Luottamuksellista tietoa suojaavat laissa takavarikkokielto ja myöhemmin oikeudenkäyntiprosessissa todistamiskielto, kertoo asianajaja Markku Fredman. Lain mukaan esimerkiksi lääkärit, psykiatrit tai asianajajat eivät siis voi todistaa oikeudessa salassa pidettävistä tiedoista, eikä viranomainen saa tällaista tietoa takavarikoida.

– Esimerkiksi tässä tapauksessa takavarikko on sinänsä mahdollinen, mutta se osa aineistoa joka sisältää potilastietoja, pitää sinetöidä fyysisesti tai suojata muulla tavalla, Fredman sanoo.

Fredmanin käsityksen mukaan käräjäoikeus on nimittänyt tapauksessa etsintävaltuutetun, jonka tehtävänä on varmistaa, että esitutkinta ei kohdistu takavarikkokiellossa oleviin potilastietoihin.

Keskusrikospoliisi ei kerro, mitä aineistoa sillä on hallussaan. Kiristäjä julkaisi tiettävästi koko potilastietokannan lyhyeksi hetkeksi Tor-verkossa viime viikon perjantaina.

Jos tapaus syystä tai toisesta etenee oikeudenkäyntiin, poliisi voisi Fredmanin mukaan saada luvan osittain käyttää vuotaneita tietoja. Tietokannasta poliisi voisi käytännössä saada selville, ketkä ovat jutun asianomistajia, jotta heihin voi ottaa yhteyttä.

Potilas itse voi kuitenkin halutessaan sallia potilastietojen käyttämisen, Fredman kertoo.

Jos uhri haluaa korvauksia esimerkiksi törkeästä yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä, hänen täytyy oikeudessa osoittaa, kuinka vahingollista tieto on ollut. Vahingon toteennäyttäminen voi edellyttää sitä, että oikeussalissa käydään läpi, millaisia intiimejä tietoja ihmisestä on vuodettu.

– Jos asia etenee oikeuteen, moni joutuu miettimään, kannattaako lähteä hakemaan rangaistusta ja korvauksia, Fredman sanoo.

Henkilökohtaiset tiedot tulisivat tässä tapauksessa oikeussalissa olijoiden tietoon.

Oikeudenkäynti voitaisiin kuitenkin käydä suljetuin ovin ja tiedot salata.

Rikostarkastaja Pentti Kangasniemi keskusrikospoliisista (KRP) ei ota suoraan kantaa siihen, tavoitteleeko poliisi pääsyä potilastietokantaan.

– Tottakai se on asia, mitä pitää miettiä ja selvitellä, Kangasniemi sanoo.

Tällä hetkellä resurssit keskitetään kuitenkin Kangasniemen mukaan siihen, että tietomurron tekijä saataisiin selville.

Ihmisiä on kehotettu tekemään rikosilmoituksia aktiivisesti itse juuri siksi, että poliisi ei muuten saa asianomistajien nimiä tietoonsa, Kangasniemi sanoo.

Tapauksessa tehdään Kangasniemen mukaan yhteistyötä mahdollisimman laajalla rintamalla kansallisesti ja kansainvälisesti. Hän ei tarkenna, onko varsinaisia virka-apupyyntöjä tehty.

Teoriassa voisi olla mahdollista, että esimerkiksi poliisin ennestään henkirikoksesta epäilemä ihminen olisi käynyt psykiatrilla, ja asia tulisi poliisin tietoon. Tuomioistuin voisi silloin tehdä ratkaisun siitä, pitääkö psykiatrin todistaa asiassa.

– En usko, että potilasasiakirjat ovat silloin ensisijainen tapa, vaan psykiatria itseään haluttaisiin kuulla, Fredman sanoo.