Syyksi vuoden 2025 loppuun jatkuvalle sulkemiselle on ilmoitettu raja-aseman korjaustyöt. Hütt myöntää tämän kuulostavan “mielenkiintoiselta”, mutta ei halua kunnon viranomaisena arvioida mahdollista poliittista motiivia.

Kysytäänpä siis poliitikolta, Viron sisäministeri Lauri Läänemetsiltä. Hän kertoo STT:lle kuulostavan vähintäänkin epäuskottavalta, että kaikki rahansa Ukrainan sotaan syytävä Venäjä ryhtyisi tässä tilanteessa remontoimaan perusteellisesti raja-asemaa EU:n vastaisella rajalla.

- Mutta Viron kannalta tämä ei ole mikään ongelma. Mitä vähemmän liikennettä Viron ja Venäjän välillä, sitä parempi, Läänemets toteaa.

- Tarkistin juuri heitä koskevat tilastot, joiden mukaan tammikuun alusta tähän päivään meillä on ollut 10 000 rajanylitystä. Se on todella suuri lisäys, Hütt kertoi STT:lle Narvassa viime keskiviikkona.

Ennen rajasulkua Suomesta tulevia ylittäjiä kirjattiin Narvassa ehkä noin 200 kuukaudessa, Hütt arvioi.

SUOMALAISTEN lisäksi Narvaan on tullut myös niitä Ruotsissa ja Norjassa asuvia, jotka ovat matkustaneet aiemmin Venäjälle Suomen itärajan yli.

Vaikka lisätyötä on koitunut paljon, Hütt vakuuttaa virolaisten ymmärtävän ja tukevan Suomen päätöstä rajan sulkemisesta. Hän kuitenkin myhäilee virolaisten panevan tapahtuneen muistiin, koska ehkä joku kaunis päivä tilanne on sellainen, että tulee suomalaisten vastapalveluksen vuoro.

Raja-aseman edustan pysäköintialueelta löytyy pari Suomen rekisterissä olevaa autoa. Tampereelta kotoisin oleva Eduard ei halua tulla kuvatuksi, mutta kertoo aiemman 5-7 tunnin matkan Vaalimaan kautta Pietariin venähtäneen Narvan kautta tehtävän mutkan vuoksi vuorokauden pituiseksi.

Jos Narvan/Ivangorodin ylityspaikka todella sulkeutuu ajoneuvoilta, Suomesta tuleville autoilijoille seuraavaksi lähimmät ylityspaikat ovat Viron kaakkoiskolkassa sijaitsevat Koidula ja Luhamaa. Matka Pietariin venähtää siis jälleen vähintään muutaman tunnin pidemmäksi.

HELSINKILÄINEN Svetlana on juuri palannut Venäjältä tapaamasta sairastelevaa 80-vuotiasta äitiään. Pietarin kupeessa Pushkinin pikkukaupungissa asuvalla vanhuksella ei ole ketään auttajaa.

- Sen takia on vähän suru, hän kertoo.

Äidin olot venäläisessä yhteisasunnossa, kommunalkassa, eivät ole häävit.

- Patteri oli kylmä, eikä ole edes pesukonetta, Svetlana kertoo.

Suomen kansalaisena jo 40 vuotta ollut Svetlana on hyvin tietoinen siitä, että tämä oli nyt toistaiseksi viimeinen autoreissu Venäjälle Narvan kautta. Mahdollista uutta matkaa esimerkiksi kävellen sillan yli hän ei ole “rehellisesti sanoen” edes suunnitellut.

Toiveena olisi, että Suomen itäraja aukeaisi edes ihan vähän, ei millekään halvan bensan tankkaajille, vaan heille, joilla on kunnon perustelut mennä Venäjälle, Svetlana pohtii.

VILKASTA viikonloppua odottava Tarmo Hütt ei luota pelkkään venäläisten sanaan, vaan kertoo uskovansa rajan sulkeutumiseen ajoneuvoilta vasta sitten, kun näkee sen itse – ja vasta sitten pysähtyy ajoneuvoliikenne myös Viron puolella rajaa.

Työt eivät toki siihen lopu, vaan jalankulkuliikenne lisääntynee entisestään. STT:n vieraillessa rajalla sillan ylitti useita täpötäysiä busseja. Jatkossa matkustajat joutuvat nousemaan ajoneuvosta rajalla ja kävelemään matkatavaroineen muutaman sadan metrin matkan sillan toisella puolella odottavaan toiseen bussiin.

Entä täyttyvätkö Narvan parkkipaikat ja kadunvieret helmikuussa rajan ylittäjien pysäköidyistä henkilöautoista?

- Se on mahdollista, ja se voi olla ongelma, koska ylityspaikka on keskellä kaupunkia. Tämä on jotain uutta meille, emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan, Hütt sanoo.

Ennustettavuutta rajalla vähentää se, ettei Viron ja Venäjän rajavartijoiden voi sanoa olleen enää Ukrainan sodan jälkeen puheväleissä keskenään. Suora puhelinlinja on sentään vielä olemassa.

- Jos on välttämätöntä, siis todella välttämätöntä, niin me voimme soittaa heille, Hütt kuvailee.

Esimerkiksi muutoksia rajanylityksen suhteen Venäjän puolella tarkkaillaan Virosta käsin ja sovitetaan oma toiminta siihen ilman että syitä kyseltäisiin Narvajoen toiselta puolelta sen enempää.

VIRO on toistuvasti varoittanut, että myös sen itäraja voi mennä kiinni, jos ylityspaikoille saapuu Suomen tapaan joukoittain turvapaikanhakijoita. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, miksi?

Sisäministeri Läänemetsin mukaan syitä on kaksi: ensinnäkään Viro ei päästä oman rajalinjansa yli ketään, jolla ei olisi puuttuvan viisumin tai passin takia oikeutta päästä enää eteenpäin Venäjän tarkastuspisteeltä. Eli heidät käännytetään takaisin ennen kuin he edes pääsevät Viron puolelle.

Vaikka he siinä ilmoittaisivat hakevansa turvapaikkaa?

- He eivät ole sellaista ilmoittaneet, Läänemets kuittaa.

Narvan rajasillalla näkee, miten tällainen on fyysisesti mahdollista. Viron rajavartijoiden ensimmäinen tarkastuspiste on käytännössä aivan rajalinjalla. Vaalimaan raja-asemalla usein vieraillut Hütt sanoo ymmärtävänsä, ettei samanlainen käytäntö ole mahdollinen siellä.

Samalla Hütt vakuuttaa, että säännöt ovat Virossa samat kuin Suomessa. Jos joku anoo turvapaikkaa, pyyntöä ryhdytään käsittelemään. Hakijoita ei vain ole tullut, tänä vuonna ei yhtään, viime vuonna ehkä muutama, Hütt muistelee.

Läänemetsin mukaan toinen syy tilanteiden erilaisuuteen onkin ilmeisesti se, että Venäjä näyttää testaavan tällä hetkellä Suomea eikä Viroa. Mahdollisesti syy on juuri virolainen käytäntö käännyttämisestä heti rajaviivalla.

– Mutta olemme myös varautuneet siihen vaihtoehtoon, että Venäjä alkaa tehdä kuten Valko-Venäjä eli työntämään siirtolaisia vihreälle rajalle (maastorajalle), Läänemets sanoo

Sisäministeri myös vihjaa tietystä suhtautumiserosta: laillisesti Venäjälle saapuneisiin kolmansien maiden kansalaisiin suhtaudutaan Virossa lähtökohtaisesti aina siirtolaisina tai matkailijoina, ei kansainväliseen suojeluun oikeutettuina pakolaisina.

STT / Niilo Simojoki