Tällä hetkellä kokoomus, SDP ja perussuomalaiset kisaavat gallupien perusteella voitosta varsin tasapäisesti. Näillä kolmella puolueella on vielä realistiset mahdollisuudet voittaa vaalit.

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikon on varsin yleisesti arvioitu onnistuneen puolueitten vaalikeskusteluissa erinomaisesti. Viimeisimmän HS-gallupin mukaan puolueen kannatus onkin noussut ja on nyt 10,7 prosenttia.

Entinen pääministeri, puhemies ja keskustan kansanedustaja Matti Vanhanen näkee, että keskustan kannatuksen nousulla voisi olla kaksikin eri vaikutusta. Ensinnä se voi vaikuttaa siihen, mikä kolmesta kärkipuolueesta voittaa vaalit.

– Joidenkin arvioiden mukaan keskustan epävarmat muodostavat niin suuret joukon, että heidän päätöksellään lähteä äänestämään me olisimme hyvin 13 prosentissa. Se suhteessa alentaa jokaisen kolmen osuutta. Sitten on vaalipiirikohtaista tarkastelua, missä se vaikuttaa kuinkakin paljon, Vanhanen pohtii.

KESKUSTA on kannatusalhostaan huolimatta käynnissä olevien eduskuntavaalien kuninkaantekijä, uskoo myös politiikan tutkija, entinen keskustan puoluesihteeri Pekka Perttula.

Perttula muistuttaa, että suurimman puolueen aseman on 2000-luvulla ratkaissut useita kertoja 8-15 prosentin kannatuslukemissa ollut keskisuuri puolue, joka on verottanut kärkipuolueiden kannatusta.

– Perussuomalaiset vaikutti monta kertaa siihen, mikä puolue oli suurin. Välillä ne ottivat ääniä SDP:ltä, välillä keskustalta ja välillä kokoomukselta.

– Nyt on ihan sama tilanne keskustan kohdalla. Keskusta on pitkälti se puolue, joka ratkaisee, mikä on tämän maan suurin puolue näissä vaaleissa, Perttula sanoo.

Perttulan mukaan kannatuksen nousu enteilisi sitä, että keskusta vie maakunnissa ääniä perussuomalaisilta.

– Keskusta ei varmaan nosta omia kannatuslukujaan ratkaisevasti, mutta vie marginaaleja. Ja silloin nämä viimeiset paikat voivatkin mennä toisella tavalla. Eivät siis perussuomalaisille, vaan joillekin muille ryhmille.

PERTTULA muistuttaa, etteivät kannatusluvut muutu suoraviivaisesti kansanedustajapaikoiksi.

– Joskus 0,2 prosenttiyksikön nousu voi tuoda monta lisäpaikkaa ja joskus voi olla, ettei kahden prosenttiyksikön nousu tuo yhtään mitään.

Edellisissä eduskuntavaaleissa vuonna 2019 keskusta teki historiallisen huonon tuloksen ja sai 13,8 prosenttia äänistä. Perttulan mukaan tulos voi olla tällä kertaa jonkin verran huonompi, mutta kansanedustajien määrä saattaa silti säilyä kohtuullisena.

– Jos pitäisi veikata, niin sanoisin, että liikutaan 22-25 edustajan tuntumassa. Se on aina pois joltakin muulta.

Tällä hetkellä keskustalla on 31 kansanedustajaa.

Keskustan vaalitulokseen vaikuttaa Perttulan summauksen mukaan yhtäältä se, saako se aktivoitua passiivista kannatustaan ja toisaalta miten äänet siirtyvät kokoomuksen, perussuomalaisten ja keskustan välillä.

PAITSI kärkipuolueiden järjestykseen, keskustan vaalitulos voi Matti Vanhasen mukaan vaikuttaa myös puolueen hallitushaluihin.

– Täytyy tulla verraten hyvä tulos, jotta keskusta olisi hallituskykyinen ja -haluinen.

Vanhanen ei lähde leikkimään prosenteilla ja arvioimaan, kuinka paljon kannatusta pitää olla, jotta hallitusta voisi tarvittaessa harkita.

– Se on puolueväen tehtävä arvioida se. Paljon riippuu vaali-illan tunnelmasta, minkälaiseksi se muodostuu. On selvä, että jos ollaan kymmenessä prosentissa, en usko, että keskustaa kannattaa kovin paljon kosiskella neuvotteluihin.

Puolueväellä Vanhanen viittaa huomattavasti laajempaan joukkoon kuin puoluehallitus, eduskuntaryhmä tai puoluevaltuusto.

Uskotteko, että kenttä vielä näiden kahden hallituskauden jälkeen olisi valmis menemään, sanotaan 13-15 prosentin kannatuksella, hallitukseen?

– 13-15 prosentin kannatuksella, se riippuu sitten jo aika paljon muista puolueista. En lähde edes arvioimaan, mitä se vaikuttaa. Jos tulisi vaalivoitto, kyllä tietysti aivan eri suhtautuminen asiaan on kuin jos tulee vaalitappio. On selvä, että kahden aika kovan vaalikauden jälkeen on paljon myös toiveita lepovuorosta, vastuullisesta lepovuorosta, jossa pääsee haastamaan oppositiosta hallitukseen nousevia.

Olisiko vaalivoitto se, että löisi edellisen vaalin tuloksen 13,8 prosenttia?

– Sitä ei voi välttämättä tuolla tavalla määritellä. Aika lailla vaali-iltana muodostuu tunnelma siitä, että onnistuttiinko vaalityössä, miten vaalit menivät. Sitä pitää jokaisen tulkita.

Tarkoittaisiko hallitukseen meno eräällä tavalla sen myöntämistä, että te olisitte keskisuuri puolue eikä keskusta enää haluaisi lähteä oppositioon koettamaan isoksi puolueeksi nousemista?

– Tätä juuri varmaan se harkinta tulisi koskemaan. Ei meillä ole pienintäkään tarvetta tyytyä pidemmäksi aikaa keskisuureksi puolueeksi, vaan kyllä meidän tavoitteemme on vaikuttaa maksimaalisella tavalla äänestäjiemme puolesta. Silloin pitää tietysti harkita, mikä se strategia on ja pysähtyä miettimään pidemmäksi aikaa. Viime kerrasta on jälkeenpäin tullut aika paljon kritiikkiä, että ei käytetty aikaa pohdintaan laajemmin. Luulen, että nyt varmastikin halutaan kaikissa tilanteissa käyttää aikaa pohdintaan.

Keskusta vaikutti julkisuuteen päin pitkään hyvinkin oppositiohaluiselta, mutta vaalien loppumetreillä on alettu viestiä ulospäin myös mahdollisuudesta harkita jälleen hallitusvastuutakin, mikä on eittämättä fiksu strategia äänestäjiä tavoiteltaessa.

Hallitusneuvotteluistakin saattaa jälleen tulla niin vaikeat, että keskustaan ainakin vedotaan rajusti, jotta se lähtisi johonkin pohjaan mukaan. Vanhanen pitää tätä jopa todennäköisenä ja puhuu tässä yhteydessä “neljä vuotta keskustalle koko ajan irvailleista puolueista”.

– Saattaa hyvin olla, että vaali-illan jälkeen ääni kellossa muuttuu.

Keskusta viestii ja pitää siis hallitushaavetta yllä.

– Totta kai sitä pidetään yllä. Kaikki tietävät sen. Keskusta on ollut 55 kertaa Suomen hallituksissa, selvästi enemmän kuin mikään muu puolue. Kyllä me osaamme vastuuta ottaa. Mutta joskus pitää keskittyä myös siihen, että onko meillä jatkossa voimaa, sellaista kannatusta, jolla vaikutetaan maan kehitykseen. Tämä on sillä tavalla ristiriitainen tulkinta, että moni haluaa käydä lepovuorokeskustelua jo nyt, toiset painottavat enemmän tarvetta pyrkiä hallitukseen.

Vaikka Vanhanen ei enää tavoittele jatkokautta eduskunnassa, hän kertoo kulkeneensa vaalitilaisuuksissa. Niissä perushenki on hänen mukaansa se, että keskustassa haetaan tulosta, että sen pohjalta olisi mahdollisuus osallistua hallitusvallan käyttöön.

Oletteko samaa mieltä kuin puheenjohtajanne, että nykyisellä hallituspohjalla ei voi jatkaa?

– Minulla ei ole roolia vaalien jälkeen enää. En ole missään päätöksentekoeliitissä, mutta en ole myöskään protestoinut puheenjohtajan lausuntoa vastaan millään tavalla, Vanhanen vastaa.

Onko porvarihallitus tällä hetkellä se, johon keskusta lähtisi mieluiten mukaan?

– Ei välttämättä. Ei välttämättä ollenkaan. Kyllä me olemme aina korostaneet sitä, että pitäisi yhteistyötä pystyä rakentamaan varsinkin vaikeissa tilanteissa eli rajojen ylitse. Meillä eivät myöskään edellisestä niin sanotusta porvarihallituksesta (Sipilän hallitus) jääneet kauhean hyvät muistot kannatuksen mielessä.

Vanhanen sanoo, ettei ole vaalitilaisuuksissa törmännyt kertaakaan keskusteluun, minkälaista hallituspohjaa toivottaisiin. Sen sijaan siitä tulee hänen mukaansa palautetta, että nykyiseen identtiseen viiden puolueen hallitukseen ”ei ole todellakaan kaipuuta”. Muiden yhteistyökuvioiden osalta Vanhanen ei ole havainnut erityisiä suosikkeja.

ANNIKA Saarikko on pyrkinyt esiintymään vaalitenteissä yhdistävänä ja rakentavana poliittisena voimana. Julkinen kuva Marinin hallituksen loppukaudelta on kuitenkin ollut se, että keskusta on näyttäytynyt melkoisena riitelijänä.

Vanhanen luonnollisesti uskoo, että keskustan kentällä Saarikon viesti puree.

– Historiallinen näyttö on se, että me olemme kyenneet toimimaan sekä vasemmalle että oikealle tilanteen mukaan. Näissä kiistoissa, joita hallituksessa loppusuoralla oli, oli keskustan osalla ihan aihetta kiistellä. Milloin pääministeri vei äänestyksellä hallituksen kantoja läpi, vaikka tiedettiin, ettei yksimielisyyttä ole ja milloin taas meillä oli protestoitavaa sisältöä kohtaan.

Eikö siinä ollut myös vähän tilanne, että (keskustan) yksittäiset kansanedustajat ajoivat johdon ja ryhmäjohdon yli tietyissä asioissa?

– Kyllä meillä edustajilla on vahva asema. En minä oikein usko…minusta meillä hyvin paljon nojataan ja luotetaan myös valiokunnissa toimiviin, valiokuntaryhmään. He kuuntelevat asiantuntijat ja joskus saattaa hallituksen esityksen jälkeenkin ilmaantua uutta. Minä sanoisin, että tässä oli vähän muna-kana-syndrooma, kumpi tulee ensin: Meillä syntyi tunnelma hallituksen sisäisestä työstä, että meitä ei juuri kuunnella ja ajetaan ylitse. Siitä tuli varmaan myös vastareaktiota, että toimittiin eri tilanteissa niin kuin toimittiin, Vanhanen sanoo.

PEKKA Perttula ei kovin helposti näe keskustaa hallituspuolueena vaalien jälkeen.

– Oli kannatus sitten korkeampi tai matalampi kuin viime vaaleissa, niin kyllähän keskustalla on aikamoisen pysähtymisen paikka. Politiikka on muutakin kuin hallituksessa olemista ja tällä hetkellä keskustan pitää etsiä itsensä ja paikkansa uudelleen osana suomalaista puoluekenttää.

Kevään vaaleissa korostunut oikeiston ja vasemmiston vastakkainasettelu on keskustalle vaikea.

– Muistan hyvin 2006-2007 vaalit. Kaikki puolueet haikailivat silloin poliittiseen keskustaan. Jutta Urpilaisen SDP ilmoitti olevansa vasemmistokeskustalainen ja Kataisen kokoomus oikeistokeskustalainen

– Poliittiseen keskustaan oli halua ja hinkua. Nyt siellä on oikeisto ja vasemmisto. Keskustalle pitää raivata uudelleen tila ja samalla uudelle sukupolvelle hahmottaa, mikä keskusta on ja miksi se on tarpeellinen. Se on kova työ.

Perttula tuntuu pitävän vuoden 2019 hallitusratkaisua keskustan virheenä. Taustalla oli pääministerikausi ja selkeästi hävityt vaalit.

– Eduskuntavaalien perusteesin pitää olla, että jos on mahdollista, niin hallituksen muodostavat voittaneet puolueet. Kansa on näyttänyt vaalit hävinneille puolueille paikan ja se paikka on silloin oppositiossa.

Miltä tilanne vaikuttaa keskustan kannalta nyt?

– Sanoisin niin, että kun puolue sen vaalituloksen katsoo, niin kyllä se henkinen valmistautuminen on paljon enemmän kallellaan oppositioon menemiseen kuin hallitukseen lähtemiseen. Mutta se riippuu tuloksesta.

– Normaalisti ajatellaan, että jos tulos on korkeampi kuin edellisissä vaaleissa, niin se on myös mandaatti jatkaa niillä paikoilla, joissa ollaan oltu.

PERTTULA kertoo seuraavansa vaaleja lehtien välityksellä. Television vaalitenttejä hän ei ole kestänyt katsoa vuosiin.

– En pidä siitä tavasta keskustella. Sosiaalisen median ja politiikan tapa yleensäkin puhua asioista, en jaksa seurata sitä. Kuulun sukupolveen, joka tykkää lukea rauhassa paperilehteä.

Uutisten perusteella keskusta vaikuttaisi Perttulan mukaan parantaneen juoksuaan.

– Kun olen soitellut vanhoille kavereilleni eri puolille, niin siinäkin on kaksi todellisuutta. On maakuntien todellisuus ja sitten Uudenmaan ja Helsingin todellisuus.

Keskusta on maakunnissa huomattavasti pääkaupunkiseutua näkyvämpi puolue. Perttulan arvion mukaan kampanjan piristymiseen on vaikuttanut myös useiden vanhojen edustajien luopuminen.

– Se aiheuttaa sen, että vaalipiireissä on enemmän ulospäin suuntautunutta kampanjaa. Arvioni on, että se näkyy tässä kampanjoinnissa tiettynä positiivisuutena.

VIIMEISET viikot sinetöivät vaalituloksen.

– Voisin kuvitella, että maakunnissa on äänestäjiä, jotka miettivät äänestävätkö keskustaa vai ovatko passiivisia. Ehkä he vertailevat keskustaa ja perussuomalaisia tai keskustaa ja kokoomusta. Siihen vaikuttaa hyvin pitkälle viime hetken kampanjointi ja televisiokeskustelut.

– Jos kannatus alkaa nyt kymmenellä, niin kyllä se siitä prosenttiyksikön pari voi nousta. Ja ihan huippuonnistumisessa jopa samoille kantimille missä oltiin 2019.

– Jos tämä vaalikausi on ollut haastava, niin seuraava ei tule olemaan yhtään helpompi. Se on ulkopoliittisesti, talouspoliittisesti, sosiaalipoliittisesti haastava ihan kun puhutaan hallitustason päätöksenteosta. Mutta kun politiikka ei ole pelkästään sitä mitä tapahtuu eduskunnassa, vaan aika paljon sitä mitä tapahtuu ihmisten mielissä ja tunteissa, niin se on hirvittävän haastava vaalikausi.

Perttula pohtii, ettei tiedä, ottaako liian moni politiikan viihteenä ja reagoi hetkellisten tunnelmien jälkeen.

– Asiat ovat niin vakavia, että toivoisin aika vahvaa harkintaa ja myös sen tyyppisten henkilöiden ja puolueiden valintaa, jotka kykenevät ottamaan vastuuta ja kantamaan sitä.

HALLITUKSEN muodostamisen mahdollista vaikeutta kuvastanee myös hyvin Perttulan yllättävä pohdinta. Hän nimittäin sanoo kaivanneensa aikoja, jolloin tasavallan presidentti nimitti hallituksen muodostajan. Kyse on ajasta ennen vuonna 2000 voimaan tullutta perustuslain uudistusta, joka kavensi presidentin valtaoikeuksia.

– Presidentti katsoi tilanteen ja arvioi mikä on mahdollista ja mikä ei ja toisaalta antaessaan hallituksenmuodostamistehtävän tuli samalla esille se, että on annettu mahdollisuus rakentaa hallitusta. Tarkoitan sitä, että tilanne on tällä hetkellä se kuin on ja on muotoutunut käytäntö, että suurimman eduskuntaryhmän edustaja ryhtyy muodostamaan hallitusta. En pidä sitä hyvänä. Se on yleensä toiminut mutta ei aina. Joskus paremmin toimiva hallitus olisi voitu saada aikaiseksi sillä, että se ei mene välttämättä suurimmalle puolueelle.

– Kyllähän tässä on sellainen kommervenkkinen tilanne, että jos lähdetään enemmistöhallitusta muodostamaan, niin kenelle pääministerin paikka tulee ja millä kombinaatiolla siellä ollaan mukana. Miten se vaikuttaa keskustaan?