”Sähköautoilu on maailmalla voittava teknologia” – Hallitus satsaa vanhoihin rattaisiin

Kuva: Kuvankäsitely: Arja Jokiaho

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) mukaan ministeriön tavoitteena on saada Suomen liikenteeseen vähintään 250 000 sähköautoa vuoteen 2030 mennessä. Luku on suuri, ja ilman valtion merkittävää panosta siihen tuskin päästään.

Kevään puoliväliriihessä hallitus päätti sadan miljoonan euron lisärahoituksesta vähäpäästöisen liikenteen kehittämiseen.

– Parlamentaarisen työryhmän työ on vielä kesken. Elokuussa julkaistaan väliraportti, jossa linjataan ehdotuksia päästövähennystoimiksi. Raportissa otetaan kantaa myös tämän kehysrahan jakoon, Berner kertoo.

Sähköautojen yleistymisen esteenä on muun muassa autojen korkea hinta sekä latausinfrastruktuurin puute. Norja on asettanut tavoitteekseen pyrkiä eroon fossiilisilla polttoaineilla toimivien autojen myymisestä vuoteen 2025 mennessä.

Ranska puolestaan ilmoitti kesäkuussa, että se aikoo lopettaa bensiini- ja dieselautojen myynnin vuoteen 2040 mennessä. Myös Saksassa on keskusteltu asiasta.

Bernerin mukaan Suomen hallitus ei ole pohtinut esittävänsä fossiilisilla polttoaineilla toimivien autojen myynnin kieltämistä. Henkilökohtaisena mielipiteenään hän toteaa, että täyskielto on hyvin voimakas toimenpide.

– Pitäisin tavoiteltavana sitä, että suotuisa kehitys saataisiin aikaan muilla keinoin, kuten toimintaympäristön muutoksilla tai mahdollisella taloudellisilla ja toiminnallisilla eduilla, Berner toteaa.

Energia- ja ilmastostrategiassa ei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin.

Myöskään kansanedustaja Timo Harakan (sd.) mielestä Suomelle ei olisi edullista olla erityisen aktiivisesti tekemässä täyskieltoa.

Hän kuitenkin korostaa, että Suomen ainoa mielekäs tavoite on varautua sellaiseen maailmaan, jossa polttomoottoria ei hyväksytä tai sallita. Tämä estäisi biodieselin, etanolin ja biokaasunkin käytön.

– Se ei olisi välttämättä Suomen etujen mukaista, mutta viisas varautuu vaaraan. Energia- ja ilmastostrategiassa ei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin.

Liikenteeseen ja logistiikkaan erikoistunut VTT:n johtava tutkija Pekka Leviäkangas korostaa, että valtiolla on ”äärettömän” suuri rooli pohdittaessa tulevia vaihtoehtoja. Suomella on hänen mukaansa kyky siirtyä sähköautoihin Euroopan mittapuulla nopeasti.

– Kysymys on siitä, kuinka isoja liikkeitä uskalletaan ja halutaan tehdä. Suomen olisi syytä ryhtyä toimeen.

– Mutta onko Suomessa tahtoa ja onko se rationaalista, siitä on varmasti monta mielipidettä. Yhteiskuntana Suomi on kuitenkin joustava, joten voimme toteuttaa monenlaisia asioita, jos vain haluamme.

Looginen idea on se, että nykyinen polttoaineinfrastruktuuri on myös latausverkoston pohja.

Keskustelu sähköautoista sai uusia kierroksia heinäkuussa, kun ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) esitti pakollisia sähköautojen pikalatauspisteitä valtateiden huoltoasemille. Myös sähköautoa itsekin käyttäneen Harakan mukaan latauspisteiden harvuuteen täytyy löytyä ratkaisut.

– Looginen idea on se, että nykyinen polttoaineinfrastruktuuri on myös latausverkoston pohja.

Hän muistuttaa, että sähköautojen kehityksessä tulisi olla tavoitteena teknologia, joka tuo sähköautot aidosti mahdollisimman lähelle polttomoottoriautojen käyttömukavuutta.

– Meitä sähköautoilijoita jurppii se, että ajaessa täytyy käyttää aikaa lataamiseen vaikkapa Helsingin ja Mikkelin välisellä matkalla. Minua naurattaakin se ajatus, että sähköautoilija olisi joku elämäntapaintiaani, jolla ei olisi kiire paikasta toiseen, vaan hänellä olisi aikaa hakea latauksensa kaupunkikeskustoista ostosten, viihtymisen ja kulttuurielämysten lomassa.

Sähköautoilu ei ole ainoa vaihtoehto autoilun hiilijalanjäljen poistamiselle. Ilmastovaikutuksia vähentäisivät tehokkaasti myös biokaasulla toimivat kulkuvälineet. Biokaasun puolesta puhuu etenkin keskusta.

Sähköautoilu on maailmalla voittava teknologia.

Keskustalaisena tunnettu tietokirjailija Juha Kuisma totesi Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla, että ”todellinen tulevaisuuden investointipolku on biokaasussa”.

Harakka on Kuisman kanssa täysin eri linjoilla.

– Se ei ole kiinni siitä, mikä olisi Suomelle sopivin vaihtoehto tai helpointa toteuttaa. Sähköautoilu on maailmalla voittava teknologia, jolloin meidän tehtävämme on miettiä millä tavalla voimme siitä hyötyä sen lisäksi, että se auttaa leikkaamaan liikennepäästöjä, Harakka perustelee.

– Keskustelusta unohtuu usein, että on kaksi eri asiaa. Ensinnä kysymys siitä, mitä käyttövoimaa Suomessa halutaan hyödyntää. Toiseksi se, että mitkä ovat maailman miljardimarkkinoita.

Harakan mukaan Suomen kannattaisi pyrkiä valjastamaan maassa jo oleva sähköautotuotantoon liittyvä osaaminen ja pyrkiä johtavaksi tekijäksi maailmalla tulevina vuosina räjähdysmaisesti kasvavalla alalla.

– Koska sähköautot ovat vielä monille liian kalliita, osana päästövähennysohjelmaa on tuettava moottorien muuntamista biokaasulle. Se ei kuitenkaan ole maailmanlaajuinen ratkaisu.

Myös Leviäkankaan mukaan maailman iso trendi näyttää siirtyvän kohti sähköautoja.

– Kaikki suuret autonvalmistajat ovat panostamassa akku- ja sähköteknologiaan. Biopolttoaine on jäämässä isossa trendissä marginaaliin.

Muutospakko on ymmärretty.

Sähköautoja on tällä hetkellä Suomessa kuitenkin hyvin vähän. Kuluvan vuoden aikana Suomessa myytyjen täyssähköautojen määrä tulee liikkumaan vain joissakin sadoissa. Leviäkangas kuitenkin näkee, että muutospakko on ymmärretty.

– Jotain pitää tehdä, jotta hiilijalanjälkeä voi pienentää myöskin liikkumisessa. Vaihtoehdot ovat kuitenkin auki.

Puhtaampiin vaihtoehtoihin siirryttäessä on tärkeää huomioida myös liikenteestä saatavat käyttövoimaan perustuvat verotulot.

– Verokertymä, joka meille tällä hetkellä tulee tieliikenteestä, on hirveän iso osa valtion verotuloja. Puhutaan useista prosenttiyksiköistä. Siirryttäessä sähköautoiluun yhdeksi vaikeimmista kysymyksistä ratkaista nousee se, että millä lovi paikataan, Leviäkangas toteaa.

– Luontevin ratkaisu on se, että verotus siirtyy jollakin tavalla sähköautoilun puolelle. Uskon, että verotus tulee siirtymään etenkin auton käyttöön.

Hänen mukaansa tämä tarkoittaa sitä, että autoilusta maksettaisiin kilometripohjaisia liikkumismaksuja tai sitten energian käyttöä verotetaan.

Timo Harakka puolestaan toteaa, että verokysymyksessä on kyse kaikkia haittaveroja koskevasta perusongelmasta. Kun veroilla pyritään ohjaamaan kohti puhtaampia vaihtoehtoja, verotuotto supistuu, jos haittavero on menestyksekäs kuten pitäisi.

– Sähköautojen osalta tämä ei ole merkittävä tekijä. Tarvittavat verot kerätään toisin keinoin, kun ympäristöystävällinen ohjaushoukutus on saatu voimaan, kuten on toivottukin.

Hallituksen toinen jättiuudistus uhattuna? – ”Jos olet tuollaista tietoa saanut, niin en kommentoi mitään”

Kuva: Kari Hulkko

Demokraatin tietojen mukaan sote- ja maakuntauudistukseen liittyvä kasvupalvelulaki ei ole lausuntokierroksen jälkeen lainkaan edennyt. Asiaa läheltä seuraavien hallituslähteiden mukaan muun muassa työllisyyspalveluiden uudelleenjärjestelyyn liittyvä laki olisi käytännössä pöydällä, mutta ministeriryhmän sisältä vakuutetaan, että siitä keskustellaan edelleen.

Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) mukaan vaikutelma pysähtymisestä on voinut syntyä soten valinnanvapausratkaisun odottamisesta.

– Kasvupalvelulaki on edelleen valmistelussa ja sitä viedään eteenpäin käsikädessä sote-ratkaisun kanssa, Lintilä sanoo.

Kasvupalvelujen järjestämisvastuu annetaan lakiluonnoksessa maakunnille, poikkeuksena pääkaupukiseutu, jonka kunnat saisivat jatkossakin jäädä palvelujen järjestäjäksi. Kokoomuksessa toivottaisiin erillisratkaisuja myös muille suuremmille kaupungeille, ja puolueen ajatellaan pyrkivän sen vuoksi hidastamaan lain etenemistä.

Se, että laki olisi pysähdyksissä on ihan höpöpuhetta.

Lain myötä muun muassa nykyisten ELY-keskusten toiminnot siirtyisivät maakuntiin. Suuret kaupungit ja Helsingin pormestarin koolle kutsuma kaupunkien C21-ryhmä katsovat, että yrittäjyyttä, työllisyyttä ja kasvua tukevat palvelut olisi sopivinta järjestää suoraan kuntatasolla.

Lintilän mukaan erillisratkaisuista aiheutuisi perustuslaillisia ongelmia.

– Pohjaratkaisu on, että erillisratkaisu koskee vain pääkaupunkiseutua.

Lakia valmistelevaan ministeriryhmään yhdessä Lintilän ja oikeusministeri Antti Häkkäsen (kok.) kanssa kuuluva työministeri Jari Lindström (s.) ei ole kuullutkaan valmistelun pysähtymisestä.

– Tämä on minulle uusi tieto. Jos olet tuollaista tietoa saanut, niin en kommentoi mitään. Se, että laki olisi pysähdyksissä on ihan höpöpuhetta, Lindström sanoo.

Demokraatti ei perjantaina tavoittanut oikeusministeri Häkkästä kommenttia varten.

Keskukset estivät ainakin 10 onnettomuutta viime vuonna – ”Uudistus ei saa heikentää turvallisuutta merellä”

Kuva: Thinkstock

Liikenne- ja viestintäministeriö puuhaa suuria uudistuksia. Kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.) korostaa, että vähemmän julkisuutta saaneet aikeet eivät saa jäädä niiden varjoon. Yksi niistä on hänen mukaansa meriliikenteen alusliikennepalveluiden yhtiöittäminen, johon Salonen suhtautuu suurella varauksella.

Hän on huolissaan siitä, että yhtiöittäminen heikentäisi Suomen meriliikenteenohjauksen toimivaa yhteistyötä Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Poliisin, Tullin ja Trafin kanssa. Tämän huolen jakaa myös Meriliikenneohjaajat ry.

– Yhtiöittämisen myötä meriliikenneohjaus menettää statuksensa viranomaisena. Uhan alla on esimerkiksi oikeus käyttää puolustusvoimien tutkaverkkoa. Nyt tarvitaan vastauksia siihen, kuinka viranomaisten jouheva yhteistyö voidaan turvata tulevaisuudessakin, Salonen vaatii.

Hänen mukaansa Suomen aluevesien valvonnan ja turvallisuuden takaaminen on äärimmäisen tärkeää poikkeustilanteissa.

– VTS-keskukset estivät viime vuonna ainakin 10 onnettomuutta ja samalla mahdollisia ympäristökatastrofeja, Salonen muistuttaa.

Suomessa toimii tällä hetkellä kolme VTS-keskusta. Alusliikenne saa niiltä vuorokauden ympäri informaatio-, liikenteenjärjestely- ja navigaatioapupalveluita. Yhtiöittämisen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2019 alusta.

– Uudistusta valmistellaan nopeassa aikataulussa. Se pitää nostaa laajaan keskusteluun ja arvioida yhtiöittämisen vaikutuksia – mitä lisäarvoa se toisi liikenteenohjaukselle, Kristiina Salonen korostaa.

Keskustelua aiheesta

”Tukholmaan hävinnyt tai varastettu puhelin, mahatauti ja tieto töiden loppumisesta” – Mikko Kärnä: Paavo Väyrysestä ei tule presidenttiä, ja minulle tulee lähtö eduskunnasta

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen ilmoitti eilen palaavansa eduskuntaan ensi keväänä, ellei tule valituksi presidentiksi.

– Jos kannattajani saavat kootuksi tarvittavan määrän kortteja, olen ehdokkaana ja teen parhaani päästäkseni toiselle kierrokselle ja voittaakseni vaalin. Jos en tulisi valituksi, jatkaisin työtäni Suomen suunnan muuttamiseksi eduskuntavaalien kautta. Niihin valmistautumisen aloittaisin palaamalla eduskuntaan jo seuraavalla kevätistuntokaudella, Väyrynen sanoi.

Kansanedustajaksi valittu on oikeutettu ottamaan tehtävän vastaan milloin tahansa vaalikauden aikana.

Väyrysen todennäköisestä paluusta voi kärsiä moni, mutta ainakin kansanedustajaksi hänen varapaikaltaan noussut Mikko Kärnä.

Kärnä kommentoi Facebook-sivuillaan torstain suuria uutisia. Hän vaikuttaa jo alistuneen kohtaloonsa.

”On niitä tietysti mukavampiakin päiviä ollut. Tukholmaan hävinnyt tai varastettu puhelin, mahatauti ja tieto töiden loppumisesta keväällä.”

Kärnä kirjoittaa kuitenkin uskovansa, että tästäkin selvitään. Hän lupaa jatkaa kansanedustajan töitä täysillä niin kauan kuin töitä on.

”Mutta mielenkiintoisia työtarjouksia otetaan vastaan! Tiesittehän, että seuraaviin eduskuntavaaleihin on ensi keväästä aikaa vuosi?”

Demokraatti uutisoi eilen, että Väyrysen paluu on osa keskustan hurjaa nimirulettia.

Vaikea tapaus tämä lomalla sairastaminen – työtuomioistuimelta meni sormi suuhun, pyytää ennakkoratkaisua EU:n tuomioistuimelta

Kuva: LEHTIKUVA / EIJA KONTIO
Vuosiloma kuuluu ihmisoikeuksiin, SAK laskee.

Työtuomioistuin on pyytänyt ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta siitä, onko Suomen vuosilomalaki EU-oikeuden vastainen. Asiasta kertoo SAK verkkosivuillaan. Asia koskee yksityissektorin työntekijän oikeutta siirtää vuosilomalla sairastuessaan lomapäiviä pidettäväksi myöhemmin myös neljää viikkoa pitemmän loman tilanteessa.

Yli vuoden kestäneissä työsuhteissa lomaa on viisi viikkoa. Vuosilomalaki asettaa näihin lomiin sairausajasta kuusi omavastuupäivää. Näiltä päiviltä ei makseta sairausajan palkkkaa.

Työtuomioistuin pyytää EU:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua myös siitä, voiko työntekijä vaatia sairastuessaan loman siirtämistä heti ja samalla suoraan työnantajaltaan sairausajan palkan maksamista omavastuupäiviltä.

– Oikeus vuosilomaan ja ansaitun vuosiloman suoja ovat EU:n työaikadirektiivin ja perusoikeuskirjan piirissä. Niiden tulkinnat ratkaisee viime kädessä unionin tuomioistuin, SAK:n lakimies Jari Hellsten sanoo.

EU-tuomioistuimeen lähetettävässä jutussa on kyse Auto- ja kuljetusalan työntekijöitä edustavan AKT:n ja Satamaoperaattorit ry:n välisestä vuosiloman siirtoa ja sairausajan palkkaa koskevasta kiistasta.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on vastustanut tapauksen EU-tuomioistuimeen lähettämistä. EK:n näkemyksen mukaan nykyinen tilanne on EU-säännösten mukainen.

EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä on useampia tapauksia, joissa ansaittua, neljää viikkoa pitempää lomaa tai sitä vastaavaa, työsuhteen päättyessä maksettavaa lomakorvausta on suojattu kokonaisuudessaan. Tämän linjan soveltaminen voi hyvin perustein johtaa vuosilomalain omavastuupäivien katsomiseen EU-oikeuden vastaisiksi, Hellsten painottaa.

– Oikeuskäytäntö osoittaa, että meillä on asiassa vahvat perustelut eikä AKT:n jutussa ole kyse mistään koepallosta. Tapaus osoittaa myös sen, miten ay-liike puolustaa työntekijöiden oikeuksia ja vie oikeusjuttuja niin sanotusti päätyyn saakka, Hellsten jatkaa.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus lisäsi kuuden päivän karenssin vuosilomalla sairastamiseen. Päätöstä puidaan nyt leivättömien pöytien ääressä. (Lehtikuva/Rino Rekomaa)

Hallitus poisti vuonna 2013 vuosilomalaista omavastuupäivät EU-oikeuden vastaisina. Samalla loman välitön siirto-oikeus rajattiin kuitenkin koskemaan vain vuosilomalain mukaista lomaoikeutta eli korkeintaan viiden viikon vuosilomaa. Vuonna 2016 Juha Sipilän hallitus muutti lakia ohi kilpailukykysopimuksen niin, että omavastuupäivät koskevat myös viiden viikon lomaa. Käytännössä tämän lainmuutoksen laillisuus joutuu nyt EU-tuomioistuimen ratkaistavaksi.

AKT:n juttua vastaavia tapauksia on SAK:n useampien jäsenliittojen piirissä. Ratkaisu niihin kaikkiin tulee AKT:n oikeudenkäynnin kautta.

 

Pitäisikö potilaan tutkia itse silmänpohjansa? – ”Ei voida puhua yhdenvertaisesta kohtelusta”

Kuva: Demokraatti

Harmaakaihi on yleisin sokeuden aiheuttaja maailmassa. Yli 30 prosenttia yli 65-vuotiaista sairastuu siihen. Eläkkeensaajien keskusliitto EKL on saanut huolestuneita yhteydenottoja kaihileikkausten jälkitarkastuksista.

Kaikki sairaanhoitopiirit eivät jälkitarkasta, vaikka Käypä hoito -suositus pitää tarkastuksia tärkeinä. SDP:n kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen on jättänyt hallitukselle asiasta kirjallisen kysymyksen.

Hän vaatii, että kaihileikkauspotilaita pitää kohdella yhdenvertaisesti sairaanhoitopiiristä riippumatta.

– Kaikilla potilailla ei ole taloudellisesti mahdollista käydä yksityisellä sektorilla jälkitarkastuksessa, mikäli sairaanhoitopiiri ei katso sitä tarpeelliseksi.

Ei ole kyse vain silmälasien tarpeen arvioimisesta.

Mäkisalo-Ropponen ottaa esimerkiksi Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän. Sen mukaan jälkitarkastuksia ei tarvita, jos potilas on oireeton. Kansanedustaja muistuttaa, että tarkastuksessa on kyse mahdollisten komplikaatioiden varhaisesta toteamisesta.

– Potilaalla ei ole itsellään mahdollisuutta arvioida silmänpainettaan, sarveiskalvon, etukammion ja tekomykiön tilaa tai tutkia silmänpohjaa leikkauksenjälkeisten komplikaatioiden poissulkemiseksi kuten jälkitarkastuksessa tehdään. Jälkitarkastuksessa ei ole myöskään kyse vain silmälasien tarpeen arvioimisesta.

Mäkisalo-Ropposen mielestä ei voida puhua yhdenvertaisesta ja oikeudenmukaisesta kaihipotilaiden kohtelusta, jos jälkitarkastukseen pääseminen on kiinni kukkarosta.

EKL ja Mäkisalo-Ropponen ovat muutenkin huolissaan erityisesti pienituloisista eläkkeensaajista. Heille terveydenhuollon asiakasmaksut ovat taloutta uhkaava menoerä.

– Useimmin lääkkeistä ja hoidoista joutuvat tinkimään ne, joiden tulot ovat pienet ja terveydentila huono. Näillä potilailla ei ole varaa yksityisen puolen palveluihin.

Keskustelua aiheesta