Kalevi Sorsa -säätiön tiistaina julkaisema, 15:sta tutkijan havainnoista koostettu Eriarvoisuuden tila Suomessa -raportti paneutuu moniin yhteiskunnallisiin ilmiöihin kuten yleiseen elämäntyytyväisyyteen, perhepolitiikkaan, äänestyspäätösten jakautumiseen ja sukupolvien väliseen tuloliikkuvuuteen.

Tutkijoiden mukaan suomalaiset eivät ole enää tunne itseään niin onnellisiksi kuin vielä edellisellä vuosikymmenellä.

– Vuonna 2016 ennen pandemiaa 82 prosenttia kyselyyn vastaajista koki onnellisuutta melko usein tai jatkuvasti, ja luku pysyi varsin korkeana vielä vuonna 2020. Vuosien 2022 ja 2023 vaihteessa osuus oli kuitenkin enää 57 prosenttia. Muutoksen taustalla on useiden kriisien kasautuminen. On selvää, että Ukrainan sodalla ja hintatason nousulla on ollut vaikutusta, Turun yliopiston sosiologian professori Mikko Niemelä arvioi.

Hyvin harvoin tai ei koskaan itsensä onnelliseksi kokeneiden osuudet kasvoivat tutkijoiden mukaan vajaasta kahdeksasta prosentista 12,5 prosenttiin pelkästään koronapandemian aikana.

ELÄMÄN SYNKENTYMISTÄ näkyy kaikissa väestöryhmissä, mutta tutkijoita huolettaa eniten nuorten lisääntynyt alakulo.

– Nuorten pahoinvointi tulee ottaa vakavasti. Se saattaa johtaa erityyppisten ongelmien kasautumiseen, joiden ratkaiseminen on yhä vaikeampaa ja kalliimpaa. Ongelmat eivät korjaannu pelkillä tulonsiirroilla, mutta leikkaukset esimerkiksi toimeentuloturvaan vain heikentävät tilannetta, Markus Laaninen arvioi.

Raportin toimittaneen valtiotieteen tohtorin Anna Rajavuoren mukaan suomalaiset kokevat elävänsä yhtäaikaista monikriisiä: maailmassa on samaan aikaan paljon sekä fyysisiä uhkia että teoreettisempia riskejä.

Varmaa suojaa kaikkia vaaroja vastaan ei ole kenelläkään, eikä edes hyvä koulutus takaa vaurautta tai sosiaalista nousua yhtä automaattisesti kuin aiemmin.

– Viime vuosina kriisit ovat nostaneet elinkustannuksia ja sodan uhka varjostaa tulevaisuutta. Samaan aikaan tilastot osoittavat, että ihmisten sosiaalinen liikkuvuus on heikentynyt. Rajavuori sanoo.

YHTEISKUNNAN polarisoituminen ja eri ihmisryhmien keskinäisten välien jyrkentyminen vaikeuttaa tilannetta entisestään.

– Monikriisin aikana tarvitaan systeemisiä ratkaisuja: universaalia sosiaalipolitiikkaa, osallisuutta edistäviä palveluja, maapallon rajoihin mahtuvaa elämäntapaa ja taloutta. Se tarkoittaa rajallisten resurssien uudelleenjakoa, johon kuuluvat myös tulo- ja varallisuuserojen tasaaminen niin verotuksen kuin sosiaalipolitiikan keinoin, Anna Rajavuori sanoo.