Kyselytunnin kysymyksellään avannut kansanedustaja Lulu Ranne (ps.) listasi puheenvuoroissaan perussuomalaisten esittämiä konsteja, joilla puolueen mielestä “perus- ja ammatillisen opetuksen kunnianpalautus” onnistuu.

– Me haluamme vaatimustasot kuntoon: hylätty on annettava, jos taso ei muuhun riitä. Kännykät kuuluvat reppuihin, koulutyö on rauhoitettava oppimiseen. Poliittiset ja ideologiset kokeilut on unohdettava. Viime vuosien uudistusvauhti on ollut yliampuvaa. Rajat ovat rakkautta. Koulurauha kuuluu kaikille ja edellyttää, että kuri, järjestys ja auktoriteetti palautetaan kouluihin. Se on lasten ja nuorten etu, hän listasi.

– On erittäin ilahduttavaa ja tervetullutta, että kaikki suomalaiset eduskuntapuolueet ovat kiinnostuneita suomalaisesta koulutuksesta ja myöskin haluavat turvata työrauhan kouluissa, opetusministeri Li Andersson (vas.) sanoi vastauksessaan.

– Tällä hallituskaudella on aloitettu tämän oppimisen tuen kokonaisuudistus ja me olemme lähteneet liikkeelle varhaiskasvatuksesta, koska kaikki asiantuntijat sanovat, että on äärimmäisen tärkeätä, että oppimisen tuen tarpeet huomioidaan, identifioidaan niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista, jotta se tuki lähtee liikkeelle jo kaikkein varhaisimmista vuosista. Sen lisäksi ollaan jaettu 300 miljoonaa rahaa – siis historiallinen määrä tasa-arvorahoitusta kaikkein haastavimmilla alueilla sijaitseville päiväkodeille ja kouluille – mitä on käytetty esimerkiksi opetusryhmien pienentämiseen, ja sen lisäksi on vahvistettu erityisesti koulupsykologi- ja kuraattoripalveluita pysyvällä 29 miljoonan lisärahoituksella, hän kertasi hallituksen toimia kuluneella kaudella.

PERUSSUOMALAISTEN puheenjohtaja Riikka Purra moitti suomalaisen järjestelmän itse aiheuttaneen sen, että ”oppimistulokset laskevat, opettajat kärsivät, oppilaat kärsivät, inkluusio ei toimi”.

– Monet oppilaat eivät saa elää edes turvallisessa kouluympäristössä. Samaan aikaan oppimissuunnitelmia, ylipäätänsä opetusmetodeja, on rakennettu sellaisiksi, että perusasiat ovat unohtuneet. Näihin perussuomalaiset vaativat muutoksia. Se vaatii lainsäädännöllisiä muutoksia, ylipäätänsä ohjausta koulujärjestelmään. Kysyn: aiotteko palauttaa erityisluokat?

Andersson muistutti siitä, että opetusmetodeista ei säädetä lainsäädännössä Suomessa.

– Poliitikot, päättäjät eivät päätä siitä, minkälaisia opetusmetodeja opettajat käyttävät, vaan opettajat itse päättävät siitä. Tämä on suomalaisen koulutusjärjestelmän eräs ominaispiirre.

– Lainsäädännöllä ei myöskään ole kielletty erityisluokkia. Mitään sellaista päätöstä ei ole tässä talossa tehty. Erityisluokkia on edelleen. Niitä on paljon koko maassa eri puolilla Suomea. Kunnat päättävät itse tällä hetkellä siitä, paljonko ne haluavat laittaa resursseja pienryhmäopetukseen, paljonko ne haluavat laittaa resursseja esimerkiksi yleisopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen silloin, kun siellä on paljon tuen päätöksen saaneita oppilaita.

Rahoituksen merkityksen nosti esiin myös kansanedustaja Pasi Kivisaari (kesk.).

– Hyvät perussuomalaiset, kokoomus, puheet kuntien leikkauksista osuvat suoraan koulutukseen, hän huomautti.

Oppimistulokset nostettiin useampaan kertaan esille keskustelun kuluessa. Niistä opetusministeri huomautti, että tuorein tieto on vuodelta 2018, eikä esimerkiksi korona-ajan ja etäopetuksen vaikutuksista oppimistuloksiin ole vielä tietoja.

– Kun me puhumme suomalaisista oppimistuloksista, niin me puhumme koko 2000-luvun aikana tapahtuneesta kehityksestä. Nyt ei ole tapahtunut mitään romahdusta juuri tällä hetkellä. Me emme vielä tiedä, miten oppimistulokset näiden vuosien aikana ovat kehittyneet. Viimeisin, tuorein tieto on vuodelta 2018, ja se kehitys on ollut käynnissä vuodesta 2003-2006. Tämä on se iso kuva, Andersson kertasi.

NUORTEN mielenterveysongelmat nousivat yhteisenä huolena yli puoluerajojen tapetille koulutuskeskustelun mittaan. Opetusministeriltä kysyttiin myös keinoista tukea perheitä entistä paremmin.

– Minun mielestäni olisi varsin harkitsemisen arvoista pohtia sitä, olisiko meidän mahdollista rakentaa jotain neuvolajärjestelmän kaltaista teini-ikäisten lasten vanhemmille, joilla on aika vähän sellaisia matalan kynnyksen paikkoja, joihin kääntyä sellaisissa kysymyksissä, jotka siinä elämänvaiheessa tulevat ajankohtaisiksi, Andersson sanoi.

Hän nosti esiin esimerkiksi itsetuhoisuuteen, syömishäiriöihin, masennukseen ja muihin vakaviin ongelmiin liittyvät kysymykset, jotka voivat tässä ikävaiheessa tulla ajankohtaiseksi ja vaikuttaa koko perheeseen.

Kansanedustaja Saara Hyrkkö (vihr.) kertoi kyselytunnin jälkeen lähettämässään tiedotteessa esittäneensä aiemmin ajatuksen teinineuvolasta, ja ilahtuneensa kuullessaan opetusministerin tarttuneen ajatukseen.

– Monet vanhemmat kokevat olevansa aika yksin, kun oma lapsi lähestyy murrosikää, itsenäistyy, kokeilee rajojaan ja tekee elämäänsä koskevia isoja päätöksiä. Vanhempien omatkin voimavarat voivat olla vähissä. Teinineuvola tekisi pysähtymisestä uuden elämänvaiheen ja vanhemmuuden äärelle yhtä luontevaa, kuin mitä on vauvan kanssa neuvolakäynti, Hyrkkö perustelee ehdotustaan tiedotteessa.