Raitio painotti tänään eduskunnassa, että EU:n arvopohja rakentuu ajatukselle yhdistää oikeusvaltiollisuus liberaaliin demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioitukseen. Hän muistutti, että laillisuusperiaate, lain noudattaminen, on vain yksi osa oikeusvaltiollisuutta. Yksin se ei kuitenkaan riitä.

Raition mielessä Suomessa olisikin perusteltua käydä keskustelua oikeusvaltiollisuuden sisällöstä ja yhteydestä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Puheessaan hän otti kriittistä etäisyyttä ajatteluun, jossa oikeusvaltio nähtäisiin tarkoittavan vain sitä, että lakia pitää noudattaa.

Ihmisoikeuskeskus järjesti tänään eduskunnassa oikeusvaltiota käsittelevä seminaari otsikolla Perus- ja ihmisoikeudet – oikeusvaltion luonnolliset liittolaiset.

Seminaari oli samalla Sirpa Raution viimeinen tilaisuus Ihmisoikeuskeskuksen johtajana ennen hänen siirtymistään EU:n perusoikeusviraston (FRA) johtajaksi.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen luovutti tilaisuudessa Rautiolle eduskunnan oikeusasiamiehen mitalin tavoin annettavan veistospalkinnon. Eduskunnan oikeusasiamies voi myöntää veistoksen suomalaiselle tai ulkomaiselle henkilölle, viranomaiselle tai yhteisölle, joka on ansiokkaasti edistänyt laillisuuden ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.

SEMINAARISSA heräsi myös keskustelua sosiaalisten oikeuksien suhteesta oikeusvaltioon. Yleisökeskustelussa nousi tässä yhteydessä esiin hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan ja siihen, miten niissä huomioidaan Suomen kansainväliset velvoitteet. Esimerkiksi Euroopan neuvosto on kritisoinut Suomen sosiaaliturvan tasoa.

Tähän sosiaaliseen kestävyyteen liittyvään keskusteluun professori Juha Raitio toi omana panoksenaan näkemyksensä EU:n yritysvastuudirektiivistä. Hän sanoi olevansa yllättynyt siitä, että se ei näytä etenevän.

Raitio ennakoi saavansa poliittisesta kannanotostaan kovaa kritiikkiä jälkeenpäin.

– Ilmeisesti professorina ei saa mennä tämmöistä sanomaan eduskunnassa varsinkaan, mutta jos nyt ajatellaan, että tässä olisi kuitenkin nyt kyseessä tällainen sosiaalisen kestävyyden edistämistä tarkoittava puheenvuoro niin ehkä hyvä näin.

Demokraatti haastatteli Raitiota seminaarin tauolla. Hän mainitsee Suomen ja Saksan vastustaneen yritysvastuudirektiivin edistämistä EU:ssa. Raitio itse pitäisi tärkeänä yritysvastuudirektiivin läpimenoa. Hän toteaa direktiivin liittyvän siihen, miten yritysten on toteutettava kestävän kehityksen vaatimuksia toiminnassaan.

– Kun yritykset saadaan mukaan kestävän kehityksen edistämiseen, se on uskottavaa, että siinä päästään eteenpäin. Sanoma on se, että kestävä kehitys ei ole saavutettavissa pelkästään valtioiden toimin.

Raitio luonnehtii Demokraatillekin olevansa jossain määrin yllättynyt siitä, ettei hallitus edistä direktiiviä. Hän itse katsoo ja puoltaa direktiivin etenemistä elinkeinoelämän näkökulmasta.

Nyttemmin on kerrottu, että koko direktiivi uhkaa jäädä käsittelemättä nykyisen EU-parlamentin aikana. Maamme hallitus haluaisi direktiiviin tietyt muutokset, jotta se voisi tukea sitä. Muutoin se äänestäisi tyhjää eli käytännössä vastustaisi direktiiviä.

KYSYMYKSEEN siitä, miksi Raitio pelkää jälkikäteisreaktiota ottaessaan kantaa yritysvastuudirektiiviin, hän toteaa, että yleensä asia halutaan politisoida, jos hän puhuu oikeusvaltiosta. Raitio sanoo toisaalta olevansa tottunut tähän.

– Aloitin esitykseni tuoden esiin sen kritiikin, mitä olen saanut, kun olen puhunut EU:n oikeuden oikeusvaltiokäsitteestä, joka siis yhdistää liberaalidemokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion samaksi kokonaisuudeksi. Se kritiikki on sitä, että sanotaan oikeusvaltion olevan vain sitä, että pitää noudattaa lakia eli laillisuusperiaate ja viitataan perustuslakiin. Mutta aivan niin kuin eduskunnan oikeusasiamies totesi, se (laillisuusperiaate) on vain yksi osa oikeusvaltioperiaatetta.

Raitio painottaa jälleen voimakkaasti, että pelkkä laillisuusperiaate ei riitä. Hän näkee, että Unkarin pääministeri Viktor Orbanille tämä linja sen sijaan on sopinut.

– Sitten jos joku katsoo, että se on minulta poliittinen kannanotto, että minä vastustan tätä tällaista autoritatiivisten järjestelmien ja johtajien mallia oikeusvaltioperiaatteen käsittämisestä pelkkänä lain alaisuutena, olkoon sitten niin. Minä näen sen kuitenkin niin, että minä puolustan sitä oikeusvaltiokäsitettä, joka liittyy Euroopan unionin oikeuteen. Kun olen eurooppaoikeuden professori, katson, että tässä roolissa voin niin tehdä.

– Kysymys on se, että jos EU:n oikeusvaltiokäsite ei kelpaa, olkaapa hyvä ja kertokaa, mikä sitten tulisi tilalle. Jos ajatellaan Fixitiä, Suomen eroa EU:sta ja syynä on arvopohja, johon EU perustuu, mikä on sitten se vaihtoehtoinen arvopohja? Minkälainen yhteiskunta on Suomi, jossa ei kunnioiteta ihmis- ja perusoikeuksia, jossa ei ole liberaalidemokratia ja puolueistuimet riippumattomia? Sitä minä en halua. Ja jos tämä oli poliittinen kannanotto, niin sitten se on.

Kysymykseen miltä taholta pelkkää laillisuusperiaatetta korostetaan, Raitio ei lähde suoraan vastaamaan.

– Minä vastaan siihen niin, että tutkimuksen perusteella kun meillä on jokin hyvin korkealla abstraktiotasolla oleva normatiivinen periaate kuten vaikkapa oikeusvaltio tai oikeusvarmuus, sitä haastetaan silloin, kun halutaan korostaa autoritatiivista johtamista, hän muotoilee.

SEMINAARISSA puhui myös muun muassa Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkija Pekka Pohjankoski.

Suomen oikeusvaltioriskejä pohdiskellessaan hän arvioi, että Suomea on suojannut ja sen eduksi ovat toimineet hallituskoalitiot, monipuolehallitukset. Tämä ei ole kuitenkaan varsinainen rakenteellinen suoja.

– Ei ole mitään tietysti estettä sille, etteikö tulevaisuudessa voisi olla vähemmän puolueita hallituksessa, hän muistutti.

Maaliskuun alussa EU:n perusoikeusviraston (FRA) johtajaksi siirtyvä Sirpa Rautio vastasi Demokraatille kysymykseen maamme oikeusvaltion suurimmista riski- tai vuotokohdista.

Hän toteaa, ettei kaiken kaikkiaan näe Suomessa mitään suuria hyökkäyksiä instituutioita kohtaan. Hän nostaa kuitenkin esiin sen, mihin seminaarissakin viitattiin, eli apulaisoikeuskanslerin kokemaan arvosteluun, kun viime syksynä valmisteltiin päätöksiä itärajan sulkemisesta.

Siitä Rautio on huolestunut, että perustuslakivaliokunta ei ottaisi riittävästi huomioon kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja se politisoituisi. Jos perustuslakivaliokunta ei kontrolloisi kunnolla hallituksen enemmistön turvin tuomaa substanssilainsäädäntöä, voisi seurata tiukkaa eikä välttämättä kovin ihmisoikeusmyönteistä lainsäädäntöä.

Raution huoli perustuslakivaliokunnan työstä liittyy paitsi turvallisuuteen myös sosiaalisten oikeuksien liittyvien kysymysten käsittelyyn.

– Mutta instituutiot ovat vahvoilla Suomessa, Rautio näkee.