Hallitus on asettanut päämääräksi, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

– On suuri riski, että verotulot vähentyvät merkittävästi, jos ihmiset käyttäytyvät, kuten toivomme, Rinne puntaroi Helsingin Sanomien haastattelussa.

Koska hallituksen ilmastotavoitteet ovat kunnianhimoiset, samalla joudutaan miettimään Rinteen mukaan eri tulolähteitä ihan uusilta alueilta, joita hän ei pysty vielä edes yksilöimään.

Valtiovarainministeriön ylijohtaja Mikko Spolander toteaa Demokraatille, että peruskuvio on täysin selvä. Verotuksella ohjataan ihmisten käyttäytymistä. Jos verotulot kertyvät ilmastolle haitallisen kulutuksen verottamisesta, käyttäytymisen muuttuessa veropohja sulaa alta.

– Se on ihan selvä.

Sitä, kuinka nopeasti esimerkiksi autoilusta tulevat verot hupenevat, Spolander ei osaa ennustaa.

– Minä näen kyllä sen pääministerin huolen, että jos me pystymme todellakin tehokkaasti verotuksen avulla ohjaamaan ihmisiä pois haitallisesta kulutuksesta, niin veropohjahan siinä rapautuu. Silloin yksi verotuksen tehtävistä, eli kerätä verotuloja julkiselle taloudelle, saattaa vaarantua.

Mitä tässä tilanteessa tehdään, on Spolanderin mukaan luonnollisesti iso poliittinen arvovalinta.

Spolander toteaa, että valtiovarainministeriön laatiessa veroennusteita haarukoidaan samalla verotuksen dynaamisia vaikutuksia eli käytännössä veropohjan muutoksia.

Hän muistuttaa, että ilmastopolitiikka vaatii siirtymäajan, jossa uudet teknologiat korvaavat vanhoja saastuttavia.

Siirtymäajan kuluessa tarvitaan tuki- ja kompensaatioelementtejä.

– Niillä yritetään toisaalta tukea niitä joille teknologiset muutokset aiheuttavat epäsuotuisia vaikutuksia ja toisaalta edesautttaa teknologista muutosta. Muutos luo uutta kasvua ja verotuloja.

Siihen, kuinka iso riski lyhyellä aikavälillä on sille, että veropohjat sulavat alta, Spolander ei osaa ottaa kantaa. Vaikkapa autokannan sähköistymisen nopeutta on vaikea tarkkaan ennustaa.

Verottaminen on vaikea laji ja vielä vaikeampaa on viedä verotuksen muutoksia poliittisesti läpi.

Antti Rinteen mukaan on selvää, että haittaverojen merkitys kasvaa. Kun toinen haittavero häviää, toinen tulee tilalle. Haittaveroja ovat muun muassa tupakka-, alkoholi- ja polttoaineverot.

– Pääomatulot pitää käydä läpi kansainvälisesti, mutta jatkossa myös Suomessa sillä mielellä, mikä niiden rooli tulee olemaan hyvinvoinnin ja turvaverkkojen rahoituksessa, Rinne sanoi niin ikään Helsingin Sanomissa.

Spolander muistuttaa, että kaikki verotus vaikuttaa yritysten ja kotitalouksien valintoihin.

– Jos korvaat vanhoja veroja uusilla, toki ne vaikuttavat sitten taas toisiin valintoihin. Jos ajatellaan, mitä muita verolähteitä meillä on kuin valmisteverot, niin tokihan meillä on kulutuksen, pääomien ja niiden tuoton ja työn verottaminen. Kaikkiin näihin liittyy ongelmia.

– Työn verotuksen kiristäminen ei ole tulevaisuuden talouden kasvun, tuottavuuden ja henkisen pääoman kumuloitumisen kannalta hyvä asia eikä myöskään työllisyyden kannalta. Yritysverotuksen kiristäminen ei ole investointien, yritysten sijoittumisen ja yritystoiminnan laajentamisen kannalta hyvä asia. Siihen tulevat kansainväliset rajoitteet ja verokilpailu vastaan. Vaikeita ovat valinnat, joita varmaan joudutaan tekemään.

Verotuksesta keskusteltaessa tietystä kulmasta vastakkain menevät ilmastonmuutoksen torjunta ja hyvinvointivaltion rahoituspohja, kaksi tärkeää asiaa. Tosin voi tietysti nähdä niinkin, että mikäli ilmastonmuutoksen torjunnassa ei onnistuta, lopulta koko hyvinvointivaltion edellytykset katoavat.

– Minä en näe, että se että  torjumalla ilmastonmuutoksen, lopullisesti romuttaisimme hyvinvointivaltion. Pikemminkin päinvastoin. En olisi ihan näin dramaattinen, mutta onhan teknologinen murros iso haaste, Spolander pohdiskelee.

– Toki tätä täytyy seurata tarkkaan ja yrittää miettiä, mitä sitten tehdään, jos veropohjat tosiaan sulavat alta. Korotetaanko verotusta, karsitaanko tulonsiirtoja ja julkista kulutusta vai yritetäänkö esimerkiksi tehostaa julkista palveluntuotantoa.