Kolumnit
8.8.2016 11:00 ・ Päivitetty: 8.8.2016 09:58
Rio 2016: Toimittajalegenda antaa palaa: “Tärkeintä on osanotto — Suomi noudattaa tätä kirjaimellisesti”
Kaikkien aikojen avajaiset. Tuttu fraasi. Kun on kokenut 18 kertaa olympiakisojen avajaiset paikan päällä ja muutaman muun televisiosta, niin on vaikea yhtyä väitteeseen, että viimeisimmät kisa- avajaiset ovat aina ”kautta aikojen parhaat”.
Niin tai näin, mutta köyhä Brasilia loi kalliit avajaiset Ei ihme, että kansa purnaa kaduilla. Sitten vielä yltäkylläiset urheiluareenat, joiden kisojen jälkeinen käyttö ei ole enää olympialuokkaa.
Paljolti tyhjän pantteina tai purkutuomittuja. Sekin maksaa maltaita.
Urheilu on kallista, mutta silti hintansa väärtti. Urheilu rakentaa sopua, rauhaa ja toveruutta ihmisten kesken. Tosin tänä päivänä pienin varauksin.
Kansainvälinen olympiakomitea, KOK, on sählännyt, soutanut ja huovannut päätöksissään. Dopingtuomiot ovat jakaneet urheilijoita eri kasteihin. Valitettavaa, että myös suomalaisia päättäjiä on ollut edesauttamassa pelin jakopolitiikkaa. Puhtaita urheilijoita suljetaan kisoista, kun taas toisaalta dopingtuomittuja kelpuutetaan mukaan.
Hyvältä ei kuulosta sekään, että sprinttiuimarimme lehtitietojen mukaan paheksuu KOK:n soutamis-
ja huopaamispäätöstä sallia hänen pahan kilpakumppaninsa osallistua o-kisoihin.
Missä urheilun “fair play”?
Rion kisat ovat tynkäluokkaa. Tosin ei ensimmäistä kertaa. Silti olympiakisojen vyyhdin tulee jatkua. Urheilu on ikuista.
Entisestä olympiaurheilun suurvallasta on tullut kääpiö.
Nykyolympialaisten isä, ranskalainen paroni Pierre de Coubertin julisti 120 vuotta sitten olympiakisojen tärkeimmän merkityksen olevan osanotto eikä voittaminen.
Tätä julistusta Suomi noudattaa kirjaimellisesti. Entisestä olympiaurheilun suurvallasta on tullut kääpiö. Riossa on 54 suomalaisurheilijaa 16:ssa lajissa. Lajeja on kaikkiaan 28 ja niissä jaetaan yli 300 mitalia.
Arvelin jo ennen kisojen alkua, että on hieno asia jos Suomeen tulee edes yksi mitali. Kisojen avajaispäivät ovat vahvistaneet veikkausta.
Mutta hyvä näin. Suomi vaalii olympiakisojen perimmäistä aatetta. Tosin fanit Suomessa eivät ole ihan tyytyväisiä nykytilaan. Urheilumme kaipaa vallankumousta. Ennenkaikkea sen johtamisessa.
Risto Nieminen ja Mika Kojonkoski saavat selitellä kosolti.
KOK:ssa Peter Tallberg teki pitkän päivätyön ansiokkaasti. Kun häntä ei enää ole, niin tilalle on valittu urheilun ja politiikan läpikotaisin tunteva Sari Essayah. Hyvä valinta.
Vaikka urheilulla onkin sovun ja rauhan siivet, niin sen työtä vaikeuttavat monet tahot. Riossakin tarvitaan 85 000 turvahenkilöä suojelemaan kisojen kulkua. Maailmassa on paljon toimettomuutta, työttömyyttä, turhautuneisuutta, epäoikeudenmukaisuutta, kateutta, vihaa ja muuta henkistä sairautta.
Se aiheuttaa sekasortoa ja väkivaltaa jopa olympianäyttämöillä. Näille voimille ei tule antaa periksi vaan urheilu olkoon liennyttäjä.
Avajaisista jäi sykähdyttävästi mieleen kannanotto pakolaisten puolesta.
Rion kisat ovat vauhdissaan. Vaikkeivät suomalaiset menesty areenoilla niin maailman valioiden keskeisiä kamppailuja on kiinnostavaa seurata. Olympialiike on paitsi urheilua niin myös ihmisläheistä elämää.
Avajaisista jäi sykähdyttävästi mieleen kannanotto pakolaisten puolesta. Heidän maailmanlaajuinen huomioon ottaminen sallii näillekin ihmisille väylän kuulua edes jollain tavoin ihmisenä olemiseen riippumatta heidän tylyistä kohtaloistaan.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.