat pullollaan Britannian lähtöä EU:sta, osalle suomalaisia äänestäjiä on saattanut syntyä käsitys, että kansanäänestys meillä olisi päättäjiä sitova. Näinhän ei ole, vaan neuvoa-antava kansanäänestys on lähinnä otokseltaan erittäin laaja mielipidekysely: parhaimmillaan kansalaisdemokratiaa ja huonoimmillaan populismin riemuvoitto. Valitettavasti on niin, että tarinat ovat aina tosiasioita mielenkiintoisempia.

Britannian kansanäänestyksen tulos oli minulle sätky mutta perussuomalaisille jytky eli kuin mannaa taivaalta. En ihmettelisi yhtään, vaikka jonain kauniina päivinä saisimme tietää, että puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja Fixitiään ehdottaessaan olisikin toiminut persupomon bulvaanina. On Soini sen verran ovela mies, että – Veijo Merta lainaten – ei kaki siihen mihin pyllistää.

Jos harrastaisin uhkapelejä, löisin sievoisen summan vetoa sen puolesta, että Sipilän hallitus ei istu tässä kokoonpanossa koko loppukautta: Hermo pettää joko Soinilta itseltään, eduskuntaryhmältä, sen suurehkolta osalta tai kaikilta ennen vuoden 2019 vaaleja. Voisiko olla niin, että saamme ennenaikaiset vaalit? Sellaista ei ole sattunut sitten Kekkosen aikojen.

Hallituksen halu yrittää kyykyttää palkansaajia pakottavalla lainsäädännöllä oli erinomainen esimerkki siitä, että maamme hallituksilla on ideologisia eroja, vaikka usein hanakasti muuta väitetäänkin. SDP:lle ja palkansaajajärjestöille tarjoutui tilaisuus näyttää, miksi ne ovat olemassa.  On kuitenkin hyvä muistaa, että tänä päivänä politiikka on täynnä äkkikäänteitä. Myös oppositiossa on kansan luottamus lunastettava viikoittain ylilyöntejä välttäen; asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.