Valiokunta näkee, että hallituksen esityksen tavoitteet ovat painavina ja perusteltuja. Lakiehdotuksen liikkumisvapautta koskevat ratkaisut ovat sen mukaan kuitenkin perustuslaillisesti niin ongelmallisia, että sääntely on laadittava toisin.

Perustuslakivaliokunnan mielestä hallintovaliokunnan on tarkkaan harkittava, onko lakiehdotuksen muuttaminen perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla mahdollista tehdä eduskunnassa.

Nyt odotetaankin hallituksen reaktiota, vetääkö se esityksen pois ja lähteekö se jo suoraan valmistelemaan uutta esitystä perustuslakivaliokunnan melko tyrmäävän lausunnon jälkeen. Toinen mahdollisuus lienee jäädä katsomaan, pystyykö hallintovaliokunta muokkaamaan lain perustuslakivaliokunnan mietinnössään antamien suuntaviivojen mukaiseksi.

Ylen aamussa hän arvioi muutama päivä sitten, että laissa lähdetään siitä, että kansalaisilla on tervettä järkeä käsittää, että lakiesityksen pohjalla on hyvä syy, yleisvaarallinen tartuntatauti.

Perustuslakivaliokunta sanoi nyt, että liikkumisen kieltäminen lähtökohtaisesti kokonaan on oikeasuhtaisuusvaatimuksen vastaista. Nuotio toteaa tämän olevan sinänsä järkevä näkemys.

Hän summaa valiokunnan kantaa niin, että laki olisi nyt muutettava siten, että kielto kohdistetaan liikkumisen sijasta esityksen perusteluissa mainittuihin tartunnan saamisen paikkoihin eli tartunnanlähteisiin.

– Tavallaan koko homma täytyy tehdä uudestaan, Nuotio toteaa.

Toisaalta Nuotio huomauttaa, että nyt valiokunta vain arvioi esitystä muttei sinänsä kerro, miten laki pitäisi kirjoittaa.

– Nyt valiokunta haluaa, että ei ole liikkumisen kieltoa pohjana ollenkaan, vaan on tietyt kokoontumiset, joita torjutaan.

Nuotio pitää perustuslakivaliokunnan lausuntoa siinä mielessä täystyrmäyksenä tai merkittävänä käänteenä, että siinä selkeästi todetaan, ettei näin pitkälle menevän liikkumisrajoituksen pohjalta voida toteuttaa sääntelyä. Hän ennakoi tämän saattavan johtaa siihen, että se hallitus vetää esityksensä pois ja tekee suoraan uuden.

– Jos perusratkaisut kiistetään, se on aika kiinnostavaa, jos tämä kirjoitettaisiin eduskunnassa uusiksi niin, että se täyttäisi perustuslakivaliokunnan toivomukset. Yleensä eduskuntatyöskentelyssä poistetaan pienempiä ongelmia. Vaikea sanoa. Tässä on kysymys, että elämme kriittisiä viikkoja pandemian kanssa.

– Tässä oli alun perinkin tilanne, että haluttiin että laki säädettäisiin ja sen jälkeen valtioneuvosto tekisi vielä lain aktivoinnista uuden arvion. Ei tämä ollut automaattisesti tulossa suoraan voimaan, Nuotio myös muistuttaa.

Kansalaisten Nuotio arvelee suhtautuvan hämmentyneenä tapahtuneeseen. Hallituksen esityksen taustalla oli THL:n muistio, joiden laskelmat osoittivat, että kontakteja on kertakaikkisesti vähennettävä vakavan koronatilanteen vuoksi.

– Mutta tämä on tosiaan vähän hämmentävää siinäkin mielessä, että hallituksen esityksessä oli hyvinkin laajasti käsitelty perusoikeuskysymyksiä. Se ei ollut ihan sutimalla tehty esitys. Mutta nyt perustuslakivaliokunta tavallaan tyrmäsi juuri sen perusratkaisun, että lähdetään yleisestä liikkumisrajoituksesta liikkeelle. Valiokunnan pointti on se, että kiellon piiriin tulee liian paljon jokapäiväistä toimintaa ja tavanomaista elämää.

Minään mahdottomana muurina Nuotio ei kuitenkaan näe sitä, että hallitus nyt laatii uuden esityksen.

Tässä mielessä perustuslakivaliokunta ei ole asian tarkoitusperiä tyrmännyt. Poikkeusolot on voimassa ja Nuotion mielestä perustuslain 23 §:n säädettävää tilapäistä poikkeusta perusoikeuksista voitaisiin hyödyntää uudessakin esityksessä. Erillinen laki on lyhyt, siinä ei kovin monta pykälää ole.

– Jollakin lailla yleinen näkemys olisi, että nyt olisi syytä luoda keinoja rajoittaa liikkumista ja kontakteja siltä varalta, että tilanne huononee. Nyt on se kysymys, saadaanko aikaiseksi sellaista sääntelyä, että se olisi mahdollista. Huonoin skenaario olisi jos ei saataisi kestävää sääntelyä voimaan ja koronatilanne huononisi nopeasti. Se maksaa henkiä.

Nuotio ei myöskään tulkitse tai dramatisoi tilannetta niin, että hallitus olisi nyt ajanut päin seinää. Hän muistuttaa, että elämme poikkeuksellisessa tilanteessa ja kyseessä oli täysin poikkeuksellinen esitys.

– Ei meillä ole perustuslain 23 pykälän nojalla esimerkkejä lyhytaikaisista kansalaisten perusoikeuksiin puuttumisista pandemian oloissa. Voi olla, että on hyvin nopeastikin tehtävissä eduskunnan sisällä tai valtioneuvoston sisällä sellainen sääntely, joka perustuslakivaliokunnan ehdot täyttäisi, Nuotio sanoo.

Olisiko hallituksen pitänyt jotenkin ennakoida, miten perustuslakivaliokunnassa käy ja olisiko esimerkiksi oikeuskanslerilla pitänyt olla jokin hälyttäjän rooli asiassa?

Nuotio sanoo, että uskoo hallituksen ja valtioneuvoston oikeuskanslerinkin arvioineen, että esitys joutuu tiukkaan testipenkkiin perustuslakivaliokunnassa.

– Mutta sitä tuskin voitiin ennakoida, että koko lain perusratkaisu tyrmättäisiin. Näin nyt kuitenkin kävi.

Perustuslakivaliokunta siis totesi, että hallituksen esityksen tavoitteet voidaan saavuttaa, jos kiellot ja rajoitukset kohdistetaan vain esityksen perusteluissa mainittuihin tartunnanlähteisiin, erityisesti yksityisiin tilaisuuksiin, kokoontumisiin, ryhmässä oleskeluun ja asiointiin kauppaliikkeissä.

Valiokunta kertoi toteavansa ”selvyyden vuoksi” myös pitävänsä virheellisenä käsitystä, jonka mukaan perustuslain 10 §:n mukainen kotirauhan suoja estäisi yksityisten kokoontumisen kieltämisen lailla ja kiellon valvomisesta säätämisestä myös kotirauhan piirissä esitetyillä välttämättömillä perusteilla.

– Varmaan logiikka tässä on sellainen, että jos olisi isompia kokoontumisia kotona, joista taudin leviämisen vaaraa syntyy, kotirauhan piirissä oleminen rajoittaisi lainsäätäjän toimivaltaa ulottaa kieltoa tällaisiin kokoontumisiin. Se tietysti vaatii välttämättömät perusteet. Siinä olisi se juju, että jos ihmiset saavat kotona tartuntoja toisiltaan, ne liikkuvat heidän mukanaan muualle. Periaatteessa kotirauhan piiriin saadaan ulottaa sääntelyä. Mutta ei valiokunta sinänsä edellytetä, että tällainen sääntely pitäisi tulla.

Hallituksen esitys ei sisältänyt mitään kotirauhan piiriin ulottuvaa sääntelyä. Jos jatkossa yritettäisiin uudella esityksellä rajoittaa nimenomaan kotien kokoontumisia, yksi kysymys kuuluisi, miten valvonta toimisi.

Nuotio toteaa, että tällöin pitäisi säädellä toimivaltuuksistakin. Koska koronarikkomukset olisivat sakonuhkaisia rikoksia, Nuotio huomauttaa, että esimerkiksi kotietsinnän edellytykset eivät täyttyisi.

Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen tutkistelee pakkokeinolakia ja poliisilakia. Tarkastelun voi lyhyesti summata niin, että kotiin poliisi menee vain erittäin kovien rikosten tai rikosepäilyjen takia.

Tolvanen epäileekin vahvasti, että kotirauhan suojaa muuttava esitys, jolla poliisi voisi mennä kotirauhan piirin tarkistamaan kuinka moni on paikalla, läpäisisi perustuslakivaliokuntaa. Tällaista ei ole lainsäädännössä koeponnistettukaan.

– Ennustaisin, että erittäin suuria vaikeuksia tulisi perustuslakivaliokunnassa saada läpi.

Tolvasen mielestä tätä selvempi olisi vaihtoehto, että rajoitettaisiin tiettyyn kellonaikaan liikkumista ulkona.

– Jos vaikka kello 22-06 välillä kielletään liikkuminen, sitä olisi helppo valvoakin. Ja sehän estäisi kotibileet, kun tuona aikana sitä kai yleensä bileisiin mennään. Ulkonaliikkumiskielto tiettyyn aikaan olisi varmaan tehokkain. Se koskisi vain liikkumista kotirauhan piirin ulkopuolella.