Nainen jakkupuvussa kävelee ripein askelin, sohii ristinmerkin ja jatkaa määrätietoisesti matkaansa. Syksyinen aamuaurinko paistaa kuusikaistaiselle Bulevardul Nicolae Bălcesculle. Ruuhkautuneet autojonot etenevät nykivin liikkein. Kahden miljoonan asukkaan Bukarest on moderni suurkaupunki – itäeurooppalaisilla mausteilla höystettynä.

Olen politiikan toimittajien yhdistyksen matkalla Romaniassa tapaamassa poliitikkoja ja tutkijoita sekä tutustumassa täkäläiseen elämänmenoon.

Nopeasti paljastuu, että ortodoksisella kirkolla on suuri merkitys, samaan tapaan kuin katolisella kirkolla Puolassa. Romanian ortodoksinen kirkko ei kuulu Moskovan patriarkaattiin, joten se ei kuitenkaan ole poliittisesti ryvettyneen Venäjän ortodoksisen kirkon vaikutuspiirissä.

Kirkon vanhoillisen valtavirran vaikutus heijastuu politiikkaan. Puolueet ovat läntisiä sisarpuolueita konservatiivisempia. Pääministeri Ilie Bolojan edustaa Kansallista liberaalipuoluetta PNL:ää. Nimestään huolimatta puolue ei ole arvoiltaan järin liberaali, vaan melko taantumuksellinen seksuaalivähemmistöjä ja muita vähemmistöjä kohtaan. Samoin on sosiaalidemokraattisen PSD-puolueen laita, se on läntisiin eurodemareihin verrattuna arvoiltaan konservatiivinen.

Katedraalista on tullut keskustelunaihe ja propagandan väline. Kyse ei ole pelkästä uskonnollisesta hankkeesta.

– Katedraali rahoitettiin pääosin julkisilla varoilla. Noin 270 miljoonan euron kustannuksilla se on yksi Romanian viime vuosikymmenten kalleimmista rakennushankkeista. Julkisten varojen mittava käyttö on herättänyt keskustelua nyt, kun maa kamppailee talousvaikeuksien kanssa ja sillä on Euroopan unionin korkein inflaatio, The Center for Independent Journalismin -järjestön johtaja Cristina Lupu sanoo.

– Se herättää kysymyksiä poliitikkojen prioriteeteista – miksi rahaa löytyy kate­draaliin, mutta ei sosiaalipalveluihin.

Hankkeen ympärille on rakennettu myös salaliittoteorioita.

– Yksi suosituista tarinoista on, että EU ei halua sallia katedraalia, koska se muka haluaa tukahduttaa ortodoksisen uskonnon. Kaikki voidaan kääntää poliittiseksi narratiiviksi, jopa kirkon rakentaminen.

Lupun edustama romanialainen kansalaisjärjestö on perustettu vuonna 1994. Sen tavoitteena on edistää riippumatonta ja vastuullista journalismia. Lupun mukaan Romanian median tarina ei ole onnellinen.

Ensisilmäyksellä mediakenttä näyttää monipuoliselta: kymmeniä televisiokanavia, satoja sivustoja ja ympärivuorokautisia uutiskanavia. Median riippumattomuus on kuitenkin heikko, ja suuri osa julkisen edun mukaisesta journalismista tehdään pienissä, itsenäisissä toimituksissa, ei valtavirtamediassa.

– Parlamenttipuolueet saavat vuosittain huomattavia tukia, joista merkittävä osa päätyy mediaostoihin, mutta sopimuksia ei julkaista. Asiaa tutkivien juttujen mukaan puolueet ostavat medioilta toimituksellista sisältöä.

Median vapautta kaventaa myös liiketoimintamallin muutos. Klikkijournalismin logiikka ohjaa mediasisällöt kuohuttaviin ja lyhytikäisiin aiheisiin, mutta kriittinen journalismi jää vaille tukea.
Romanialla on kuitenkin vahva julkisuuslainsäädäntö – paperilla.

– Meillä on todella hyvä laki. Viranomaisten pitää vastata tiedusteluihin viimeistään muutaman päivän kuluessa, järjestää säännöllisiä lehdistötilaisuuksia ja kohdella toimittajia yhdenvertaisesti, Lupu sanoo.

Ongelma ei ole säädöksissä vaan niiden noudattamisessa. Poliitikoille ei seuraa laista lipsumisesta sanktioita tai poliittisen uskottavuuden menettämistä.

Lupun mukaan median tilanne paranee vain, jos julkisen rahan käytöstä tulee täysin läpinäkyvää ja puolueiden mediakulut avataan sopimuksineen kaikkien nähtäville.

Lisäksi viranomaiset on velvoitettava vastaamaan tiedusteluihin ja noudattamaan avoimuuslakeja sanktioiden uhalla. Lopulta ratkaisevaa on riippumattomien ja tutkivien medioiden tukeminen, jotta ne eivät olisi taloudellisesti tai poliittisesti sidoksissa vallanpitäjiin.

Riippumattoman median heikko asema antaa ilmatilaa some-manipulaatiolle. Romanian viime vuoden presidentinvaalit päättyivät kaaokseen, kun tulokset jouduttiin mitätöimään epäselvyyksien vuoksi. Vaalien ensimmäisellä kierroksella äärioikeistolainen Călin Georgescu nousi voittajaksi. Epäilyt Venäjän vaikuttamisoperaatioista alkoivat kasvaa, kun selitystä suosion räjähdysmäiselle kasvulle ei löytynyt perinteisestä kampanjoinnista.

Vaalitulos mitätöitiin vakavien epäselvyyksien vuoksi, mikä synnytti kuukausia kestäneen poliittisen sekasorron. Uusissa vaaleissa tämän vuoden toukokuussa presidentiksi valittiin Bukarestin EU-myönteinen pormestari Nicușor Dan.

Venäjä hyödyntää erityisesti sosiaalista mediaa, kuten TikTokia ja Telegramia. Valtavirtaan ei iske Venäjä-mielinen propaganda, mutta venettä voi keikuttaa monin muin tavoin.

Yksi some-kanavien kautta syötetty narratiivi on, että romanialaiset näkisivät itsensä Euroopan unionin periferiana tai toisen luokan valtiona, minkä tarkoitus on murentaa EU:n yhtenäisyyttä.

Oma mielenkiintoinen ilmiönsä on se, että Romanian populistit ovat alkaneet romantisoida Ceaușescun aikaa. Nostalgia on populismin polttoaine kaikkialla maailmassa.

Romaniassa tulo- ja varallisuuserot ovat suuret. Bukarest on vauras, mutta maaseudulla elää vielä paljon köyhiä ja kouluttamattomia ihmisiä, jotka voivat vaikuttua Ceaușescu-nostalgiasta.

Suurlähettiläs Leena Liukkosen mukaan Romanian ja Suomen välillä on yllättävän paljon yhteistä, kuten budjetin alijäämä ja Naton itäinen sivusta. Keskustelu kääntyy nopeasti turvallisuuspolitiikkaan.

– Romania ei todellakaan ole kovin Venäjä-mielinen maa. Siihen vaikuttaa historiallinen muisti, samoin kuin Suomessa. Viime syksynä tapasin Romanian puolustusvoimien komentajan, joka muistutti, että Venäjä on hyökännyt 11 kertaa Romaniaan historian aikana. Tällä on vaikutus nykyiseen suhtautumiseen, Liukkonen sanoo.

– Kaikissa turvallisuusstrategioissa Venäjä on määritelty Romanian ykkös­uhaksi.

Romanialaiset seuraavat tiiviisti Venäjän aikeita Moldovan suhteen.

Naapurimaa Moldova on romanialle erityisen läheinen, koska mailla on yhteinen kieli, romania. Romanian ja Moldovan erona on se, että Romania kuuluu EU:hun ja Natoon, Moldova ei kumpaankaan. Jos Venäjä onnistuisi miehittämään Ukrainassa Odessan, se olisi kivenheiton päässä Moldovasta – todennäköisin seuraava kohde Venäjän laajentumispyrkimyksissä.

Suomen ja Romanian välillä vallitsee vahva yhteisymmärrys siitä, että Venäjä on maiden yhteinen uhka ja niiden on toimittava yhdessä.

– Kun Suomi halusi liittyä Natoon, Romanian parlamentti tuli kesätauolta äänestämään. Kansanedustajat olivat lomilla muualla, ja heidät haalittiin kasaan äänestämään Suomen ja Ruotsin jäsenyyden puolesta. Kovasti toivottivat meidät tervetulleiksi liittokuntaan. On ikävää, että Suomella ei ole sotilasasiamiestä täällä, Liukkonen sanoo.

Sotilasasiamies on siis lähetystössä työskentelevä upseeri, joka pitää yhteyttä paikallisiin asevoimiin ja osallistuu lähetystössä tapahtuvaan asemamaata koskevien turvallisuuskysymysten seurantaan.

Liukkonen ei ole törmännyt Nato-kritiikkiin Romaniassa. Maa haki liittouman jäsenyyttä heti, kun se oli mahdollista.

Suomen ja Romanian yhteinen tavoite on nyt Liukkosen mukaan se, että maiden on yhdessä saatava muut Nato-maat, jotka ovat kauempana itärajasta, ymmärtämään, että Venäjän uhka koskee koko liittokuntaa ja EU:ta.

Saavumme ratikalla ydinkeskustan ulkopuolelle rauhalliselle asuinalueelle. Kahden autokorjaamon välissä on paikallisia kulinaristisia erikoisuuksia tarjoileva ravintola Casa Baniica. En ymmärrä romaniankielisestä ruokalistasta mitään, joten otan sitä, mitä muutkin. Paljastuu, että kermaisessa ciorba de burta -keitossa on naudan mahalaukun eli pötsin suikaleita. Joillakin keitto jää syömättä, itse herkuttelen puoleenväliin.

Jos lounas oli suomalaiselle erikoista, niin seuraava kohteemme lyö täysin ällikällä. Saavumme Romanian parlamenttitalolle, jonka alun perin piti olla Ceaușescun palatsi.

Hirmuhallitsija käynnisti palatsin eli ”Kansan talon” rakentamisen vuonna 1984. Megalomaanisen projektin tuloksena oli maailman painavin rakennus, jossa on 1 100 huonetta. Rakennuksen 480 kattokruunuun on käytetty 3 500 tonnia kristallia. Diktaattori oli innokkaasti mukana suunnittelutöissä, mutta rakentaminen oli vielä kesken joulukuussa 1989, kun hänet syöstiin vallasta ja teloitettiin. Romanian parlamentti muutti rakennukseen 1994, jolloin Kansan talosta tuli Parlamenttitalo.

Kaikki on järjettömän suurta, hieman kummitusmaista ja irvokasta mutta vaikuttavaa. Palatsi on rakennettu 1980- ja 90-luvuilla, mutta tyylilaji viittaa satojen vuosien taakse. ”Ceaușescun barokki” yhdistää barokin pompöösin loiston sosialistiseen monumentalismiin, mutta barokin taiteellinen keveys loistaa poissaolollaan.

Pikkubussi suuntaa Bukarestista pohjoiseen. Suurkaupunki jää taakse, tienvierillä on pitkään peltoja, kunnes maa alkaa kohoilla vuoriksi. Saavumme Romanian viininviljelyalueille, jotka sijaitsevat Karpaattien vuoriston eteläpuolella. Rinteillä kasvaa siisteissä riveissä kulkevia viiniköynöksiä.

Urlațin pikkukaupungin lähistöllä on 1000 de Chipurin viinitila. Suuressa tuotantohallissa seisoo useissa riveissä kiiltäviä ruostumattomasta teräksestä valmistettuja käymistankkeja. Tilan omistaja Ştefan Ionescu tarttuu polven korkeudella olevaan hanaan ja laskee jalalliseen lasiin viiniä suoraan terästankista. Romaniaa pidetään hyvänä viinimaana, mutta sen maine on jäänyt perinteisempien maiden varjoon. Maistelukierroksen jälkeen siirrymme illalliselle viinitilan huvilaan.

Kysyn Ionesculta, miten hän suhtautuu Ceaușescun ajan nostalgisointiin. Hänen mielestään se on järjetöntä ja selittyy ainoastaan sillä, että menneisyyden ongelmat voivat unohtua, jos joku kokee nykyhetkessä paljon ongelmia.

Kun Ceaușescu syöstiin vallasta joulukuussa 1989, Ionescu oli 14-vuotias ja asui tuolloin Bukarestissa. Hänen isänsä pelkäsi väkivaltaa, ja hän vei poikansa Ştefanin sekä tämän sisaret pois kaupungista. Tehtaassa työskentelevän isän pelko ei ollut tuulesta temmattu. Vallankumouspäivinä oli todellinen uhka läsnä, ja yhtenä päivänä luoti oli mennyt aivan hänen vierestään.

Ionescu muistelee, että Ceaușescun kukistamishetken jälkeen sekasorto jatkui vielä pitkään. Vallankumouksen jälkeiset vuodet olivat epätietoisuuden ja taloudellisen epävarmuuden aikaa. Kysymys kuului, kääntyykö maa itään vai länteen. Romania löysi lopulta tiensä kohti Eurooppaa, mutta se ei tapahtunut ilman sisäistä kamppailua, jonka haavat tuntuvat vielä nykypäivänä.