Hän muistutti, että eduskunta käsittelee vuoden parin sisään niin ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa kuin puolustuspoliittista selontekoakin. 

– Viime kädessä eduskunta määrittää Suomen linjaa selontekoihin antamallaan vastauksella, Niinistö halusi muistuttaa.

Tämän jälkeen hän sanoi kenties melkoisen itsestäänselvyyden, mutta juuri siitä syystä sanoilla oli painoa. 

– Rohkaisen siis teitä kaikkia aktiiviseen ulkoisten ilmiöiden tarkkailuun, Niinistö muotoili tämän jälkeen lisäten että on omalta osaltaan valmis keskusteluun eri kokoonpanoissa.

Demokraatti kysyi keskeisiltä vaikuttajilta tänään eduskunnassa, täytyykö meidän olla huollissaan siitä, että tasavallan presidentti kehottaa kansanedustajia seuraamaan aikaansa ja keskittymään ulkopolitiikkaan. Kysymys siis tarkoitti käytännössä sitä, pitääkö olla huolissaan siitä, etteivät kansanedustajat olisi ajan tasalla.

– Mietin juuri sitä samaa, että hän muistuttaa, että nämä ovat tärkeitä asioita. Tietysti eduskunta niistä keskusteleekin, mutta ehkä välillä sitten puhutaan sote-uudistuksesta tai muusta, kotimaan politiikka vie paljon energiaa ja aikaa. Vaikka kaikki maailmantapahtumat, olivat ne Libyaa, Irania tai Irakia vaikuttavat meihin suoraan, ehkä se on hyvä muistutus taas kerran, ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) vastaa.

Hän lisää, että ehkä muistutuksen voi ottaa myös niin, ettei Suomen EU-puheenjohtajuuskauden jälkeen voida panna hanskoja tiskiin ja todeta, että kansainvälinen politiikka on hoidettu. 

– Muistuttaa siitä, että juna menee eteenpäin. EU:ssa joudutaan koko ajan ottamaan näihin isoihin kriiseihin kantaa EU:n jäsenenä. Ehkä se on hyvä muistutus, Haavisto toteaa.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) pitää Niinistön kehotusta ehkä ”sellaisena ystävällisenä alleviivauksena”. 

– Kyllähän varmaan jotakuinkin kansanedustajat seuraavat noin muutoinkin (aikaansa), mutta eipä sitä osaamista toisaalta koskaan liikaa ole, Kaikkonen sanoo.

– Ehkä hän halusi painottaa, että on tärkeitä aikoja maailmassa, on paljon murrosta käynnissä. Toisaalta eduskunnan käsittelyyn tulee ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja sen jälkeen puolustuspoliittinen selonteko. On tärkeää, että totta kai niitä tehdään ajantasaisten ja realististen tilannekuvien ja osaamisten valossa, Kaikkonen jatkaa.

– Minusta tuntuu, että aina on presidenteiltä odotettu, että he ovat unilukkareita. En minä kokenut sitä minään muuten kuin vain kannustamisena, kommentoi puolestaan eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd.).

Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen ei ole huolissaan siitä, etteivätkö kansanedustajat seuraisi ulkopolitiikkaa. 

– Kyllä aikaa seurataan muutoinkin. Hänellä oli erinomainen puhe tälläkin kertaa. Antoi aika hyvän analyysin siitä mitä maailmalla tapahtuu, meidän pitää olla herkkänä sen osalta.

Mikä se viesti sitten oli, miksi kansanedustajille pitää tällaista asiaa sanoa?

– Se on hänen tapansa ilmaista se. Puhe oli erinomainen, varsinkin osuus, jossa hän käsitteli rasismia eri asteissaan ja siihen liittyvä vetoomus eduskunnan suuntaan, että tästä voisi yhdessä keskustella, Vanhanen kertaa.

Niinistö puhui leimaamisesta ja rasismista ja katsoi sille olevan pohdiskelun tarvetta ”ehkä eduskunnan toimesta ja ainakin Kultaranta-keskusteluissa kesällä”.

Tästä ehduksesta oli luonnollisesti keskusteltu puhemiehen kanssa etukäteen. Vanhanen arvelikin, että eduskunta kävisi teemasta ajankohtaiskeskustelun.

– Voisimme katsoa, voisiko se olla ajallisesti lähellä Kultaranta-seminaaria, että näille viikoille muodostuisi kokonaisuus, Vanhanen sanoo.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman katsoo tasavallan presidentin muistuttaneen puheensa ulkopoliittisessa osiossa nimenomaan maailman keskinäisriippuvuudesta.

– Vaikka edellytys on se, että hoidamme omat asiat hyvin, koko ajan pitää olla valppaana siinä, mitä ympärillämme tapahtuu. 

Lindtman näkee presidentin korostaneen eduskunnan asemaa viimekätisenä linjanvetäjänä. 

– Se oli erittäin vahva viesti, joka on myös syytä noteerata. 

Yhtä lailla Lindtman poimi puheesta viestit Suomen aseman vahvistamisesta ja pyrkimyksestä ulkopolitiikassa laajapohjaiseen yhteistyöhön, joissa niissäkin myös eduskunnan rooli on tärkeä.

Koska tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli korostanut puheessaan eduskunnan viimekätistä vastuuta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, media tiedusteli häneltä puheen jälkeen, oliko tähän  jokin erityinen syy?