Venäjän reaktio pakotteisiin oli ennustettavissa. Se lopetti kaasun myynnin Itämeren kaasuputken kautta. Tällä se sinetöi kaasun tuottajien ja myyjien ylivallan kaasumarkkinaan. Monet Euroopan maat maksavat tästä kalliisti. Ne ovat haalineet kaasun spot-eriä maailmanmarkkinoilta kovaan hintaan. Samalla kun kuritetaan pakotteilla yhtä autoritaarista hallitsijaa, kumarretaan diktaattoreja Arabian niemimaan öljyvaltioissa.

Pakotteiden ja niiden seuraamusten hallinta sosiaalisesti kestävällä tavalla on jäänyt kaunopuheisiin lupauksiin. EU:n komission suunnitelma – sinänsä perusteltu windfall-voittojen verottaminen – on edelleen aikomusten asteella. Samaan aikaan Euroopan kansat maksavat energiayhtiöille satumaisia voittoja.

Suomessa Fortum, Helen ja Tampereen Sähkölaitos sekä muut yksityiset ja kunnalliset sähköyhtiöt tekevät ennätysvoittoja. Maan hallituksen toimet ovat tähän asti olleet riittämättömiä ja nekin veronmaksajien keskinäisiä tulonsiirtoja. Yhtiöiden voittoihin ei ole uskallettu puuttua.

Kohtuullisuuden määrittely on yhtiöiden käsissä ja tätä ohjaa – kuten Tampereen Sähkölaitoksen toimitusjohtaja totesi tv-uutisissa – osakeyhtiömuodon tarkoittama voiton maksimointi.

Kun puhutaan ylevästi markkinatalouden periaatteista, tarkoitetaan kilpailun periaatetta, joka toimiessaan turvaa järkevän hintatason. Kilpailutaloudessa myyjiä ja ostajia on paljon eikä kummallakaan taholla ryhdytä yhteisin päätöksin rajaamaan tarjontaa tai sopimaan hinnasta, vaan annetaan kunkin tuottajan ja myyjän kustannusten ja tuottavuuden määrätä tarjonnan tason ja tuotetun sähkön hinnan. Kuluttajien ei yleensä sähkömarkkinoilla olekaan mahdollista luoda laajaa yhteistoimintaa kysyntään ja siten hintoihin vaikuttaakseen.

No miten on käynyt? Meillä on keinotekoinen konstruktio sähkömarkkinoilla. Sähkön tuottajat ja myyjät ovat sopineet siitä, että ne ostavat sähkön yhteisiltä tukkumarkkinoilta, joiden hinta määräytyy kalleimman sähkön tuotannon energialähteen mukaan. Tässä tapauksessa maakaasun hinta määrää kuluttajahinnat kaikilla yhtiöillä täysin riippumatta siitä, käyttävätkö ne maakaasua.

Suomen sähkö tuotetaan lähes ilman maakaasua. Voitot ovat näin ollen varmat ja valtavat. Mistä tässä on kysymys? Kysymys on kartellista. Tämä konstruktio ei pysyisi koossa, jos kaikki yhtiöt kilpailisivat vapaasti.

YHTIÖT pyrkivät myös hallitsemaan sähkömarkkinoita tulevaisuudessakin ennakoimalla tulevan sähköhinnan futuureilla. Ne siis myyvät tulevan ja vielä tuottamattoman sähkön etukäteen tukkumarkkinoille ennakoimaansa hintaan. Nämäkin ovat uusia konstruktioita, joilla tuottajat pyrkivät sekä riskiensä että markkinoiden hallintaan. Järjestelyä myydään omilla markkinoillaan sähkön tuottajille.

Tiedossa on, että talvenkin aikana sähköä on näin ollen saatavissa korkeaan hintaan täysin riippumatta siitä, minkälainen talvi tulee olemaan, ja millainen tarjonta ja kysyntä ovat kokonaisuudessaan. Se tarkoittaa, että tuottaja ja myyjä määräävät markkinoilla sähkön hinnan kysynnän tasosta riippumatta. Futuurimarkkinat eivät ole kehittäneet kuluttajille vastaavia työkaluja sähkön tulevan hintariskin hallintaan.

Olisi mielenkiintoista nähdä esimerkiksi sellainen tilanne, jossa osuuskauppaliike tai kaikki ammatilliset järjestöt ostaisivat jäsenilleen tietyllä hinnalla tulevaa sähköä. Jos kartelli olisi riittävän laajapohjainen, tuottajat eivät pystyisi myymään tuotteitaan muualle. Sillä voisi olettaa olevan vaikutusta sähkön hintaan, etenkin kun se on paljon todellisen kustannustason yläpuolella. Voisi olla, että se vaatisi vielä sähkön viennin rajoittamista.

EU-KOMISSIO on ainakin uskaltanut keskustella Venäjän fossiilituotteille asetettavasta hintakatosta. Hintakatosta puhui toki myös pääministeri Marinkin. Asiassa ei ole toistaiseksi tapahtunut mitään. Tämä keino olisi täysin perusteltu Suomen sähkömarkkinoiden säätelyssä tällaisena kriisiaikana. EU-komission windfall-vero on sosiaalisen tasauksen merkityksessä täysin jälkijättöinen. Jos se saadaan voimaan, se vaatii kansallisen sovelluksen poliittisine vääntöineen. Tähän päästään aikaisintaan ensi vuoden lopulla, vaikka kriisin huippu näyttää olevan jo vuodenvaihteessa ja tulevana talvena.

Veron tuottojen käyttö kuluttajien hyväksi on vielä oma mutkikas ja vaikea prosessinsa. Jos jotain hyvitystä sillä olisi saatavissa, se tulisi aikaisintaan yli vuoden päästä ja luultavasti varsin ohentuneena. Sosiaaliset katastrofit kuluttajatalouksissa olisivat jo päässet syntymään.

Toimien aika on nyt. Puuttuminen kuvattuun keinotekoiseen markkinakonstruktioon ja kilpailun palauttaminen on ensisijaista. Sen lisäksi pitää käyttää tarvittavissa määrin puuttumista suoraan kuluttajahintatasoon sähkön saannin turvaamiseksi kohtuullisella hinnalla esimerkiksi korkeintaan 15 sentillä per kwh kriisin aikana.

Kirjoittaja on Ajatuspaja Tampere -ryhmän jäsen.