Hiilineutraalisuus tarkoittaa sitä, että ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt ja hiilinielut ovat tasapainossa. Tämä on tärkeää, koska sitoutumaton hiilidioksidi jää ilmakehään ja voimistaa kasvihuoneilmiötä, jolloin maapallon lämpötila nousee.

Tämä aiheuttaa esimerkiksi jäätiköiden sulamista ja sään ääri-ilmiöiden lisääntymistä.

RAKENTAMINEN ja alan teollisuus ovat ihmisille välttämättömiä, mutta samalla ne ovat myös yksi suurimmista saastuttajista maapallollamme. Betoni- ja teräsvalmistusta voitaisiin kutsua jopa hiilidioksiditehtaiksi.

Rakentamista ohjaavat lait, määräykset, kaavoitus ja rakentamistapaohjeistukset. Näitä työkaluja muokkaamalla voidaan ohjata rakentamista enemmän hiilineutraalisuutta kohti.

Koska vähähiilinen rakentaminen on kalliimpaa ja markkinatalous ei ainakaan vielä toimi siinä kannustavasti, tulisi valtion ohjata sitä keppien ja porkkanoiden sopivalla suhteella.

Toivottavasti tulevaisuudessa vähähiilisestä rakentamisesta on tulossa automaattisesti oletusarvo. Silloin kuntienkaan kilpailutuksissa ei enää ole vaakakupissa päästöt ja raha, vaan voidaan keskittyä puhtaasti rakentamiseen ja puhtaaseen rakentamiseen.

Korjausrakentamisen päästöt syntyvät uusien ja vaihdettavien rakenneosien ja
materiaalien tuottamisesta, ja toki myös niiden kuljettamisesta kohteeseen.

Päästöjä syntyy myös, kun vanhoihin kierrätettäviin rakenneosiin sidottu hiili vapautuu, kun ne joutuvat energialaitoksiin poltettavaksi.

Vanhan rakennuksen energiatehokkuutta parantamalla voidaan rakennuksen hiilikuormaa vähentää helposti ja luontevasti muiden restaurointi- ja korjaustöiden ohessa.

Jos rakennuksen lämmitysmuoto vaihdetaan esimerkiksi maalämpöön ja asennetaan aurinkopaneeleita, koko talon käyttöikä pitenee ja elinkaaren hiilijalanjälki pienenee.

PURKAMINENKIN aiheuttaa erilaisia päästöjä, joten siksi sitäkään ei pidä tehdä harkitsematta.

Olemassa olevien rakennusten korjaaminen, huolto ja käyttötapamuutosten mahdollistaminen voi vähentää rakentamisen hiilijalanjälkeä.

Suomessakin on valtava määrä tyhjilleen jäänyttä rakennuskantaa, joka hoitamattomana vain ränsistyy. Tämän potentiaalia tulisi tutkia ja miettiä paremmin.

Suomi on laaja maa ja emme tietenkään voi siirtää tuotantoa ja asumista aina tyhjien talojen luo.

Mutta voisimme miettiä, miten saisimme hyödynnettyä näiden rakennusten rakenteita ja materiaaleja, kun rakentamisen tarve kuitenkin on olemassa ja tulee lisääntymään varsinkin kasvukeskuksissa.

Rakenneosien uudelleenkäyttöä tulisi helpottaa. Luonnonvaroja ja resursseja on jo käytetty talojen raaka-aineiksi, joten olisi hölmöläisen hommaa vaan nakata käyttökelpoiset osat energiajätteeksi.

Kirjoittaja on rakennusmestari (AMK), Tyykikylän Demarit ry:n puheenjohtaja, kaupunginvaltuuston ja yhdyskuntalautakunnan jäsen sekä kuntavaaliehdokas.