Uusitalo esitti vaikutusarvioita suojaavaa palomuuria ensimmäisen kerran Suomen Kuvalehden kolumnissaan 9.5.

– Palomuuri mikä on VM:n ennusteiden ympärillä, on tällä hetkellä vähän väärässä paikassa. Paljon kriittisempi palomuurin tarve liittyy valtiovarainministeriön arvioihin politiikan vaikutuksista, Uusitalo kommentoi Demokraatille.

Hän kiinnittää huomionsa Petteri Orpon (kok.) hallituksen puoliväliriihen päätösten vaikutusarvioihin. Uusitalo viittaa erityisesti arvioihin yhteisöveron alennuksen vaikutuksista. Hallitus päätti riihessä alentaa yhteisöveroa kahdella prosenttiyksilöllä 18 prosenttiin.

– Olen todennut, että se vaikutusarvio oli kummallinen. Mutta sitä, millä tavalla siitä tuli kummallinen, en tietenkään tiedä, Uusitalo sanoo.

VM:n johtopäätökset poikkesivat Uusitalon mukaan paitsi taustana käytetyistä tutkimuksista myös ministeriön omien aikaisempien muistioiden johtopäätöksistä.

ERIKOISENA piirteenä puoliväliriihen päätösten virkamiesarvioissa on pidetty myös oppositiopuolueiden vaihtoehtobudjeteista tuttuja dynaamisia vaikutuksia, joita on perinteisesti katsottu olevan paitsi vero- myös menomuutoksilla.

– VM:n roolina on tässä kohtaa ollut yleensä olla konservatiivinen taho, joka ei ole halunnut liittää omiin laskelmiinsa kovin paljon yleistä toiveikkuutta. Ne ovat olleet pikemminkin varovaisen konservatiivisia. Siinä suhteessa viimeiset arviot poikkeavat linjasta. Niitä ei voi kutsua ainakaan varovaisen konservatiivisiksi eikä läpinäkyviksi.

– Esimerkiksi työttömyysturvan leikkausten vaikutuksista voidaan olla montaa mieltä, mutta niitä koskevissa vaikutusarvioissa on hyvin dokumentoitu se, miten ja millä perusteella arviot on tehty. Vaikka voidaan olla eri mieltä ovatko vaikutukset niin suuria kuin on ennustettu, niin ainakin arviot on tehty hyvin läpinäkyvällä ja huolellisella tavalla.

MAHDOLLINEN palomuuri ei Uusitalon mukaan voisi käytännössä tarkoittaa vaikutusarvioiden siirtämistä kokonaan ministeriön ulkopuolelle.

– Politiikan valmisteluun tullaan aina tarvitsemaan valmistelua ministeriön sisällä ja voimme suhtautua siihen kahdella tavalla. Yksi on se, että kaikki poliittisesti johdetun ministeriön sisällä tehty valmistelu on poliittista valmistelua. Toinen tapa olisi varmistaa se, että jos siellä tehdään virkamiesarvioita, niin niiden asema olisi mahdollisimman riippumaton.

Hän huomauttaa, että esimerkiksi talousennusteet tehdään monissa maissa ministeriön ulkopuolella.

– Mutta kun valmistelun tueksi tarvitaan vuoropuhelua, sitä on vaikea siirtää kokonaan ministeriöstä pois. On vaikeaa arvioida toteutuuko ennusteen riippumattomuus tällä hetkellä, kun se tehdään ministeriön sisällä mutta sille on luotu säännöksillä sellainen asema, jolla riippumattomuus turvataan.

– Jotakin tämän henkistä minulla oli (SK:n kolumnissa) mielessä. Ideaalisti tässä riittäisi se, että ministeriön virkamiehillä on niin jäykkä selkäranka, että ne eivät kuuntele poliittista ohjausta vaikka sellaista olisi tarjolla. Tämän tukemiseksi voisi olla paikallaan, jos olisi myös muodollinen tuki.

UUSITALO muistuttaa, että valtiovarainministeriöllä on historiallisesti ollut Raimo Sailaksen kaltaisia vahvoja kansliapäälliköitä.

– Heitä ei ole epäilty liiallisesti poliitikkojen kuuntelusta. Ehkä pikemminkin toisin päin. Tuskinpa kukaan sanoo, että Sailas olisi kauheasti reagoinut siihen, jos joku poliitikko olisi yrittänyt painostaa venyttämään arvioita johonkin suuntaan.

– En väitä tuntevani valtiovarainministeriötä sisältä käsin, että mikä meininki siellä tällä hetkellä on, mutta poikkeuksellisten kansliapäälliköiden aika on ehkä ohi.

PALOMUURIKSI ei Uusitalon mukaan soveltuisi hallituksen politiikkaa viiveellä arvioiva talouspolitiikan arviointineuvosto.

– Luulen, että talouspolitiikan arviointineuvostolla on enemmän pelotevaikutus. On noloa, jos talouspolitiikan arviointineuvosto repostelee myöhemmin, että olipas kehnosti tehty arvio. Sen jälkeen, kun arviointineuvosto ryhtyi tarkastamaan vaikutusarvioita jälkeenpäin pikkuisen huolellisemmin, niin ehkä niiden laatu on myös parantunut.

Kun Uusitalo johti itse arviointineuvostoa, valtiovarainministeriöön haluttiin pitää “tervettä etäisyyttä”.

– Missään tapauksessa minusta talouspolitiikan arviointineuvoston ei pitäisi olla sellaisessa kovin tiiviissä kontaktissa arvioimansa toiminnan kanssa.