– Rahoituksen saaminen oli helpotus. Se oli jo enemmän kuin Ulkoministeriön rahoitus viime vuonna. Nyt voimme tehdä asioita, joista olen unelmoinut, hän iloitsee.

Rahoitus ei ole vielä samaa tasoa kuin ennen leikkauksia kehitysyhteistyörahoituksesta, mutta tilanne on jo parempi. Leikkausten jälkeiset kaksi vuotta olivat Kähärälle synkkää aikaa. Hän joutui jatkuvasti sanomaan ei.

– Olin musta paholainen, kun jouduin irtisanomaan puolet työntekijöistä, Somalimaassa ja Keniassa vaikuttava aluepäällikkö sanoo.

– Nyt minulla on uskoa siihen, että kehitysyhteistyövaroista leikkaaminen on ohitettu, hän sanoo.

Vielä Suomessa työskennellessään Kähärä oli monen muun tavoin huonovointinen kohdatessaan silvottuja naisia asian tuntuessa niin pahalta. Hänen oli vaikea ymmärtää, miten kukaan äiti pystyisi antamaan tyttäriään ympärileikattavaksi. Vuosien mittaan hän on kohdannut heitä niin usein, että voi pitää tunteet taka-alalla.

– Tyttöjen silpominen on aina traaginen tapahtuma. Se on vanha perinne, josta on päästävä eroon. Kentällä korostan aikuisten ihmisten vastuuta omista teoistaan.

Kähärästä on hienoa nähdä muutosta, miten ihmiset uskaltavat vihdoinkin puhua silpomisesta. Tytöille suunnatuissa työpajoissa jokainen on muistanut oman ympärileikkauspäivänsä.

– Kuuntelen heidän tarinansa ja otan osaa. En ole kuitenkaan kiukkuinen tai vihainen. En enää hätkähdä raskaitakaan asioita. Ihmiset selviytyvät joka tapauksessa.

Suurimpana hidasteena silpomisen vastaisessa työssä Kähärä pitää edelleen miesten ja uskonnollisten johtajien halua kontrolloida naisten asemaa.

– Pelkona on radikalisoituminen ja se, että naisten asema huononee maailmanlaajuisesti.

Edistysaskeleet kuitenkin kannustavat. Esimerkiksi Somalimaassa uskonnolliset johtajat ja hallitus ovat vasta kieltäneet tyttöjen silpomisen rajuimmat muodot.

Naiset olivat vielä näkymättömissä Kähärän aloittaessa työnsä Somalimaassa. Heille suunnatun sihteeriopiston perustaminen oli kuitenkin menestystarina. Nykyisin Hargeisan yliopistossa opiskelee enemmän naisia kuin miehiä, ja maassa on ilmainen peruskoulutus. Edistys on ollut huikeaa.

Suomalaisetkaan eivät Kähärän mukaan tiedä riittävästi tyttöjen silpomisesta. Väärinkäsityksiä on paljon. Moni luulee, että ilmiötä esiintyy vain muslimien keskuudessa.

Kähärä vierailee usein Lounais-Kenian Kisiissä, jossa naisten asema on vielä huomattavasti heikompi kuin Somalimaassa. Siellä lähes kaikki tytöt joutuvat silvottaviksi.

– Kisii-heimon keskuudessa nainen ei ole yhtään mitään. Nainen on palvelija.

Kisiit ovat luterilaisia, mutta siellä edes kirkko ei puhu tasa-arvosta. Kähärä onkin luomassa sinne tasa-arvofoorumia ja haluaa nähdä, mitä se tuo tullessaan.

– Kun Suomen luterilaisessa kirkossa papit puhuvat armosta ja anteeksiantamisesta, kiisien keskuudessa he puhuvat synnistä ja katumuksesta.

Asioiden suhteuttamisesta on tullut aluepäällikölle arkipäivää, ja omatkin huolet on aiempaa helpompi asettaa realistisiin mittasuhteisiin. Jos vastoinkäyminen kohtaa, rutiinit vievät eteenpäin.

– Jos kukaan ei kuole, ei ole mitään hätää.