Kunnat ja valtio ovat harvoin yhtä jyrkästi erimielisiä kuin rantarakentamisen tuoreissa käänteissä. Vuoden alussa tuli voimaan lakimuutos, joka avasi mahdollisuuden pykätä alle 30 neliön rakennus ilman rakentamislupaa. Kylkiäisenä muuttui se, että kunnat eivät saa enää määrätä rakennusjärjestyksissään, miten lähelle rantaa pienen rakennuksen kuten saunan saa pystyttää.

Rantasaunojen paikka muodostui nopeasti kuumaksi perunaksi, kun kuntapuoli asettui neliraajajarrutukseen.

Mikä on tilanne nyt, runsaat puoli vuotta muutoksen jälkeen?

-  Näyttää siltä, että alle 30-neliöisiä rakennuksia on tehty selvästi enemmän kuin aiemmin vastaavalla ajanjaksolla. Pieniä saunamökkejä on ilmeisesti ostettu (valmistajilta) nyt varsin paljon, kertoo lainsäädäntöneuvos Liisa Meritähti-Lustig ympäristöministeriöstä.

KUNTAPUOLI ainakin kokeilee vastaiskuksi yhtä konstia.

-  Osa kunnista on nyt käyttänyt mahdollisuutta määritellä rannan vihervyöhyke, jolle ei saa rakentaa. Tavoitteena on, että rakentaminen ei ole ihan vesirajassa. Tässä on ajateltu maisemakuvaa ja ympäristöarvojen säilymistä, sanoo Kuntaliiton kehittämispäällikkö Paula Mäenpää.

Hänen mukaansa kuntien päämääränä on ollut myös jätevesien saaminen kauemmaksi rannasta ynnä tulvariskin vähentäminen.

Meritähti-Lustig kommentoi vihervyöhykettä STT:lle.

-  Ehkä tässä on yritetty löytää luova ratkaisu, jolla kunta voisi estää pienten rakennusten tekemisen rantaan. Kysymys tuossa kohtaa on se, mitä kunnan rakennusjärjestyksessä voidaan jatkossa säätää ja mitä ei.

SEKÄ ministeriö että Kuntaliitto ovat ennakoineet, että erimielisyys vie asian aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Mäenpää ja Meritähti-Lustig kertovat kumpikin, että heidän tietojensa mukaan mikään taho tai kukaan ei ole asiasta vielä oikeuteen valittanut.

-  Jos tämä etenee hallinto-oikeuteen asti, siellä asia ratkaistaan. Ja onhan Suomen hallituksella mahdollisuus käynnistää uusi lainsäädäntöhanke, jos he katsovat, että tehty muutos ei toimi sillä tavalla kuin oli tarkoitettu, Meritähti-Lustig lisää.

Jo aiemmin ympäristöministeriöstä painotettiin STT:lle, että rakentamisen vapauttaminen lainmuutoksella oli eduskunnan poliittinen tahtotila. Tavoitteena oli nimenomaan se, että kunnat eivät rajoittaisi enää kuntakohtaisessa rakennusjärjestyksessä, miten lähelle rantaa alle 30-neliöisen talousrakennuksen saa tehdä.

Jatko näyttää, onko kuntapuoli äkännyt uudesta laista porsaanreiän, kauniimmin sanoen tulkinnanvaraisuuden.

Jos rannalle on laadittu rantakaava, silloin rakennuspaikan etäisyydestä vesirajaan ei tule epäselvyyttä: kaavaa noudatetaan.

Kaava-alueen ulkopuolella olevilla, rakentamattomilla rantatonteilla rajoituksena on puolestaan se, että niille tarvitaan kunnan poikkeuslupa. Ilman luvan hakemista saa siellä pystyttää pikkusaunan vain tonteille, joilla on jo rakennuslupa – eli käytännössä sille tehty huvila – ja rakennusoikeuttakin vielä jäljellä. Mutta puolen miljoonan kesämökin Suomessa tällaisiakin on valtavasti.

RANTARAKENTAMISESSA on koettu Suomessa sotien jälkeen molemmat ääripäät. Aivan rantaviivassa, osin jopa veden päällä, on vieläkin vanhoja rantasaunoja muistona lupakäytännön villistä lännestä.

Aikanaan miltei mikä tahansa mökin saunan sijainti sai luvan.

Ympäristötietoisuuden nousun myötä ehdot tiukentuivat asteittain. 2000-luvun alussa saattoi vielä saada pykätä jossain saunan kymmenen metrin päähän vesirajasta. Sen jälkeen on yleisesti vaadittu saunalta vähintään 20 metrin ja kesähuvilalta 30 metrin etäisyyttä rannasta.

Oma pähkinänsä on ollut sekin, saako rannan tontille ylipäänsä rakentaa. Maallikko on voinut ällistyä, jos on olettanut saavansa rakentaa mökin, koska naapuritontille sellainen ilmestyy. Naapurin huvila saattaa nimittäin estää rakentamisen sinun tontillasi.

Taustalla on käsite kantatilasta, josta rantatontit on lohkottu. Jos kantatilan rakennuspaikkojen määrä on tullut täyteen, et saa rakentaa edes rannan suurimmalle tontille mitään linnunpönttöä suurempaa. Puukkona selkään saattaa tulla vielä se, että naapuritontin onnenpekka ehkä jopa laajentaa omaa huvilaansa – hänellä kun voi olla lisärakentamisen oikeutta jäljellä.

Pertti Mattila / STT